Ensimmäisten auringonsäteiden myötä ajatukset tunkeutuvat lumihankien alle suunnitellen uusia istutuksia, kukkien jakamisia ja uusia luovia ratkaisuja. Kukkien kylvö ja kukkaistutukset piirtyvät silmien eteen. Helena Anhava on kiteyttänyt tuon tunnelman runoon seuraavasti:
Se
on tauti,
maaliskuussa se iskee,
kun posti tuo värikkään hinnaston
tulppaanien maasta.
Äkkiä tahtoisit ne kaikki.
Vaikka maisema nukkuu
lumen alla,
mieli jo istuttaa niitä kiven koloihin.
Järki tietää sen
hulluudeksi.
Mutta mikä ihana hulluus,
kylvää vähät rahansa tuuleen,
pellot kukkia täyteen.
Helmi-maaliskuussa täytyy oikein rauhoittaa ja rajoittaa itseä siemenpussihyllyjen kohdalla hurahtamasta toinen toistaan ihanampiin kukkahaasteisiin. Olen kylläkin nuorempana kasvattanut astereita, hajuherneitä, mustasilmäsusannoita ynnä muita perinteisiä kesäkukkia. Olen koulannut ja koulinut, kastellut ja ravinnut. Olen vienyt kevätaurinkoon taimia vahvistumaan ja yrittänyt niitä unen jo raskauttamana kantaa sisälle turvaan kylmiltä öiltä. Se oli onnea se ja iloa - silloin kun oli virtaa, vaikkakaan ei aina aikaa pienten pirttiviljelyjen keskellä. Yhdessä lasten kanssa siementen itämistä ja kasvua ihasteltiin sekä hentoja versoja tuettiin.
Oikeasti olen pyrkinyt olemaan maltillinen kasvien laitossa. Kun elää kahta taloa kesäaikaan, aika ja voimavarat asettavat tietyt realiteetit puutarhanpitoon. Kasvimaalle olen pyrkinyt iät ajat laittamaan salaattia ja hernettä. Olen sanonut olevani sen verran kepulainen, että muutama siemenperuna on aina uusien perunoiden toivossa kasvimaalle piilotettu. Tänä vuonna kylläkin fasaanirouva katsoi oikeudekseen kerätä osansa sieltä ja nokkia peruhoihin reikiä!
Ensi kesänä haluaisin kasvimaan sijaan kasvatuslaatikot tai kokeilen myös purkkiviljelyä. Ne näyttävät niin kivoilta ja kuulema ovat oikein oivallinen hoksaus. Kitkeminen on osaltani loppu nyt. Ja edelleen yritän vähentää kukkarepertuaaria; jota keväällä ostan . Satsaan yhä enemmän perennoihin ja luotan niiden kivuttomaan helppohoitoisuuteen.
Äitienpäiväruusuni ja lähikaupasta ostamani pikkuruusut ovat olleet minun puutarhuruuteni silmäterät. Syksyllä olen ne kaivanut ylös ja vienyt talvehtimaan kasvimaalle kaivamaani vakoon kyljelleen. Multaa juurten päälle ja varsien päälle lehtiä talviöiden peitoksi. Keväällä sitten nostin ruusut astioihin ja siitä penkkiin kasvamaan ja kukkimaan. Äitini neuvojen mukaan! <3
Ruusuja ja syysleimuja haluan lisää. Näin vanhemmiten kukkamakukin muuttuu. Elämän kokemukset ja muistot tulevat kukkienkin kautta läpi. Kummitätini hoiti ruusuja ja leimuja suurella sydämellä ja kahvipuruilla. Hänen kohdallaan muistojen maisema on täynnä leimujen väriloistoa ja huumaavaa tuoksua. <3
Kukkieni värimaailma on myös yhdenmukaistunut. Valkea ja vaaleanpunainen on saanut enemmän sijaa. Keltainen ja sininen ovat saaneet siirtyä pihan reunaan ja mökin pihapiiriin.
Pihan perällä keltaiset kukat ihanan pirteinä ja terhakkoina tervehtivät minua pyykkinarulla käydessäni. Kyllä ne ovat oikeastaan ihania pieniä aurinkoja tähän syksyiseen päivään.
Laulun sanat "syksy saapuu hiljalleen siirtää kesän eiliseen" soi mielessäni.
Pelargoniat vien mökin viileyteen talvehtimaan.
Nyt täytyy sanoa haikeansuloiset jäähyväiset
kesän kukkasille ja toivoa ihanaa jälleennäkemistä
uutena keväänä uuden puutarhainnostuksen puuskassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti