Tokaluokkalaisemme ansiosta minulla on mahdollisuus tehdä vielä tänä vuonna 30 h työviikkoa.
On huikea tunne kiirehtiä kotiapäin ja joskus yllättää lapset
sämpylän tuoksulla tai jollakin muulla välipalaherkulla.
Leivon lähes viikoittain ja yleensä ns. vaaleaa leipää. Leipominen kannattaa taloudellisesti. Itsetehty leipä ei ole pelkkää ilmaa ja "höttöä" ja ennen kaikkea siitä tulee niin kotoinen olo. Se on myös niin luovaa ja näkyvää tekemistä leipätyöni vastapainoksi. Voisinpa sanoa, että tykkään siitä. Ja kun tietää, että perhe ilahtuu lämpimäisistä, se on paras palaute. Tavallisen leivän lisäksi leivon myös miehelleni luontaisesti gluteenitonta leipää ja se toki on todella taloudellisesti kannattavaa!
Minulle on toki vuosien saatossa tullut paljon rutiininomaisia toimintoja leipomahetkeeni.
Yleensä se on pari litraa vettä ja kaksi hiivapalaa, suolaa
ja sen jälkeen erilaisista pusseista "höppeitä" ja hiivaleipäjauhoja.
Kohotuksen jälkeen taikina neljään osaan, joista leivon tangot,
ja sen jälkeen erilaisista pusseista "höppeitä" ja hiivaleipäjauhoja.
Kohotuksen jälkeen taikina neljään osaan, joista leivon tangot,
taputan tasaiseksi ja leikkelen 17-18 palaa. Se on neljän peltin juttu!
Tai sitten leipasen taikinasta leipäsiä, jotka joskus saavat sydänkoristeitakin.
Kesän lopulla huomasin kaupassa mielenkiintosen jauhopussin "Hurjan viljainen sämpyläjauho". Siitä on tullut lasten lempparijauho. Pussista riittää litran taikinaan ja voi lisätä "aavistuksen verran" vehnä- tai hiivaleipäjauhoa jatkoksi. Olen tehnyt löysähkön taikinan sekoituskauhalla ja levittänyt sen pellille leivinpaperin päälle.
Sain kesällä kiertoilmauunin. Olen pukannut leipäpellit suoraan uuniin kohoamaan 50 asteen kiertoilmalämpöön. Kun ne ovat kohonneet, laitan 200 astetta. Puolisen tuntia ja on ihana leipä paloiteltavana ja halkaistavana.
Sain kesällä kiertoilmauunin. Olen pukannut leipäpellit suoraan uuniin kohoamaan 50 asteen kiertoilmalämpöön. Kun ne ovat kohonneet, laitan 200 astetta. Puolisen tuntia ja on ihana leipä paloiteltavana ja halkaistavana.
Olen kokeillut monenlaisia gluteenittomia versioita.
Mieheni on tykästynyt rieskaohjeesta soveltamaani reseptiin.
Hän tykkää, että leivissä on paistunutta pintaa ja purtavuutta.
Mieheni on tykästynyt rieskaohjeesta soveltamaani reseptiin.
Hän tykkää, että leivissä on paistunutta pintaa ja purtavuutta.
Pehmeä leipä ei ole hänen juttunsa.
~~~~~~
~~~~~~
Minun kehittelemä leipäohje on tällainen;:
litra vettä, 2 tl suolaa, 0,5 tl soodaa, 1,5 tl leivinjauhoa, pussi perunahiutaletta, erilaisia siemeniä, kuten auringonkukan siemeniä. pellavansiemeniä tai -rouhetta , sokerijuurikaskuitua, seesaminsiemeniä ripaus, joskus raastettua juustoakin, joiden annetaan turvota tovi
ja lisätään sitten Semperin karkeaa jauhoa ja loraus öljyä.
ja lisätään sitten Semperin karkeaa jauhoa ja loraus öljyä.
Teen taikinan Tupperwaren reikäkauhalla niin notkeaksi, että voin nostella sitä lusikalla pellillä olevalle leivinpaperille ja levitellä pikkuleipäsiksi.
Paistaminen 250 asteen lämmössä ruskeapilkkuseksi.
Paistaminen 250 asteen lämmössä ruskeapilkkuseksi.
Olen käyttänyt myös gluteenittomia jauhoseoksia, joihin lisätään vain hiiva ja öljyä.
Ne ovat käteviä.
Tänään tein pikkupellille peltileivän. Lisäsin pussin sisältöön siemeniä ja tuli oikein makoisa ja ruokaisa leipä. En tee koskaan gluteenitonta leipää leipävuokaan, vaan teen joko pyöreään piirakkavuokaan tai pellille. Paistuu hyvin ja tulee sitä kaivattua rapeutta ja kuorta. <3
Tämmöisiä kätten tuotoksia ruukaan taputella ja rakkautta niihin ripotella.
Lämpimäisten tuoksu on tärkeä osa meidän arkea ja meidän elämää.
Minkälaisia leivontaperinteitä sinulla on?
Onko leipominen sinusta mukavaa?
Kaisu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti