Lauantaiaamuna heräsin lapsuuskotini hiljaiseen tunnelmaan.
Muistojen helminauha kulki mielessäni
vuosien, vuosikymmenten ajalta.
Äidin ja isän yhteinen elämä,
meidän lapsuus,
äidin leskeys...
Äidin ja isän yhteinen elämä,
meidän lapsuus,
äidin leskeys...
Seinäkello raksutteli tasaiseen tahtiin aikaa,
huone tuntui tutulta, turvalliselta.
huone tuntui tutulta, turvalliselta.
Olin herännyt tammikuiseen pakkasaamuun,
äitini ja hänen ystävänsä juhlapäivään.
Luottavaisesti ajattelin,
että kello raksuttelee illallakin
tutusti, turvallisesti.
Jatkossa he elävät heidän yhteistä tarinaa tässä kotosalla,
joka on edelleen meidän koti,
jossa on minun ja sisarusteni muistot.
Luottavaisesti ajattelin,
että kello raksuttelee illallakin
tutusti, turvallisesti.
Jatkossa he elävät heidän yhteistä tarinaa tässä kotosalla,
joka on edelleen meidän koti,
jossa on minun ja sisarusteni muistot.
Oli ihana valmistella näitä juhlia! <3
Pöydille levitimme valkeat juhlaliinat, joissa on äitini virkkaamat pitsit.
Äitini on nimittäin tehnyt oman liinansa lisäksi
meille jokaiselle tytölle pitkät valkeat juhlaliinat.
Ne olivat kaunis, arvokas osa tätä läheisten kesken pidettyä pientä juhlahetkeä.
Jotain sinistä ja vanhaa löytyi juhlapaikan kaapista. <3
Yhdessä touhuten saimme kokoon juhlakattaukset ruoka-ja kahvipöytään.
Tarjolla oli mm.toscapiirakkaa,
joka on meidän perheen perinteinen juhlaleivonnainen.
Minun ystäväni on kuin villasukka
joka talvella lämmittää,
ja minun ystäväni on kuin
niitynkukka,
joka saa minut hymyilemään.
Ota kädestä kiinni, tule kanssani
rantaan
vien sinut katsomaan
miten aurinko laskee puiden taakse
ja saa taivaan punertamaan.
Minä olen nyt jo aikuinen,
mutt` vielä tahtoisin
oppia tään maailman paljon paremmin.
Ja vaikka ikää karttuu ja me
vartutaan
niin toivon että oppimasta koskaan
lakkaa en.
Minun ystäväni on kuin villasukka
joka talvella lämmittää,
minun ystäväni on kuin niitynkukka,
joka saa minut hymyilemään.
Ota kädestä kiinni, tule kanssani
rantaan
vien sinut katsomaan
kuinka aurinko laskee puiden taakse
ja saa taivaan punertamaan.
Tästä siskoni tekemästä suloisesta ristipistotyöstä tein meidän sisarusten onnittelukortin,
josta tuli tavallisen kortin sijaan taulukortti
ja sitä myöten hääparin ensimmäinen yhteinen taulu.
<3 <3 <3 <3
ja sitä myöten hääparin ensimmäinen yhteinen taulu.
<3 <3 <3 <3
Juhlat olivat lämminhenkiset, kotoiset ja rennot.
Saimme tutustua uusiin sukulaisiimme
ja jakaa keskenämme vanhempiemme iloa.
Totesimme yhdessä, että elämä on ihmeellistä ja ihanaa.
Rakkaus on lahja.
<3
Olen onnellinen heidän onnestaan!
Olen onnellinen heidän onnestaan!
Kaisu
Elämä ❤ Rakkaus ❤ Rikkaus ❤
VastaaPoistaKaunis kuvaus ihanista juhlista ❤
Kiitos rita! <3
PoistaElämällä on tarjottavana monenlaisia polkuja, ihania käänteitä ja monenlaisia mukavia vaiheita.
