Tiiliseinän ja tulisijojen maalaaminen

Joku kyseli jossakin Facebookin sisustusryhmässä tiiliseinän maalaamisesta 

eli lähinnä siitä, kannattaako seinää maalata,

pysyykö maali vai 

rappautuuko se tiilestä irti.

Laitoin siihen kannustavan kommenttini kuvan kera

ja samalla tuli mieleeni jakaa tämä aihepiiri tänne blogiinkin 

kokemuksen ja maalin tiimoilta.

~~~~~~

Olemme maalanneet 

 1984 valmistuneen kotimme punaruskeatiilisen seinän sekä leivinuunin ja takan 

valkoiseksi 1990 -luvun keskivaiheilla valkoisella remonttiässällä. 

Toki olemme maalanneet ne uudelleen monta kertaa sen jälkeenkin samaisella maalilla.

Koskaan ei ole tuon päälle kaatuvalta tuntuvan huoneen osan maalaaminen harmittanut,

vaan päinvastoin 

 -varsinkin vanhoja kuvia katsellessa-

on ollut ja on tosi tyytyväinen olo.

Onhan tämä nurkkaus näin paljon mukavampi,

valoisampi ja kaikin puolin parempi.

~~~~

Kesän alussa, kolmen vuoden jälkeen edellisestä maalaamisesta,

 minua alkoi häiritsemään keltaisuus,

joka puski maalatussa pinnassa taas näkyviin.

Paikallisesta K-raudasta haimme ja saimme asiantuntevaa opastusta maalivalintaan.

Maalasimme seinän ja tulisijat  nyt Muuri -maalilla,

jolla lopputulos oli heti huomattavasti parempi, 

täyteläisempi ja valkeampi kuin entisten maalausten jälkeen.

Leivinuunin luukun ympärillä olevat vaaleat tulikivitiilet

ovat olleet maalaamatta ja 

ne olivat ajan saatossa nokeentunteet ja niiden väliin oli tullut rakoja.

Tuossa ennen-kuvassa näkyvät tiilien raot täytettiin nyt maalauksen yhteydessä palomuurimassalla,

jota ostimme myös asiantuntijalta. 

Vielä emme ole lämmittäneet uunia maalauksen jälkeen, 

joten minulla ei ole uunituoretta tietoa siitä, 

miten maali reagoi leivinuunin lämmittämiseen ja luukun seudun kuumuuteen. 

Mutta siisti se nyt ainakin on

ja kohta tulee kokemusperäistä tietoa maalin kuumuuden kestämisestä,

 kun uunia aletaan ilmojen kylmenemisen myötä lämmittelemään. 

Nyt,  kun "on asetuttu taloksi"

ja jatkuva kesäinen kulkeminen on vähentynyt,

on mukava nauttia kodista ja katsella sitä aivan kuin uusilla ihastuneilla silmillä

sekä tehdä keskeneräisiä projekteja loppuun

ja ehkä aloitella uusiakin täällä kotosalla. 

Hyllyn reunalla odottaa jo Liesimusta, 

jolla käsitellään vielä nuo luukkujen pinnat.

Näin pikkuhiljaa asiat etenevät ja hommat hoituvat.

On se mukavaa!