Uuden vuoden kynnyksellä

Muutaman tunnin päästä vuoden 2025 viimeinen päivä vaihtuu 

väistämättä, saumattomasti 

uuden vuoden ensimmäiseen päivään.  

Puolen yön aikaan mennyt ja huominen ikäänkuin hipaisevat toisiaan;  

vanha vuosi väistyy 

ja ajatukset suuntautuvat uuteen, tulevaan aikaan. 

Toivotellaan hyvää uutta vuotta! 

Katseeni kiinnittyi tuohon kynttilän liekkiin 

tai oikeastaan tuohon kynttilän sydänlankaan. 

Se on kuin tämän menneen vuoden sydänlanka, 

joka on poltettu loppuun ja lopulta vuoden päivien ympyrä sulkeutuu. 

Uutta sydänlankaa, uusia päiviä on kirjattuna 

kalentereihin ja ajanlaskuun. 

Se, minkälaisia päiviä tulevat ovatkaan,

on lopulta onneksemme vielä salassa. 

Toivon kuitenkin, 

että uusi vuosi toisi mukanaan Sinulle ja Minulle 

Onnea, Iloa, 

Rauhaa ja Rakkautta

sekä aikaa tehdä sellaisia asioita, 

mitkä voimauttavat meitä! 

Lisäksi toivon Varjoista valoihin -ajatuksen sanoin:

