Kardemummaiset pannukakkuset

 Liusun lausun laskiaista!

Laskiaista kohden mennään kovaa luisua 

ja  tänä vuonna on luntakin ihan piisalle asti! 

Tuohon talviseen juhlahetkeen ja mäenlaskupäivään

kuuluvat itseoikeuteusti laskiaispullat.

Gluteeniton pulla on itselleni usein haaste,

vaikka olen niitä kyllä leiponutkin, klik.

Tänä vuonna päätin oikaista!

Leivoin vastikään pannukakkusia, jotka paistoin muffinssivuokapeltillä.

Niiden kardemummainen maku huijasi pullamakunystyröitä

ja kerma sekä hillo toivat arvatenkin laskiaispullatunnelmaa.

Tein taikinan gluteenittomista jauhoista ja riisimaidosta tällä luotto-ohjeellani, klik .

Lisäsin taikinaan puoli teelusikallista kardemummaa.

Voitelin vuokan "pesät" ja kaadoin niihin taikinaa pikkuisen yli puolivälin.

Pannukakkusten kannattaa antaa jäähtyä hetki vuokassa,

jolloin niihin tulee pieni kuoppa ja siihen on kätevä täytteet sujauttaa.

Veitsen kärki oli hyvä apu irroittamisessa.

Taikina mahtui kahteen muffinssivuokapeltiin.

Nyt meillä on muutamalle kahvihetkelle "pullapuolta" jemmassa.

Annoskokokin on aika sopiva!

~~~~~~

Luistavia mäenlaskuja

ja punaisia poskia

 sekä maukkaita laskiaisherkkuhetkiä Sinulle.

Maaliskuu siellä jo kolkuttelee.

Kevättä kohti mennään ja 

se, jos mikä on ihanaa,

Pst. Tämän muffinssipannari-idea oli  Kalevan ruokasivuilla

ja jäi sieltä mieleeni. 

Talvinen lapsuuden maisema kosketti

Eilen ajelimme lapsuuden maisemiin.

Lumi oli verhonnut sielläkin lapsuuden tienoot ja leikkitanhuat.

Kaikkialla oli koskemattoman kaunista, puhdasta.

Ja miten kauniilta tuo rakas lapsuuden koti näyttikään valkean lumivaipan ympäröimänä.

Lumi oli kietoutunut taiteellisen näköisiksi nietoksiksi 

ja tuuli oli sijannut tasaisia lumilakanoita pitkin peltoja. 

Lunta oli kasautunut mukavan näköisesti

kuusiaidan päälle, 

pyykkinaruille ja 

lintulaudan katolle.

~~~~

Lumi kinostuu

ja rakkauden muistot

sopuisasti niin

kuin sorsaparvi lipuu

nukuksissa virekkäin

Hiihtelin aikoinaan kotiani ympäröivillä pelloilla, 

järven jäällä ja naapureiden pihojen tuntumissa,

 leikin pajukoiden siimeksessä

 ja luistelin metsän pienissä jäälämpereissä.

Tuntui hyvälle viivähtää hetki tutussa maisemassa.

Arjesta tulleena.

Katsella kauas peltojen yli ja palata muistoihin.

Oppia luonnosta ja 

olla hetki lähiopetuksessa.

Katsoa ja uskoa, että lumi on kuin aika.

Se hoitaa  puhtaudellaan ja koskemattomuudellaan, 

tuo valoa päiviin,

tasoittaa epätasaisuuden ja rosoisuuden.

Huomata, miten vanha talokin jaksaa kantaa lumen taakkaa aikansa.

Lumi valuu, taakka kevenee ja  lumikuorma valahtaa maahan.

Hetken katto saa olla taas puhtaana ja  vapaana.

Kuivahtaa tuulessa ja auringossa,

valmistautua kantamaan uutta lunta, 

kohtaamaan sateen ropinaa ja 

tuulen tuiverrusta.

 

Talvi luo uuden maiseman.

Lumen keskeltä kohoavat 

talventörröttäjien lyhdyt.

Metsä pidättää henkeään.

Sanat pieniä, hiljaisuus suuri. 

-Lea Seppä-Murto-

❄️🤍❄️

Paksussa lumikinoksessa,

äidin kukkapenkin kohdalta kurkotti kaksi talventörröttäjää,

viime kesäistä kukkapenkin kukoistajaa.

Ne olivat nyt hangen yksinäiset,

mutta kantoivat varressaan kesän muistoa

ja  tulevan kesän toivoa.

Hohtava lumi

verhoaa alleen 

mennyttä elämää.

Jossakin kylmän maan kätköissä,

roudan raoissa

odottaa jo lupaus uudesta alusta.

Lumen hohdossa välkkyy myös lupaus,

jossa kaikki entinen on jäänyt taakse.

-Hanna Ekola-

Eilinen oli onnellinen päivä lumen valossa,

muistojen äärellä,

kodin lämmössä,

äidin luona.

❄️🤍❄️

Toivottelen Sinullekin mieleenpainuvia hetkiä lumen äärellä ja 

talvisten päivien iloa.