Makuupussi nukkevauvalle

Olen pieni nukkeäiti,

minulla on monta lasta.

Yksi pikku nukeistani

koulutietä astuu vasta.

Nuket pesen, nuket puen,

kauniit sadut heille luen.

Olen pieni nukkeäiti

ihan niin kuin oma äiti. 

Tämä lapsuuden riimittely ja aapiskirjan runo tuli mieleeni, 

kun pikkutytöllä oli tulossa synttärit ja mietin, mitähän sitä laittaisi.

Lapsilla kun on nykyään niin monenmoista lelua ja tavaraa.

Tämä kolmivuotias synttärisankari tykkää kotileikeistä.

Laittaa ruokaa, hoivaa nukkea.

Työntelee mielellään nukenvaunuissa omaa nukkevauvaansa.

Jotenkin haluaisin tukea sitä ihanaa roolileikkiä,

innostaa leikkimään lisää.

Pitkästä aikaa päätin tehdä lahjan itse.

Löysin kirpputorilta  huokean HM:n välikausipuvun, vähän epäsuhtaisen.

Päätin ommella siitä helposti puettavan ja ajankohtaisenkin vaatteen
-makuupussin nukelle.

Leikkasin sivusta reippaasti hiat ja miehustan pois sekä irroitin kuminauhan vyötäröltä. 

Lyhensin niin, että vetska jäi ehjäksi.

Saumasin saumojen nurjat puolet pussin sisään piiloon ja lopuksi pussin pohjasta kiinni.

Hupussa otin vähän sisäänottoa ja leikkasin ylimääräiset pois.

Siinä se sitten oli

"peipparin" makuupussi.

Vetoketju ja nepparitkin  paikoillaan ilman tuskastumista. :)

Tarkenee nyt nukkevauvakin.

Kiva oli ommella. :)
Pitäisi useamminkin ottaa kone esille ja tehdä tällaisia pieniä ompeluksia.

-Kaisu-

Salaattikastikkeen ohje

Juhannusviikkoa viedään. :)

 Jaan tässä pitemmittä puheitta salaattikastikkeen ohjeen.

Tein kastiketta pitkästä aikaa lakkiaisiin

ja totesin, että tämä on todellakin hyvää ja täyteläistä.

Kastikkeeseen tarvitset

1 dl sinappia

pikkuisen ketsuppia

1 dl öljyä

0,5 dl vettä

0,5 dl viinietikkaa

0,25 tl suolaa

0,5 dl sokeria

valkopippuria ja/tai  sitruunapippuria

0,5  sipulia

0,5 punaista paprikaa

Soseuta ainekset keskenään tehosekoittimella.

Säilyy jääkaapissa

ja sopii mainiosti niin tuoresalaateille kuin ruokaisille salaateille!

Tällaisia herkkuterkkuja tänään teille.

Mukavaa juhannuksen alusviikkoa.

Aurinkokin on paistanut, kivaa!!!

  -Kaisu-

Omatekoista muovailuvahaa

.

Tuossa työmatkalla näin ihanan muovailuhetken.  :)

Lapset muovailivat omatekoisella muovailuvahalla.

Se muovailuvaha oli herkullisen murotaikinan väristä 

ja ihanan notkeaa.
Eikä se tarttunut ensinkään pöytään, ei käsiin. :)

Sain Muovailuvaha -ohjeen ja jaan sen tässä teillekin syyspäivien iloksi.

5 dl kiehuvaa vettä
5 dl vehnäjauhoja
2 dl suolaa
1,5 rkl alunaa
2 rkl ruokaöljyä
(karamelliväriä)

Keitä vesi.
Sekoita kulhossa vehnäjauhot, suola ja aluna.
Lisää kuuma vesi ja ruokaöljy.
Vatkaa massa vatkaimella kiinteäksi.
Lisää halutessasi karamelliväriä.
Säilytä pussissa ja se kannellisessa astiassa.

