Pelargoniat ja elokuun tunnelmia

Eilen poimin punaisia viinimarjoja kotipihan pensaista 

ja mietin miten elokuut toistavatkaan toisiaan.

Kosteinen pihanurmi ja viileä aamu tervehtivät aamuun astujaa.

Aurinko herää hitaasti, unisesti

mutta antaa vielä useana päivänä täydellisen kesäfiiliksen.

Elokuiset syysleimut tuoksuvat, 

 ilmassa väräjää kaiken valmiin, kypsän tuoksu

heinän, viljan ja marjojen.

Ilmassa on jo hitunen haikeutta ohikiitävästä kesän kauneudesta,

kesäisestä huolettomuudesta.

🌸🌸🌸

Kesä hiljalleen kypsyy!

Puhuttelin pitkään mökillä olevia pelakuitani.

Harmittelin niille, että kesä on kovin lyhyt. 

Istutin ne keväällä purkkeineen päivineen  hetkeksi valeistutukseen

ja siihen malliin ne jäivät. 

En ollut ehtinyt enkä muistanut,

laittaa niille multapetiä.

Nyt kohtelin niitä kauniisti ja siirsin ne paraatipaikalle kuistin ikkunalle.

yksittäisiin saviruukkuihin kaikkien katseiden alle.

Puolihuolimattomasta hoidosta ja epäsäännöllisestä kastelusta sekä lannoituksesta  johtuen

 pelargonioissani on enää vähän kukkia, 

mutta ne vähäiset kukinnot ovat niin kauniita ja niin ihanan värisiä,  

melkein mökin sävyisiä,

 että taidanpa viedä ne vähitellen mökin sisälle talvehtimaan.

Pelakuut ovat olleet äitini luottokukkia.

Hän on raahannut vuodesta toiseen melkeinpä pensaiksi kasvaneet kukka-aarteensa

 peräkamariin odottamaan uutta kesää

vaalien näin menneiden kesien muistoja ja vuosien kasvun ihmettä.

Josko minä nyt taas koettaisin sitä talvettamista,

josta minun mökkikaverini ei ole kyllä oikein innostunut. ;)

Juttelisin sitten tulevina kesinä,

että nämä on niitä koronakesän kukkia.

Oikein mukavaa, rentouttavaa viikonloppua itsekullekin

ja nautinnollisia elokuun päiviä.

Kesäiset päivät ovat vielä täällä.

Tartutaan hetkeen ja nautitaan olevasta.