Leppämetässä

Tänään oli aamusta niin harmaata ja kosteaa.

Surkea ilma suorastaan.

Omalla mielen taivaallakin oli jonkinlaista pilvipeitettä 

menneen viikon uurastuksesta ja huonosti nukutusta yöstä.

Ajatus viikkosiivouksesta ja kodinhoitohuoneen remontin aiheuttama epäjärjestys haastoivat.

Siiihen saumaan tuli mieheni töistä ja ilmapiirin hoksattuaan haastoi minut leppäsavottaan.

Ja se oli päivän paras juttu. <3

 

Tämä on todellista lepikkoa. Leppiä rinta rinnan. Vanhaa ja nuorta puuta vieri vieressä. Täällä mieheni on käynyt tekemässä saunapuita pitkin talvea Tauvonpaikan savusaunaa varten. Tänään minä olin eka kertaa mukana "leppäämässä". <3 Monenlaisia harrastuksia ihmislapsilla on. Eikä tämä liene sieltä huonoimmasta päästä, kun tulee huvi ja hyöty samalla kertaa! :)

Jotenkin puiden oksat aivan kuin itkivät. Ne itkivät varmaan ilosta, että kevät on tulossa ja talven selkä taittunut. Oksat olivat niin kauniita vesipisaroiden kimallellessa tummilla, märillä oksilla.

Minä olen aina tykännyt näistä lepän kävyistä. Ne ovat niin hellyttävän pieniä ja täydellisiä. Ruskeat pienet kävyt lumen valkoa vasten.  Aina keväällä tulee kerättyä niitä maljakkoon ja kohta sieltä puskeekin jo voimakas vihreä lehti valoa kohti. Sillä lailla saa kotiakin  ihanaa kevään vihreyttä. uskoa ja toivoa kevään voittoon. <3

Siinä kaatui puu jos toinenkin. Mieheni kaatoi ja karsi runkoja ja minä kannoin niitä kasaan. Kyllä täytyy sanoa, että kyllä tämä homma kuntosalille  ja kahvakuulalle pärjäsi. Mukavaa koko kropan hommaa hyvässä seurassa.  <3 Siinä touhutessa yhtäkkiä havahduin,että aurinko oli raivannut tiensä pilvien keskeltä ja alkoi lämmittämään. Linnut livertelivät  ja ilmassa oli eittämättä kevään tuntu.

Harmauden sijaan löytyi ihanaa lepän oranssia ja metsurikin näytti olevan niin sävyissään kaadetun puun syiden kanssa.

Maahumalakin näytti kulkeutuneen tänne metsään ja työnsi jo auringon sulattamassa pälvessä uhmakkaasti lehtiä.

Leppien keskellä oli yksi koivu, joka  naapuripuiden kaaduttua jäi seisomaan yksin -ylväänä. Kurkottamaan kohti sinistä taivasta.

Tienoo kylpi  kevätauringon paisteessa ja oksat hohtivat punertuneina, Päivä oli saanut aivan ihanan käänteen ilman puolesta ja oma mielikin oli virkistynyt ruumiillisesta ponnistelusta ja luonnon puhuttelevasta kauneudesta. 

Muutama pikku oksa tuli kotiakin muistoksi tämän päivän hyvästä, yhteisestä hetkestä. 

Sen jälkeen kaikki näyttikin paljon seesteisemmältä ja  kirkkaammalta.

 Ja luulen,että unikin on ensi yönä hyvää ja syvää. <3

Ja otaksun myös, että tämä ei ollut viimeinen savotta.

Sen verran mukavia elämyksiä se tarjosi!

Oikein ihania viikonlopun hetkiä Sinulle !

Kaisu