6. joulukuuta 2018

Itsenäisyyspäivänä








Niityllä me olemme kasvaneet, 
sen vihreän kierineet itseemme,
metsän kahmineet syliimme,
pihkan ja neulasten terät.
Pihan sametilla kilisseet
kuin harakankellot
ja kurjenpolvella istuneet.
Tie oli tomua ja hiekkaa,
pehmeää pilveä varpaiden upota.

Maan väkevään tuoksuun me heräsimme
talven kohmeesta kuin kärpäset,
voikukkaa etsimme seinustalta
nälkäisin, uneksivin silmin.
Kosken kuoroon liityimme
ja kallioiden kaikuun 
otimme osaa.

Poika teki pajusta pilllin
ja se soi.
Hän painoi ruohonterän kämmeniinsä
ja puhalsi kuin palokärki,
tyttö keräsi lemmikit laulavasta ojasta,
rentukat näännytti kuumiin kämmeniinsä,
juoksutti kotiinsa koivun alle.

Isä muokasi maan
ja kylvi siemenen,
suuri isäntä suuren pellon 
ja pieni isäntä pienen.

Emäntä leipoi leivän,
tuoksu täytti koko maailman,
ja monisorminen lämpö kietoi yhteen
ihmiset ja eläimet
samoille vainioille,
samoille saroille.

Suomalaisia me olimme 
ja halusimme olla
täynnä ylpeyttä, joista emme tienneet,
mutta niityn vihreä oli jo lujassa,
kasvanut lävitsemme.
Ymmärsimmekö, jaloista juurtuneet,
koskaan se ei meistä lähde?

-Maila Jyrinki-



Meillä on rakas Isänmaa,
kaunis, soljuva Äidinkieli
ja ihmeellinen Luonto.

Olemme monella tapaa rikkaita!
Saamme olla rohkeasti  ylpeitä suomalaisuudesta!




Maanläheisen "Vihreän lapset" -runon myötä 
toivotan Sinulle ja läheisillesi
Itsenäisyyspäivän Iloa!

-Kaisu-



4 kommenttia: