16. heinäkuuta 2015

Mansikkamekon tuuletus ja vanhan puusohvan uusi paluu pihapiiriin

Minulla on mökin makuuhuoneen seinällä kolme lapsuuteni kesämekkoa.
Ihania muistoja lapsuudesta ja 
lapsuuden kesistä, jolloin aurinko paistoi aina ja järven vesi oli lämmintä.

Mekot ovat minun aarteitani ja niiden säilyttäminen on rakkauteni osoitus äidilleni, 
joka on ommellut meille tytöille kauniita vaatteita 
-usein vanhoista vaatteista ja pienistäkin kankaan palasista. <3
Siihen aikaan kun kierrättäminen ei ollut niinkään trendi, 
vaan pakon sanelemaa pennin venyttämistä ja elämän eteenpäin viemistä sillä tapaa.

~~~~~~~~~~

Olimme mökillä lapsenlapsien kanssa.
Kuusi vuotias tyttären tytär kysyy, että saako hän sovittaa mekkoja.
Lupasin. Eihän tämä mikään museo ole. <3
Esineet ja asiat ovat täällä kokemista ja elämistä varten  sekä muistojen herättämiseksi.

~~~~~~~~~~~

Jätin tyttösen touhuamaan sisälle ja riensin pihan perälle "pelastamaan" vanhaa puusohvaa, 
joka oli kamarissa meidän mökkiaikojen alussa. Se on vuosien saatossa kulkeutunut 
piharakennuksesta toiseen ja nyt se oli päätynyt puuliiteriin. 




Pyysin miestäni pistämään sen verran puuosia kuosiin, 
että sohvan voisi tuoda istumapaikaksi pihapiiriin.


 Itse rapsuttelin pikku pojan kanssa irtomaaleja pois.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Siinä touhutessamme luoksemme  juoksenteli pieni kesämekkoinen tyttö.
Niin kevyt kuin päiväperho tai kesäheinä,
laulun sanoin "aivan matalainen,
niin kuin kaste heinän päässä
aina liikkuvainen".


Siinä ei tarvinnut kuvausrekvisiittaa pukea eikä järjestelyjä tehdä.
Hain kiireesti kameran esille.
Kirkas aurinko haastoi, mutta halusin saada hetken ja tunnelman talteen.


Lasta katsoessani mietin itseäni tuossa asussa. 
Minäkin olin onnellinen, kun äitini tuon kesäisen mekon ja pussipöksyt ompeli.
Ja sen muistan, että tämä oli niitä pyhäsempiä vaateparsia, joita ei ihan "läämältään" pidetty. <3


Mansikkamekkoisen askel oli kevyt ja onnellinen hänen juostessaan leikkeihinsä.
Me jatkoimme askareitamme ja lopulta kannoimme puusohvan pihalle ruusujen katveeseen.



 Tämä puinen sohva puhuu paikan menneistä ihmisistä ja heidän elämästään sekä työstään. Tämä huonekalu on ilmeisesti talon entisen isännän kätten työ 40-50 -luvulta. 
Puusohvassa näkyy vuosien värien kirjot ja saavat ne näkyäkin. Ne kertovat omaa kieltänsä väreistä, jotka silloin valittiin sen mukaan mitä sattui olemaan saatavilla.


Kannen päälle hain pehmikkeeksi vanhan, hiutuneen, elämää nähneen täkkini, jonka kotoa olen aikoinani ottanut mukaan. Kohta huomasin, että mansikkamekkotyttö on ottanut tilanteesta vaarin ja lepuuttelee pieniä jalkojaan sohvalla. Tarpeeseen tuli tämäkin lepopaikka! <3


Ja kohta hän hienosteli korkkareissaan siinä sohvalla.
Mitä lie miettinyt! 
Minun mietteet kulkivat 1960 luvulta tähän hetkeen. Mietin jo tämän lapsen tulevaakin. Toivon, että lapsuuden kesien muistot kantaisivat tätäkin lasta  
ja  nämä hetket sitoisivat vahvasti sukupolvien sydänten ketjuun.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ajatusteni kiertokulku katkesi ja paluu aurinkoiseen päivään oli mieleenpainuvan hykerryttävä,
 kun tämä kirppiksiin tottunut lapsi totesi minulle.
"Nämä korkkarit on kyllä aivan ihanat! Paljollako myyt ne minulle?"

Hymyilin ja halasimme.
"Ne korkkarit kuuluvat tänne."
Niillä luodaan lapsuuden kesien muistoja Sinulle Tämän Päivän Mansikkamekkoinen Tyttö! 

<3

~~Kaisu~~
















16 kommenttia:

  1. Ihanasti kirjoitit 😍
    Kiitos yhdessäolosta ja siitä että meillä on huikeat muistot taas
    Rakas oot 😘

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 -lämpöinen ajatus ja kaukohalaus teille sinne kauas. Onneksi on muistoja!