Nyt iloitsemme uusista ihmissuhteista, onnellisuudesta, rakkaudesta. Olemme monella tapaa rikkaita! <3 <3
Onnellista ja kaunista! <3
VastaaPoistaNiitä molemipia oli lauantain tunnelmassa ja toivottavasti se tunnelma kantaa tuleviin päiviin, vuosiin. <3
PoistaOnnea Äidillesi ja hänen ystävälleen uuteen elämään♥
VastaaPoistaKiitos! Sitä me kaikki toivomme heille! <3 <3
PoistaKaunis kirjoitus kauniine kuvineen elämän suurista asioista.
VastaaPoistaTykkään tavastasi havannoida asioita, ilmiöitä ja ympäristöämme. Saan kirjoituksistasi iloa ja uusia näkökulmia ja ajatuksia elämään.
Palaan tässä kommentissa myös aikasemman postauksesi kysymykseen blogien kuvamaailmasta. Olen pohtinut asiaa. Tykkään seurata joitain blogeja, kutan tätä sinun elämän eri hetkistä kauniisti kertovaa blogia.
En osaa ajatella kuvamaailmaa ainoastaan kuvamaailmana. Siihen liittyy niin vahvasti niiden taustalla oleva ajatus ja tarkoitus. Aikaisemmin kiinnitin enemmän huomiota valokuvien kiiltokuvamaisuuteen ja niiden luomaan vaikutelmaan kyseisen ihmisen elämästä. Nyttemmin ajattelen enemmän niiden kautta tuotavaa ajatusta ja tarkoitusta. Miksi nämä kuvat on postattu nettiin? Mitä kuvaaja haluaa näinllä viestittää?
Blogeja tehdään varsin eri tarkoituksista ja lähtökohdista. Niillä on täten myös omat kohderyhmänsä.
Saan voimia kauniista kuvista usein niiden kautta jaetun idean tai ajatuksen mukana.
Kiitos elämänmakuisesta ja ihanasti havannoivasta blogistasi ja kirjoituksistasi!
Kiitos Eeva-M kauniista sanoistasi, kommentistasi! <3 Sydämessäni tunsin lämpimän läikähdyksen. Oli mukava lukea, että olet saanut näistä minun kirjoituksistani ja kuvistani iloa ja ajattelemisen aihetta.
PoistaIson perheen moninaiset elämäntilanteet ja ns. elämänmaku antavat paljon erilaisia peilauspintoja tunteille, kuvaamiselle, kirjoittamiselle, pohtimiselle ja jakamiselle.
Tavallisuus ja elämänläheisyys on asia, jota tahtoisin jakaa näissä kirjoituksissani ja kuvakulmissani. Sitä, että "arjen juhla" eli tavallisina pitämämme elämä iloineen ja onnenhetkineen, rutineineenkin olisi muistamisen arvoinen. Useimmiten lasten muistotkin ovat pieniä ohikiitäviä onnenhetkiä, joita me aikuiset emme ole edes hoksanneet. "Hetkeen tarttumista" olen harjoitellut pitkin matkaa ja toivon sitä voivani jakaa täällä muistoiksi itselleni, omilleni ja lukijoilleni! <3
Elämä on ihmeellistä. ❤
VastaaPoistaElämä on välillä käsittämättömän ihmeellistä. <3
PoistaIhana kirjoitus. Sydämessä läikähti.Onnea! Saan aina mukavan hetken sinun kirjoituksia lukiessani💛T. Pirta
VastaaPoistaKiitos Pirta! <3
PoistaJaettu ilo on kaksinkertainen ilo.
Suloinen rakkaustarina,lämpimästi Kaisu kuvailit juhlaa. Mukava saada näin olla osallisena,terveiset ja onnittelut hääparille
VastaaPoistaIrmama <3
PoistaTämä tarina on minusta niin ihana;kaksi ihmistä löytää toisistaan ilon, tuen ja turvan. Ystävän! <3 <3