ehkä se riittäisi että 

itselleen lupaisi

olla hylkäämättä 

sydäntään vaikka

kuinka hauraana 

kulkisi 

~~~~💓~~~~

Onnellista ja turvallista vuodenvaihdetta Sinulle ja läheisillesi! 

 

Kurkkaus blogivuoteen

Muutamissa blogeissa on kurkattu menneeseen vuoteen blogipostausten tiimoilta 

ja minäkin päätin tehdä tämän perinteisen, yhdenlaisen tilikatselmuksen. 

Tänä vuonna kirjoittamieni tekstien kolme luetuinta postausta ovat: 

Maaliskuussa julkaisemani Pieni kaulahuivi -postaus on tämän vuoden luetuin postaus

ja se menee muuten myös kaikkien v. 2014 asti kirjoittamieni tekstien luetuimmaksi.

Kirjoittelin silloin huivista, jonka neuloin kässäkerhossamme ystäväni opastuksella. 

Tuo huivi on ollut nyt "in" ja ilmeisesti aika moni on hakenut ohjetta sen neulomiseen. 

  Helmi-velli -postaus nousee yllättäen toiselle sijalle.  

Postaukseen tuli mukavia kommentteja sekä puolesta että vastaan. 

Kotiruoka-postauksille voisi olla tilausta, 

mutta jotenkin aihe tuntuu niin arkisille ja 

sellaiselle  elämänalueelle, että kaikkihan tätä jo laittaa/ osaa tehdä.  

Ehkä pitäisi innostua arkiruoka-teemasta enemmänkin näin "tilaston" rohkaisemanakin! 

Vauvajuhlat vietettiin maaliskuussa 

 täällä mummulassa ja mummukin pääsi eka kertaa babyshowereihin mukaan.  

Vauva-aihe tuntuu olevan aina yhtä ihana ja kiehtova, elämänläheinen. 

Tämä postaus on tämän vuoden teksteistä kolmanneksi luetuin. 

Mielenkiinnosta kurkkasin myös 

kaikkien näiden yhdentoista blogivuoden luetuimmat: 

  

Edellä mainitsemani Pieni kaulahuivi-postuksen jälkeen  

Maailma jääkukkien takana on toiseksi avatuin/luetuin postaukseni. 

 Siinä olen kirjoitellut kaunistunnelmaisesta joululaulusta, 

siitä, miten se minulle avautuu.  

Tykkään laulusta edelleen tosi paljon ja nuo kirjoittamani sanatkin tuntuvat edelleen omilta. 

Tämä postaus oli viime vuoden lopullakin blogini toiseksi luetuin postaus. 

Huovutetut lapaset Lettlopista -postaus tulee kolmannelle sijalle.

 Käsityöohjeet ja -vinkit kiinnostavat; 

näitä blogitekstejä ihan selvästi haetaan ja niihin tulee kivoja kommentteja. 

Nämä hyvän malliset huovutetut ovat olleet luottolapaseni.

Parsin viime talvena peukalonhangat hiutumien kohdalta 

ja lapasien matka jatkui tähänkin talveen. 

Vielä muutama loppuvuoden 2025 lukema muistiin tänne: 

tekstejä 7/2014 -> 1205

kommentteja 11261

katseluja viime kuussa 31489 

Tilastojen mukaan käsityöt, laulut, runot, kodin juhlat näyttävät olevan   

aihepiirien ranking -listalla kärjessä. 

Onko sinun listauksesi postausteemojen suhteen samansuuntainen 

vai meneekö joku ehkä noiden edelle? 

💫💫💫💫

Kiitos Sinulle, että olet piipahtanut Tau(v)onpaikassa 

ja olet kulkenut näillä poluillani pitkän tai pätkän matkaa rinnallani. 

Ensi vuodella on omat tiensä ja polkunsa! 

Tavataanhan taas siellä! 

Joulun välipäivien terveiset

Joulun välipäivien tervehdys. 

Käytän tietoisesti tuota sanaa "välipäivät", 

jota minun piti avata sitä nuorisolle yhtenä päivänä.

Se ei ollutkaan enää heille tullu perinne-sana. 

💫💫

Sain joulutervehdyksenä kortin.

 jossa luki kauniisti kiteytetty teksti:

sydän keveänä

varpaat lämpimänä 

suut makeana 

läheiset ympärillä. 

Tervetuloa onnellinen joulu. 

Ne olivat kivat saatesanat myös Räsymatto-sukille.

jotka neuloin joulutervehdykseksi rakkaalle elämänikäiselle ystävälleni. 

Eri sävyjen räsymatto sopi mielestäni hyvin 

joulukirjeen teemaksi 

ja punaiseksi langaksi.

Niin monet hetket lapsuuden huolettomista päivistä tänne aikuiseen 

olen jakanut hänen kanssaan. 

Monenlaisia tunnelmia ja sattumuksia on ollut

 ja monta sataa kilometria erottaa meidät, 

mutta aina ystävyys on voittanut ja pitkien erossaolojen jälkeen 

juttu on jatkunut aina kuin taukoa ei olisi ollutkaan. 

Oli ihana kääräistä nämä sukkaset joulupostiin 

ja lähettää konkreettinen lämmin ajatus hänelle. 

Olen onnellinen, että sain juuri nämä sukat tälle joulua neulottua. 

Ohikiitänyt joulun aika on ollut ihana.

On ollut tarjolla lämpöä ja herkkuja, 

kiireetöntä kohtaamista ja 

leppoisaa yhdessäoloa monenlaisilla kokoonpanoilla. 

Tapaninpäivänä kotonamme oli kolmea vaille koko poppoo paikalla. 

Se oli ehkäpä yhdenlainen huipennus 

ja elämänmakuisin päivä tänä jouluna. 

Liki 50 henkeä matkojenkin takaa oli tullut tapaamaan toisiaan 

ja verestämään lapsuuden joulua. 

Tein joulun alla gallupin, mikä makumuisto kantaa kodin jouluista.

Ykkönen oli kinkku ja kinkkukastike,

toisena mainittiin "häävimpi pulla" eli pitkopullaa, 

jossa on reilusti voita 

ja Santa Marian kardemummaa sekä kanelitäyte.  

Puoloffee oli kolmossijalla.  

Nuo jouluruokatoiveet täyttyivät

 ja tarjottavia riitti kaikille. 

Oli muuten hyvä idea tehdä tuo jouluinen puoloffee astiaan;

ei tarvinnut irtopohjavuoan kanssa häärätä. 

Tänä jouluna olen kertonut jälkikasvulleni tästä perinteisestä joulukoristeesta,

 Tuomaan rististä,

jonka olemme saaneet nuorena parina jouluumme 1983. 

Koristeen on vuollut puukolla isäni työkaveri.

Se on upea käsityö ja taidonnäyte, 

 jota säilytän aarteena joulusta toiseen. 

Hannes-myrsky on riehunut joulunpyhien jälkeen 

ja yksi jos toinenkin on varmaan pyytänyt varjelusta kodeille ja sen asuvaisille luonnonvoimien äärellä. 

Tällainen suojaamisen tehtävä on aikanaan uskottu Tuomaan ristille 

tulipalojen ja karjan sairastumisien varalle. 

Vaikka joulukattaus säilyykin kotonamme yli vuodenvaihteen, 

voi joulua tässä  vaiheessa jo kiittää ja sanoa hyvillä mielin tervemenoa. 

Nyt sitten eletään joulun jälkeistä arkea, 

joka tuntuu kuitenkin vielä juhlalle. 

Jouluinen juhlallisuus väreilee edelleen huoneissa,

mutta ajatus kulkee eteenpäin vanhan vuoden hyvästelyyn sekä uuden odotukseen. 

Näissä päivissä on jonkinlaista ajattomuuden tunnetta, 

kun vanha ja uusi,

mennyt ja tuleva,

tapahtuneet ja tapahtumattomat ovat niin liki toisiaan. 

💫💫

 Mukavia välipäiviä sinullekin! 

Joulu, joulu suloinen

Aattoaamu. 

Matka jouluun on taivallettu. 

Joulu, joulu suloinen, joulu aina uusi!

Tummat oksat säteillen seisoo joulukuusi.

Äiti joulupuuroaan keittää verratonta.

Kohta, kohta avataan salaisuutta monta.

Pikku tonttu tipsuttaa tupsulakki päässä.

Kuka tulee porstuaan, pitkä parta jäässä?

Juhlamieltä täynnä on koko pieni talo.

Paista aina sydämeen, kodin jouluvalo!

💖

Että jotakin muistaa ja 

jotakin unohtaa. 

Että hymyilee lapsen lailla 

eikä pelkää rakastaa. 

-Tommy Tabermann-

Niin se on joulunakin! 

Lohdullista, armollista ja ihanaa! 

Onnellista ja ihanaa, 

muistojen joulua Sinulle blogini lukija 

tämän pienen leipurin lämpimäissämpylän myötä! 

t. Tauvonpaikan Kaisu

Joulu on jo täällä

Joulun lähestyessä käy mielessä, 

mikä mahtaa olla tänä vuonna joulumme väri. 

Joskus joulun aika on ollut ehkä enemmän valkeaan taittava, 

joskus harmaa väri on ollut mukana punaisen rinnalla  

ja toki ripaus kultaa ja hopeaa sopii aina joulun juhlaan. 

Tänä vuonna ns. joulunpunainen siivittää jouluamme. 

En ole oikeastaan punaisen ystävä, 

mutta se tuntuu kuitenkin niin jouluiselta, sydämelliseltä, lämpimältä. 

Rakkaudelta. 

Niin kaunis kun aito kuusi onkin,

päädyimme tänä vuonna tekokuuseen. 

Kuusen pienet kynttiläiset valaisevat siinäkin kaunihisti 

ja vanhat kuusenpallot uusien rusettien kera saivat sijansa siitä. 

Joulu tuli tänä vuonnakin kuusen vihreyden myötä kotiin. 

Joulukuusessamme on perinteisesti ollut yksi enkelikoriste. 

Saimme tämän kauniin koristeen joulutervehdyksenä 

ja se sai oikeutetusti paikan kuusen yläoksilta: 

läheltä latvatähteä, läheltä taivaan tähtiä.

 

Joulukukat ovat tärkeä osa jouluani. 

Useana jouluna olen ostanut tai sitounut itse asetelman Urna -maljaan. 

Tänään sain iloisen yllätyksen, 

kun kukkalähetti toi kauniin joulunpunaisen asetelman ovellemme.

Rakkaat ihmiset haluavat olla sen kautta mukana joulussamme. 

Kimppu on kuulema täynnä jouluisia ajatuksia ja rakkautta. 

Teemoina oli ollut myös vehreys ja elävyys. 

Niitä kaikkia taitava floristi on siihen saanyt sidottua. 

Joulu on punainen kuin

omppu punaposkinen.

Joulu on vihreä kuin

kuusenoksa metsässä.

Joulu on sininen kuin

iltataivas uninen.

Joulu on valkoinen kuin

vanupallo pehmoinen.

Joulu on kirjava ja täynnä iloa.

¨¨¨¨¨

Mikä on sinun joulusi väri?

Miltä se tuntuu?

💖

Neljännen adventin aatto. 

Joulupuu on rakennettu. 

Joululomalaisia on jo saapunut kotijouluun. 

Joulu on jo täällä! 

Joulunpunaisia, 

💖-lämpöisiä ajatuksia Sinulle. 

Vielä ennen aattoa taidan palata tänne! 

 

 

Leivoskelen ja nautiskelen

Tänään laskeuduin joululomalle 

ja saan olla nyt päätoimisesti ihanien jouluisten asioiden äärellä. 

Olen niin odottanut tätä päivää ja hetkeä, 

että saan touhuilla täällä kotona omaan tahtiin

ja nauttia joulun läheisyydestä.

Ehkäpä vihdoinkin pääsen myös kaipaamaani jouluntunnelmaan! 

Jouluiset leipomiset ovat jääneet "viimetinkaan" ihan siitäkin syystä, 

että meidän pakastimet ovat olleet niin täynnä. 

Olemme yrittäneet tyhjentää niitä joululeivonnaisia varten

ja tilaa tulee, kun kohta saa kinkunkin nostaa sulamaan.

Olen kuulostellut toiveita makeista ja suolaisista leivonnaisista. 

Aloitin tänään joululeipomiset gluteenittomista karjalanpiirakoista, 

jotka ovat mieheni toive.  

Ne ovat hänen mielestään kotoisia, makoisia ja ruokaisia;

tervetulleita suolasia joulupöytäänkin. 

Käytin piirakoissa ohjeen mukaan Semperin karkeita jauhoja,

mutta kaipaisin niihin kuitenkin enemmän väriä.

Pitää tutkia, mikä muu jauho sopii ohjeeseen ja antaisi tummemman lopputuloksen. 

Vaikka eihän se ulkonäkö toki tärkein ole, vaan se maku,

mutta sittenkin!  

Vielä ehdin.

Pikkusen päivässä.

paljon viikossa. 

💫

SiniSusan kortin sanoin: 

Napostelen, kurkistelen,

sytyttelen, muistelen,

keittelen, maiskuttelen,

pohdiskelen, lauleskelen,

nautiskelen, ihastelen, 

hypistelen. laiskottelen. 

Onneksi 

joulu -ja joululoma- tuli taas! 

💫

 

Luminen maisema

Tämänpäiväistä, henkeäsalpaavan kaunista ja kaivattua

 lumimaisemaa katsellessani tuli mieleeni 

Kristiinan joulukuinen haaste 

ja teema "näkymä kotini ikkunasta". 

Painotus on väistämättä "tämänpäiväistä lumimaisemaa" -sanoilla,   

 sillä illalla satoi vielä vettä ja aamulla oli lumipeite maassa. 

Sääyllätykset ovat tätä päivää! 

Pitääkin nauttia nyt täysin siemauksin 

 lumitöistä ja kaikista aistimuksista

 mitä lumen valko tuokaan tullessaan! 

Nämä kaksi kuvaa on otettu oleskelutilan kahdesta vierekkäisestä ikkunasta. 

Siitä avautuu näkymä meidän takapihalle ja erkkerin edessä olevaan omenapuuhun,

joka on niin kaunis kaikkina vuodenaikoina,

myös tässä talvisessa asussaan. 

Keittiön ikkunasta näkyvät puolestaan puistoalueen korkeat puut ja marjapensaat. 

Metsän reunassa on mieheni syksyllä rakentama uusi pyykkiteline,

josta ei olekaan tullut tehtyä postausta. 

Siellä se odottelee helmi-maaliskuun aurinkopäiviä

ja minua, että levitän lakanat kuivamaan uusille naruille. 

Bonuksena haasteeseen vielä luminen näkymä kadun puolelta

ja kuvakulma kuistilta tiellepäin. 

Niin kaunista kaikki!

Ja puhdasta. 
Suomalaisen joulun tuttua tunnelmaa!

Niin monen suusta kuului tänään huokaisuna toivomus; 

kumpa tuo lumi nyt pysyisi.

❄❄❄

 

Tontun tiuku helähti taas

Tontun tiuku helähtää

pimeässä siellä. 

-Minne matka miekkosten 

talvisella tiellä?

-Joulu meitä juoksuttaa,

kiirettä nyt riittää. 

-Tuotte joulutunnelman.

