Iloa lapsenlapsesta ja leikistä

Tänään saan nauttia mummun roolista.

Pojan tyttö, tuleva eskarilainen ilahduttaa 

minua leikeillä ja ihanilla lapsen ajatuksilla.

Hän on täynnä energiaa.

Pukee reippaasti vaatteet ja 

pyytää minua letittämään pienet letit

-sellaiset kuin serkkuleirilläkin tehtiin. <3

Hän huolehtii ihanasti omasta matkakassistaan,

taittelee vaatteensa sinne, että pysyvät tallessa.

Iloitsen hänen askeleistaan, touhukkuudestaan, jutteluistaan.

Hän on kerennyt sitten eilisen saapumisen hoitaa nukkeja ja tehdä palapelejä.

Pienet pehmopuput ovat saaneet hellän hoidon.

Laitoimme talutusnarun pupun kaulaan ja tein naruun lenkun pientä kättä varten.

Hän kysyi: "Missä olet oppinut tuon?" 

"Elämä on opettanut!"vastasin.

Ja itsekseni mietin, että

tavallisesta arjesta nousevat  niin nämä ihanat leikit ja leikkien aiheet kuin arkiset taidotkin.

Siitä, että lapset saavat  osallistua kodin arkisiin askareisiin . <3

Katson lapsen leikkiä  kaihoten, iloiten. 

 Katson leikkiä lämmöllä, sillä tiedän tällaisen roolileikin 

ja leikkiin keskittymisen olevan katoavaa luonnonvaraa tänä päivänä. 

Illalla tulee serkut ja  iloa on sitten sateenkaaren kaikissa väreissä. 

Serkkujen jälleennäkemisen iloa.

Yhteisten leikkien ihania hetkiä, 

kun kolme pikku naista pölyyttää mummulan leikkitavaroita. 

Se on nautittavan ihanaa katseltavaa ja kuunneltavaa!

Tämän päivän ilo!

Tämän illan, 

muutaman vuoden tämän jälkeen. 

Ohikiitävän hetken.

 <3

~~Kaisu~~