"Katson ulos maailmaan
isäntääni oottaa saan,
Sitten vasta käännän pään,
kotona kun hänet nään."
Posliiniset koirat jurottavat katse pihalle päin.
Kuin merimiesten aikaan tässä kaupungissa oli tapana.
Pitkästä aikaa erilainen viikko.
Tyhjyyttä siltä osin, että toinen on työmatkalla.
Näin poikkeustilanteessa
itsestäänselvyydet saavat mittansa,
arvonsa.
itsestäänselvyydet saavat mittansa,
arvonsa.
Ei ollut kahvikupposta odottamassa, kun heräilin
ja aamunposti oli laatikossa.
Itselle piti toivotella hyvää huomenta
ja mukavaa työpäivää.
ja mukavaa työpäivää.
Yhteinen elämä muodostuu rutiineista,
tutuista tavoista ja tottumuksista,
toistemme tuntemisesta
ja joskus jopa ns. ajatuksista ja ilmeistä lukemisesta.
Arki soljuu tuttuja uomiaan kuin sormet toistensa lomitse.
Tällaiset poikkeuspäivät
antavat terveellistä peilauspintaa näille hyville hetkille,
niiden arvokkuudelle,
toistemme arvolle.
Kyllä ne oli aikanaan merimiesten vaimoilla
pitkät päivät ja yöt näillä rannoilla
odotella laivaa ja laivalla seilaavaa...
Pitkään ja hartaasti koirat katselivat ulospäin
ja odottivat.
Onneksi minulla on elämää tässä ympärillä.
Lapset, joiden kanssa aika ei tule pitkäksi,
eikä tule kahta samanlaista päivää.
Ja sekin ilahduttava näkökulma,
että heissähän puolet isäänsä!
On tutut nurkat ja tutut arjen kuviot.
<3
Illalla oli kylmä.
Pakkanen koputteli nurkissa.
Poika haki puita,
komioita leivinuuninmittasia koivuhalkoja.
Niillä tuli kotoinen lämmin
ja siinä lämmössä huokui rakkaus,
ja siinä lämmössä huokui rakkaus,
jolla niitä puita on tehty,
Että voisimme "lämmäyttää huoneita".
<3
Mutta ei leivinuunipuilla lähde se kylmä,
joka tulee ikävästä.
Lapsetkin kyselevät,
montako yötä vielä.
He ja heidän muovailemansa,
maalaamansa laivakoiratkin vartovat tulijaa,
malttamattomina.
Lapsetkin kyselevät,
montako yötä vielä.
He ja heidän muovailemansa,
maalaamansa laivakoiratkin vartovat tulijaa,
malttamattomina.
Viikkoa on jäljellä.
Kohta koiria voi kääntää pikkuisen kurkkimaan tänne sisälle päin.
Puna nousee poskille.
Minähän olen kuin lapset tunteitteni kanssa.
Mutta saahan sitä olla
-vanhempanakin.
-vanhempanakin.
Ei siinä mitään väärää ole.
Tietääpähän,
tietävätpähän...
Ilman erossa olemisen kipua, ei ole jälleennäkemisen riemua!
~Kaisu~
Juuri näin! Minunkin mieheni on työmatkoilla aina muutaman kerran vuodessa. Ja ikävä on meillä kaikilla koiraa myöten.
VastaaPoistaYhdessäololla on siivet, eronhetkillä kainalosauvat! Niin se menee! :)
VastaaPoistaHauskat nuo ulos ja sisälle kurkistelevat koirat!
VastaaPoistaVoin kuvitella nuo tunteet, vaikka minun mieheni- onneksi- ei ole reissutöissä.
Nuo laivakoirat ovat merikaupungin perinnettä ja niitä voi nähdä varsinkin tuolla vanhan kaupungin talojen ikkunoilla. :) Koirat ovat viestittäneet aikanaan ohikulkeville, onko isäntä maisemissa!
PoistaLapset ovat eskareissaan muovailleet valkosavesta näitä kotiseudun perinteen nimissä. Ne ovatkin minun aarteita ja yleensä nämä koirat ovat vitriinissä. Tällä viikolla vaan tulivat mieleen; sopivat viikon teemaan. :) Tulipahan pölyt samalla pyyhittyä! :)
:) Mukava perinne!
Poistatiedän tunteen! kauniisti sanoitettu. ja ihanat koirat.
VastaaPoistaNiinpä Hanna. <3 On näitä "yh-viikkoja" ollut tähän elettyyn piisalle asti. Onneksi nykyään harvemmin, harvoin. :)
VastaaPoistaJotenkin sitä haluaisi elää tavallisen tasaista arkea ilman suurempia muuttujia! Itse ja lapsetkin! <3 Eikä nämä reissulaisellekaan hääviä ole.
Meillä on miehen kanssa vasta vähemmän vuosia takana (vaikka tuntuu, että pitkästi, niin paljon on elämää yhdessä jaettu!) Hykerryttäviä hetkiä ovat ne, kun itse sanoo jotakin ja ehtii jo mielessään ajatella, että toinen reagoi siihen tietyllä tavalla ja sitten se toinen sanookin juuri ne asiat, joita itse on miettinyt! Kai sitä on aika hyvin jo oppinut tuntemaan, kun tietää, miten toinen milloinkin kommentoi <3 Melkein kuin ajatusten lukemista, mutta ei ihan kuitenkaan… Aika paljon pitää vielä puhua, että tullaan ymmärretyksi puolin ja toisin!
VastaaPoistaSemmoista se on; hioutumista, yhdessä kasvamista, yhteenkasvamista. Toisen tuntemista ns.napin alta. <3
Poista