Syyskuisena iltana oli minun vuoroni viedä poikia pelaamaan jäähallille reilun 20 km:n päähän. Ulkona ulvoi syksyinen tuuli, Kyyditsemisen siivellä minulle tarjoutui kaksi tuntia omaa aikaa, joka tosin ajoittui myöhäiseen iltaan, pimeään aikaan. Alkuharmituksen jälkeen hoksasin, että tämä oli juuri oikea ja loistava tilaisuus nähdä syksyinen luonto eri valaistuksessa. Tästä tulikin oikein mahtava kokemus ja oikea elämysulkoilu! Siinä lenkkini varrella napsin kännykälläni kuvia muistoksi tästä syysillan hetkestä.
Valon ja varjon leikkiä,
keinovaloa ja todellista pimeyttä,
ilmassa lukemattomia kullankeltaisia lehtiä.
vailla päämäärää, paikkaa
kesän ja syksyn paiskatessa kättä,
tuiverruksessa
josko kesä väistyy vaiko
syksy vielä vartoo vuoroaan.
Kesän viime kukat pystypäin,
uljaat puut keltapuvuissaan
En jättänyt hyvästejä.
Vilkutin.
Iloisiin näkemisiin ensi keväänä."
Sitä mitä koin en toki saa näkyväksi, mutta se oli vaikuttavaa valojen ja värien, valon ja pimeyden kisailua, jota tuuli vauhditti ja pyöritti voimallisesti. Sain tuta myötäistä ja vastaista puhuria siellä pimeällä pyörätiellä juostessani. Aivan kuin elämä pienoiskoossa, Sitä siellä yksin mennessäni mieteskelin. Värien kirjoa, ennalta-arvaamattomuutta, luottamusta tuntemattomalla tiellä. Kasitien valopylväiden helminauha oli maamerkkinä ja valo loisti pimeän taipaleen päässä. Tuuli työnsi eteenpäin tai vastatuuli hidasti -mutta samalla varmaan myös vahvisti!
Minkämoisia mielikuvia ja kokemuksia toisilla on syksystä? Tykkäättekö tästä värikkäästä, sateisesta, koleasta ja kesän kukoistuksen alas ajavasta vuodenajasta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti