Onnistumisen iloa ensimmäisten betoniaskartelujen kanssa

Eilen koin mökillä ensikertalaisen ihanaa onnistumisen iloa. :)

Olin kuin pieni lapsi lahjapaketteja avaamassa,

kun irroittelin betonijuttuja muoteistaan.

Siinä oli jännitystä ja iloa, ihmetystäkin, 

kun purkkien sisästä irtosi täydellinen

-tai lähes täydellinen ruukku.

.

Hymyilytti, kun kuorin sileän munankuoren sisästä rouhean betonimunan.

Oli siinä pettymystä ja harmitustakin,

ja luovuttamisen kipuakin, kun tekele yksinkertaisesti

mureni käsiin tai kun betoni ei irronnut astiasta taikka astia betonista. :(

Luomisen tuskaakin  koin pitsistä purnukkaa irrottaessani teräskiposta.

Kaiken kaikkiaan olin niin innostunut näistä minun ja tyttäreni viikko sitten 

valamista ruukuista ja munista.

Aivan haltijoissani suunnittelen jo jatkoja...

Nyt on kokemusperäistä tietoa purkeista, mihin kannattaa tehdä 

ja minkä vahvuisella reunapaksuudella. 

Ja että kanaverkkoa ym, tukitikkua kannattaa lisätä massan sekaan.

Ja pitää muistaa kopsauttaa, ettei jäisi noita ilmakuplia...

Paitsi, että toki kotikutoisuus ja oman käden jälkikin saa näkyä

 -ja ehkä pitääkin näkyä! :)

Tässä nämä pikaiset muokkaamattomat kuvaterveiset, jotka kännykällä nappasin teille.

Mukavaa heinäkuista sunnuntaita ja 

käykäähän osallistumassa arvontaani edellisessä postauksessa. 

~~Kaisu~~

Jk. Oli minulla siellä mökillä yksi enkelijuttukin ja liina, mutta ne unohtu lähdön tiimellyksessä kuvaamatta.
Palataan niihin toisten! :)