Vuorenhuippu eli Stryta

Aurinkoisten päivien jälkeen saimme pilvisen päivän ja lumisadetta.

Tähän hetkeen sopiikin tallentaa tänne talviset kuvat 

ja päivitys mieheni islantilaista neuleesta,

 jonka nimi on Stryta, vuorenhuippu.

Hänen paitansa on yhdenlainen huipennus neulomisessani;

viimeinen ja isoin paita, jonka omalle perheelleni neuloin.

Minulla oli ohuempi lanka kuin ohjeessa.

Jouduin lisäämään kaarrokkeeseen muutaman kerroksen omaa kuviota,

jotta yläosan korkeus riitti paidan saajalle.

Onneksi oli jo jonkinlaista tuntumaa tähän hommaan.

Yläosasta tuli ylimääräisistä sovelluksista huolimatta istuva

ja kavennukset sattuivat kohdilleen.

Haaveilin pitkään omannäköisistä merkeistä käsitöihini

ja nyt se ajatus on vihdoinkin toteutettu.

Tilasin  noita ommeltavia merkkejä täältä, klik

Neuloin Hänelle myös  pipon paidan kuvioita mukaillen.

Lettlopp on sen verran kutittavaa lankaa,

että pipon sisään täytyi laittaa ohut vuori.

Olen ommellut tummanharmaasta merinovillaneuloksesta

 tuubihuiveja islantilaisten neuleiden kanssa pidettäviksi.

Nuo kaulan suojat ovat olleet mieluisa lisä näihin paitoihin:

kaula pysyy lämpimänä ja paita ei pääse kutittamaan kaulaa.

Nämä kuvat taitavat olla viimeisiä talvikuvia

sillä kevät keikkuen tulevi.

Aurinkopäivät ovat madaltaneet lumipenkkoja

ja vesi on ollut jo mukavasti irti.

"Kevättä rinnassa" -olo on niin hykerryttävä.

Se voimauttaa ja saa liikkeelle.

Nyt tekee mieli laittaa jo keväisempää sisustusta,

pääsiäistä ja kylvää siemeniä mustaan multaa.

🔆 

Aurinkoa ja kaikkea ihanaa viikonloppuusi.

Palataan keväisempiin aiheisiin piakkoin!