Tämän vahan kanssa raskii antaa oikeita muotteja ja kaulimiakin,

 kun on kyse elintarvikkeista tehdystä  vahasta.

~~~~~~~~~

Muovailu  on lapsille mieluista sisähommaa.
Muovailijat voivat perustaa vaikka leikkileipomon ja kahvilan
 ja niin on kiva roolileikki valmis.
Muovaileminen on myös  todella hyvää harjoitusta kynätaidoille
ja kaksikätisyyden harjoittamiseen.

Muovaillessa voi harjoitella letittämistä ja pullien pyörittelyä oikeaan leipomispäivään.

Muovailu ja oikea leipominenhan ovat niin mukavia
kiireettömiä yhdessätouhuamisen tapoja

-aivan terapeuttista hetkiä! <3

Ja tässä  joulua kohden mentäessä :) tuli mieleen,
että tätähän voisi tehdä lahjapaketteihinkin lapsille!

Kaisu

Gluteenittomia verilättyjä

Joskus tuntuu, että ruokalista toistaa itseään ja siihen ei keksi mitään vaihtelua.

Tänään minulla teki mieli kotoisia verilättyjä.

Pakasteessa oli jemmassa veripullo.

Tein siitä gluteenittomia verilättyjä, 

jotta miehenikin voi niitä syödä.

Verilättyjen tekeminen on yllättävän näppärä homma. Pullon kyljessä on hyvä ohje.  

Käytin 4 dl Semperin karkeita jauhoja ohjeen ruisjauhojen sijasta. 

Sipuli antaa oivan maun. Tupperwaren pieni, tehokas silppuri tekee tasaista seosta. 

Sihtikurkuinkaan ei huomannut sipuleita lätyissä! :)

Juuri paistettu verilätty puolukkasurvoksen kanssa maistui niin hyvältä. 

Tästä annoksesta tuli kymmenen isoa lättyä. 

Samasta satsista tuli maistuvaista koko perheelle!

Näillä eväillä jaksetaan.

Ulkona tulee vettä kuin aisaa.

Tänään menee sisähommiksi.

Jaettu ilo on kaksinkertainen

Minä sain tänään postia.

Ihan oikeaa, henkilökohtaista kirjepostia tuolta postilaatikosta. :)

Tämä juttuhan on alkujaan täältä .

Minä puolestani otin tämän huikean ilahdutushaasteen vastaan 

ja laitoin ilon kiertämään täällä .

Ja tässä sitä iloa nyt on! :)

Kasvoilta tuntematon blogiystäväni on laittanut minulle tekemänsä <3-patalapun

 aurinkoisten terveisten kera.

Kiitos Pikku Akka kivasta ylläristä!

Teit tämän ilahduttaaksesi minua

ja onnistuit siinä. <3

 Ajattelen sinua keittiössä touhutessani. 

Muistan A-M Kaskisen  sanoin:

"ystävä ainutkertainen

ajatuksenkantaman päässä.

Ajattelen sinua tänään.

Lämmöllä ajattelen.

Ja ilolla "

Oikein aurinkoista keskiviikkoa

ja valostuvien päivien iloa teille itsekullekin 

tämän kuvan myötä.

Jaettu ilo on paras ilo!

-Kaisu-

Sämpyläntuoksua arjen keskellä

Tokaluokkalaisemme ansiosta minulla on mahdollisuus tehdä vielä tänä vuonna 30 h työviikkoa. 

On huikea tunne kiirehtiä kotiapäin ja joskus yllättää lapset  

sämpylän tuoksulla tai jollakin muulla välipalaherkulla.

Leivon lähes viikoittain  ja yleensä ns. vaaleaa leipää. Leipominen kannattaa taloudellisesti. Itsetehty leipä ei ole pelkkää ilmaa ja "höttöä" ja ennen kaikkea siitä tulee niin kotoinen olo. Se on myös niin luovaa ja näkyvää tekemistä leipätyöni vastapainoksi. Voisinpa sanoa, että tykkään siitä. Ja kun tietää, että perhe ilahtuu lämpimäisistä, se on paras palaute. Tavallisen leivän lisäksi leivon myös miehelleni luontaisesti gluteenitonta leipää ja se toki on todella taloudellisesti kannattavaa!

Minulle on toki vuosien saatossa tullut paljon rutiininomaisia toimintoja leipomahetkeeni. 

Yleensä se on pari litraa vettä ja kaksi hiivapalaa, suolaa
 ja sen jälkeen erilaisista pusseista "höppeitä" ja hiivaleipäjauhoja.
Kohotuksen jälkeen taikina neljään osaan, joista leivon tangot, 

taputan tasaiseksi ja leikkelen 17-18 palaa. Se on neljän peltin juttu!

Tai sitten leipasen taikinasta leipäsiä, jotka joskus saavat sydänkoristeitakin.

Kesän lopulla huomasin kaupassa mielenkiintosen jauhopussin "Hurjan viljainen sämpyläjauho". Siitä on tullut lasten lempparijauho. Pussista riittää litran taikinaan ja voi lisätä "aavistuksen verran" vehnä- tai hiivaleipäjauhoa jatkoksi. Olen tehnyt löysähkön taikinan sekoituskauhalla ja levittänyt sen pellille leivinpaperin päälle.
Sain kesällä kiertoilmauunin. Olen pukannut leipäpellit suoraan uuniin kohoamaan 50 asteen kiertoilmalämpöön. Kun ne ovat kohonneet, laitan 200 astetta. Puolisen tuntia ja on ihana leipä paloiteltavana ja halkaistavana. 

Olen kokeillut monenlaisia gluteenittomia versioita.
Mieheni on tykästynyt rieskaohjeesta soveltamaani reseptiin.
Hän tykkää, että leivissä on paistunutta pintaa ja purtavuutta. 

Pehmeä leipä ei ole hänen juttunsa.

~~~~~~

Minun kehittelemä leipäohje on tällainen;:

litra vettä, 2 tl suolaa, 0,5 tl soodaa, 1,5 tl leivinjauhoa, pussi perunahiutaletta, erilaisia siemeniä, kuten auringonkukan siemeniä. pellavansiemeniä tai -rouhetta , sokerijuurikaskuitua,  seesaminsiemeniä ripaus, joskus raastettua juustoakin, joiden annetaan turvota tovi
ja lisätään sitten  Semperin karkeaa jauhoa ja loraus öljyä. 

Teen taikinan Tupperwaren reikäkauhalla niin notkeaksi, että voin  nostella sitä lusikalla pellillä olevalle leivinpaperille ja  levitellä pikkuleipäsiksi.
Paistaminen 250 asteen lämmössä ruskeapilkkuseksi.

Olen käyttänyt myös gluteenittomia jauhoseoksia, joihin lisätään vain hiiva ja öljyä. 

Ne ovat käteviä.

Tänään tein pikkupellille peltileivän. Lisäsin pussin sisältöön siemeniä ja tuli oikein makoisa ja ruokaisa leipä. En tee koskaan gluteenitonta leipää leipävuokaan, vaan teen joko pyöreään piirakkavuokaan tai pellille. Paistuu hyvin ja tulee sitä kaivattua rapeutta ja kuorta. <3

Tämmöisiä kätten tuotoksia ruukaan taputella ja rakkautta niihin ripotella. 

Lämpimäisten tuoksu on tärkeä osa meidän arkea ja meidän elämää. 

Minkälaisia leivontaperinteitä sinulla on? 

Onko leipominen sinusta mukavaa? 

                                                                         Kaisu