      Poista
  2. ihania kuvia,ja tuo sohva,aivan ihana ajan patinoima ja muistoja täys...unohtamatta suloista mekkoa :D osaisivatpa kertoa kaiken kokemansa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suvi! Sanopa muuta; jos esineet osaisivat kertoa... Mutta kertovat omaa kieltänsä; kieltä, jota näemme ja tunnemme, joskus jopa haistamme! :)

      Poista
  3. Ihana sohva!!! Et saa jättää sitä vesisateeseen ja lumikinokseen. Passaa kyllä täydellisesti teidän mökin pihapiiriin. Mahtavaa on myös se, että sun mekot ovat tallessa. Parasta sisustus juttua mitä olla voi! Muistojen siivittämää! -Ride-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ride! <3 Ihanasti kannat huolta puusohvasta! <3 Laitoimme siihen suojan, kun lähdimme! Ja talveksi toki suojaan! :) Mielenkiintoista miten joku voi olla välillä niin unohduksissa kuin tämä sohva raasu. Ihan pitää hyvitellä vielä, kun mökille mennään. ;)

      Poista
  4. Ihana postaus! :) Puusohva on niin kaunis, samoin kuin mansikkamekkokin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Raisa P! <3 Onhan niissä sellainen nostalgia, että niiden äärellä tunteet tulevat pintaan sanoiksi asti! :)

      Poista
  5. Olipas lämminhenkinen juttu! Ihana lepopaikka tuli tuosta sohvasta. Minullakin odottaa navetassa yksi vanha sohvanraakile, että saisin sen kuntoon ja tuotua keittiöön. Jospa ensi viikolla, tai seuraavalla, tai sitä seuraavalla...
    Minua niin harmittaa, että minulta ei ole säästössä kuin yksi pikkuinen äitini tekemä mekko. Onneksi on kuitenkin se. Äitini ompeli, neuloi ja virkkasi ihan älyttömästi. Ja niin kauniita, yksilöllisiä vaatteita kaikki. Kaikki on laitettu kiertoon. Äiti kun ei ole vanhan tavaran keräilijä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pikku Akka sanoistasi! <3 Se on jännä miten itsekukin tästä lähtenyt alkaa jossain vaiheessa haikailemaan jonkun lapsuuden asian perään. Kaikkea ei voi säilöä, mutta jokaiselle jotakin. <3 Esineiden ja kuvien kautta lapsi näkee oman elämän kaarensa, oman historiansa. Se on tärkeää! Ja myös nuo muistikuvat, joita sinäkin jaoit. Muistot äitien kätten töistä, kauneudesta, ahkeruudesta! <3

      Poista
  6. Ihana, ihana postaus <3 Suloinen tyttönen ihanissa kuvissa ja niin nätti on asu tyttösen päällä. Onpa huippu, kun olet saanut pitää tuon muistona lapsuudesta.
    Sohva on hieno ja sopii niin kauniisti ruusupensaan eteen. Tau(v)on paikkanne on kyllä ihastuttava:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kanneli! Tämä oli aivan huippu päivä, josta oli helppo kirjoittaa. Niin paljon ihania asioita ja rakkaita ihmisiä oli silloin läsnä -siinä lähellä ja muistoissa. Elämän juhlahetkiä! <3

      Poista
  7. oi. ihana tarina, uutta ja vanhaa. niin kaunista siellä teidän mökillänne. täällä yksi vanhaan tavaraan vähän höyrähtänyt haaveilee joskus jostain vanhasta paikasta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna! <3 Vanha on kaunista ja puhuttelevaa.

      Poista
  8. Tämä oli liikuttava ja ajatuksia herättävä teksti.
    Erityisesti tuo 6-vuotias kultatukkatyttönen niitä ajatuksia herätti. Mitkä ovat hänen mietteensä kesäinen mekko yllä, hienot korkkarit jalassa. Millainen olin itse 6-vuotiaana: en tiennyt tulevia iloja vielä, en suruja. Luottavaisena onneksi elelin. Sitä samaa toivoisi kaikille lapsille tänäänkin.

    Tuo teidän kesäpaikka on vaan niin kaunis! Aina on uusi kuvakulma näissä kuvissa ja aina yhtä kaunista! Ruusuja, patinoitunutta puuta, kesän vehreyttä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, kiitos sanoistasi ja ajatuksistasi! <3
      Minäkin mietin sitä, miten huolettomana ja luottavaisena olen mansikkamekkoisena saanut kasvaa ja elää. Ja niihin vaatteisiinkin kiintyi jotenkin erilailla kuin tänä päivänä käy. Niiden saaminen oli juhlaa sinänsä ja tämä kangas oli erityisen kaunista. Se tuntuukin kesältä ja herkältä kuin lapsuus! <3

      Poista