Itsenäisyyspäivänä - 6.luukku

Suomen 98. itsenäinen vuosi. Meidän kaikkien juhlapäivä.

Tänään nousee mieleeni vahvana tunnemuistona joulunalusaika neljännesvuosisadan takaa. <3  Siitä tuntuu olevan ajallisesti kauan, mutta toisaalta tuntuu kuin se olisi tapahtunut äskettäin.  Muistossani toiseksi vanhin lapsemme opetteli ulkoa runoa itsenäisyyspäiväjuhlaan. Hän makasi tässä keittiön penkillä minun touhutessa ja yhä uudelleen aloitti  runon sanoman lapsen kirkkaalla äänellä  "Pienenä poikana minä makasin keittiön penkillä ja leipä tuoksui..."

Se tunnelma piirtyy tänään erityisen voimakkaasti mieleeni. Monet asiat ovat muuttuneet 25 vuoden aikana kotonamme ja meidän kotoisessa Suomessa varsinkin viimeisien vuosien aikana. Kotiäitiyden ajat ovat saaneet muistojen kullan ja sieltä nousee monia vahvoja, ihania tuokiokuvia erilaisissa asiayhteyksissä. Muistoja, joissa lapsi puhuttelee omalla vilpittömyydellään, luottamuksellaan, elämän ilollaan.  Kotona vietetyt päivät ja vuodet olivat kiireettömiä, omalla tavallaan huolettomiakin päiviä, kun pienten kanssa tässä "neljän seinän sisällä" touhusimme. <3

Kodin arjessa toteutuu toki edelleenkin monella tavalla monille suomalaisille kauniit ja rakkaat sanat "koti,  uskonto ja isänmaa". Näitä sanoja ei vaan osaa avata eikä aina tule sanoittaneeksi lapsille ja nuorille arjen touhussa ja tiimellyksessä. <3

Ja se aluksi mainitsemani runo kuului näin....

Itsenäisyyspäivänä

Pienenä poikana
minä makasin keittiön penkillä,
ja leipä tuoksui.
Äidillä oli tapana leipoa
itsenäisyyspäivänä.
Leipoesssaan hän kertoi
etappiteistä ja jääkäreistä,
jotka lähtivät vieraaseen maahan.
He lähtivät salaa,
sillä isänmaa ei ollut vapaa.

Leipoessaan hän kertoi myös
talvisodasta, sankareista
ja vanhasta virrestä,
jota kansa veisasi vaivan alla.
Ja minä kuulin
Daavidista ja Goljatista,
jotka taistelivat Tammilaaksossa.
     Heikompi oli voittanut,
sillä Jumala on heikomman puolella.

Minä makasin penkillä
ja Tammilaakso
ja Raatteen tie,
ja Karjalan kannas
sulivat yhteen.
    Heikompi oli voittanut,
sillä Jumala on heikomman puolella.

Minä makasin keittiön penkillä
ja ajattelin,
että on mukava,
kun on äiti ja isä,
siskot ja veljet
ja leivän tuoksu
ja isänmaa, jossa ei ole sotaa,
ja Jumala, joka on heikomman puolella.
                                                                 -Pekka Kinnunen-

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Nyt minä istun keittiön penkillä.
Sillä penkillä, jolla pieni tyttöni kauan sitten opetteli
tätä runoa lapsuuden huolettomuudella,
ymmärtämättä kaikkia sanojakaan.

Minä istun ja ajattelen tämän päivän ja
menneiden muistojen tuomaa iloa,
äitiäni, sotaorpoa. <3

Sytytän kaksi kynttilää.
Hyvällä mielellä.
Huomisen huolista ei tänään kannata murehtia,

Itsenäisyyspäivän iloa meille kaikille!

-Kaisu-