Iltapäivän kahdenlaiset herkkuhetket

Miten ihana tuoksuyllätys odottikaan minua tänään kotona.

Poika oli leipassut suklaisia muffinsseja,

joissa hän ei ollut värkkejä säästellyt.

Muffinssien ohjekin oli jotenkin niin hetkeen sopiva,

naisille parhaat ja pehmeimmät.

Tuntui niin hyvältä olla tällä tavoin hellittynä.

Palveltuna.

Tulla katettuun kahvipöytään.

 Valmiille.

Ja vielä tuo mukin teemakin niin soppeli tuohon hetkeen.

Hetki tuntui juuri tässä kohtaa oikea-aikaiselta ja päivän parhaudelta.

Siinä oli kaivattua arjen juhlan tuntua.

Kahvittelun jälkeen

lähdin hiihtelemään meren jäälle,

torstain toiseen herkkuhetkeen.

Aurinko paistoi

ja ilmassa oli huikeaa kevään tuntua.

Meren aavalla selällä

tunsin vapauden ja huolettomuuden tunnetta,

kauneutta, valoa ja puhtautta.

Siellä unohtui huolet ja maailman rauhattomuus.

Laitoin siskolleni kuvia hiihtoreissultani

ja sain paluupostissa Pia Perkiön ihanan runon:

Hitaasti valkeneva aamu

murentaa huolien seinämää

kuin kevät pihajäätä.

Silmiä häikäisee ilo,

kiireettömyys,

hiljainen hyvä olo.

Kuka tietää huomisesta,

tulevista tuulista.

Tänään riittää tämä valo.

Tuon ajatuksen alle oli hyvä jäädä

ja päättää tämä päivä.

Tänään riittää tämä valo.