Lomasella teimme äidin ja sisarusten kanssa sytykeruusuja

Tälla kertaa aloitin talviloman omalla lomasella

 viettämällä pari yönseutua lapsuuden kodissani äitini ja sisarteni kanssa.

Yhteisen viikonlopun säätämisessä on oma hommansa, 

kun kaksi meistä tekee kolmivuorotyötä ja matkat asettavat oman haasteensa.

 Mutta niin vain saimme yhden viikonlopun sopimaan meille kaikille

-ja loma-anomukset menivät läpi kodeissamme. 

Kotiväet saavat kiitokset  ja sytykeruusun! <3

Viikolla viestitellessämme joku kysäisi, mitä sitten tehdään yhdessä.

Arvatenkin tiedossa oli herkuttelua kotoisasti äidin keittiössä 

ja tervetullutta mukavaa kiireetöntä, rauhallista yhdessäoloa, 

joka on kaikille äideille jo sinänsä aivan luxusta.

Äiti pyysi meitä ottamaan mukaamme kananmunakennoja ja steariiniä.

Hän oli nähnyt jonkun tekevän sytykeruusuja ja halusi kokeilla niitä meidän kanssa.

Tuttu juttu tuo tekemisen meininki!

Kotonamme on aina tehty käsitöitä ja askarreltu monenmoisella tavalla. Äitini on vieläkin ahkera käsitöiden tekijä ja edesmenneen isäni käsissä taipui niin puu kuin muutkin materiaalit. Sisareni ovat vallan taitavia kutojia ja virkkaajia. Minä olen niissä lankapuuhissa pudonnut vähän eri oksalle tai jopa kauas siitä puusta, mutta näin sitä sisaruksilla on eri lahjat -ja kaikilla jotakin omaa vahvuutta! <3

Yhdessä tekemällä voi oppia ja ennen kaikkea innostua uusista jutuista, uusista tekniikoista. 

Niin kävi tänä viikonloppunakin.

Minäkin pääsin äidin kanssa tekemään ensimmäiset steariiniruusut ja -hiiret. ;)

Siitä tulikin mieleenpainuva askartelutuokio!

Tässä nämä minun sytykehiiret.
Hauska idea tämäkin.

Ovat kuulema siskoni lasten mukaan kovin väsyneen näköisiä

Niin ehkä ovatkin -ja niin oli niiden tekijäkin siinä illan kähmyssä.

Mutta ei väsymys  meinaa mitään kun tulitikku on raapaistu! ;)

Keltainen karamelliväri ei oikein toiminut; tuli vähän nuhruisia!

Yksi siskoistani on virikeohjaaja ja hänellä olikin täysi työ pitää meidän innokas  ja innostuva sakki jollakin tapaa ruodussa. Keittiön pöydällä oli sulassa sovussa jos minkälaista häkkyrää ja materiaalia touhutessamme. Siinä sivussa siskomme oli tehnyt meille kaikille avaimenperät juomatölkkien klipsuista. Minä en ollut kerennyt edes huomaamaan sitä askarettaja virkkausta. <3 

Näppärä sisko meillä! 

Iloitsimme siitä, että meillä on toisemme.<3

Läheiset ihmiset, joiden kanssa saa jakaa arjen iloja ja myös puolittaa huoliakin.

Meillä jokaisella on tällä hetkellä omat erilaiset elämäntilanteet, 

mutta niin paljon yhteistä historiaa ja yhteiset lähtökohdat.

Äidin  kanssa yhdessä oli mukava verestää muistoja.

Välillä nauroimme vedet silmissä, 

välillä silmät täyttyivät kyynelistä.

Ilo ja suru kulkevat niin liki toisiansa,

limittäin ja lomittain.

Talviloma alkoi omalla voimaantumisella.

Huomenissa mennäänkin sitten perheen nuorimpien toiveiden mukaisesti

urheilullisesti ja syödään "roskaruokaa". <3

Mukavaa alkavaa viikkoa itsekullekin!

-Kaisu-