Siitä saamme kiittää. 

-Sytytämme kynttilät.

Pimeän ne poistaa.  

-Hyvän tahdon terveiset 

silmistänne loistaa. 

-Ester Ahokainen- 

Tämä vanhempieni kauan, kauan sitten valmistama tonttuvanhus 

on kulkenut uskollisesti mukana jouluissani. 

Se on erään lapsuuskodin joulunaluspajan tuotos. 

Sinä vuonna syntyi melko monta tonttua, 

joihin äiti ja isä hyödynsivät vanhoja neuleita ja kankaita. 

Isä teki tonttujen sisään rautalangasta rungon, 

jonka ansiosta jalat ja kädet liikkuvat ja niitä saa aseteltua eri asentoihin. 

Meidän tonttu taitaa olla tarkkailija. 

Se on ottanut tavakseen istua kuistin ikkunalla havainnoimassa 

kodissamme asuvia ja käyviä ihmisiä

 sekä joulunalustunnelmia. 

Tontun naama on jo kovin ahavoitunut ulkoilmatyöstä ja iästä, 

mutta edelleen sen katse on tarkkaavainen. 

Mukanansa tämä tonttu-ukko tuo aina 

kotoisen joulun tunnun,

lapsuuskodin joulumuistot sekä rakkaat ihmiset sieltä. 

Minusta tuntuu, että Tonttu -laulun sanoin 

se "ajan virtaa on kuulevinaan".

 Tonttu puoliksi unissaan
Ajan virtaa on kuulevinaan

Tuumii minne se vienee

Missä se lähde lienee

Pakkasyö on ja leiskuen

Pohja loimuja viskoo

Kansaa kartanon hiljaisen

Aamuhun unta kiskoo

Ääneti kuu käy laskemaan

Puissa lunta on valkeanaan

Kattojen päällä on lunta

Tonttu ei vaan saa unta

💫💫

Tontut, 

nuo joulunajan sadut ja veijarit, 

uudet ja vanhat tuttavat tuovat omalla salaperäisellä tavalla 

sitä sadunomaista joulun tuntua. 

Niille on aina oma tilansa ja sijansa joulussa. 

Tonttukin kurkkaa

-näet sen-

kun silmäsi suljet haaveillen. 

Minun maani

Itsnäisyyspäivän vahvoihin perinteisiini kuuluu tämä sinivalkoinen kattaus;

valkeat kukat ja sininen maljakko sekä kaksi sinivalkoista kynttilää. 

Ne tuovat joulunodotuksen ja jouluvärien keskelle erisävyisen juhlaisen hetken,

joka tänä vuonna tuntuu pysähdyttävän erityisellä tavalla. 

Elämme aikaa, 

joka tuntuu olevan täynnä joka puolelta kuuluvia huonoja uutisia ja monenlaisia uhkia. 

Tänään on oiva päivä pysähtyä miettimään sitä ja kiinnittää huomio siihen, 

mitkä meillä suomalaisilla on hyvin juuri nyt,

mikä on vaalimisen arvoista 

ja mitä kannattaa arvostaen sanoittaa. 

 

Minun kotini on täällä 

tuhansien järvien maassa. 

Näissä maisemissa sieluni lepää. 

metsissä synkissäkin sieluni sulaa.

Näihin Suomen maisemiin 

minä piirrän ääriviivani.

-rakkauen murusia-

💫

Tämä on minun maani.

Tämä on minun harmaa taivaani.

Nämä ovat minun metsäni 

ja tässä on minun mereni. 

Ja minun onneni lepää siinä, 

että näiden kehyksien läpi 

olen saanut katsella maailmaa 

ja oppia tuntemaan

mitä kaikkea tarkoittaakaan 

vapaus. 

-Elina Salminen-

Eilisen illan hämärässä otettujen kuvien tunnelma

 vaihtuu tänään sinivalkoisten kynttilöiden valoon.   

Tänään päällimmäisenä tunteena on kiitollisuus 

 rakkaasta kotimaasta, itsenäisyydestä ja siitä rauhasta, 

jota saamme elää ja vaalia täällä metsien ja järvien maassa. 

Äänetön huokaus on,  

että minä, perheeni, jälkikasvuni,

me kaikki,

saisimme nämä puitteet säilyttää tässä epävakaassa ajassa. 

💫

Onnellista itsenäisyyspäivää Sinulle!

Joulunodotuksen kalenteri

 Monenmoisia joulukalentereita on ollut meidänkin lapsilla 

vuosien ja vuosikymmenien saatossa. 

Enimmäkseen ne ovat tainneet olla edullisia suklaakalentereita. 

Kerrattain kyhäsin kokosin kotikutoisen kalenterin pussukoineen.  

Piilotin pusseihin namuja ja jotain pieniä esineitä

ja vuoroaamuin lapset sitten kurkistivat sinne. 

Isossa perheessä vuoro tuli kovin harvoin 

ja tykkäsin, että jokaisella on oma kalenteri.

Suklaakalentereita olikin jossain vaiheessa vino pino korkean kaapin päällä 

ja perheen isän sanoin, niitä on hankittu vuosien mittaan "hevoskuormallinen".

Mutta aikansa kutakin

-joulukalentereitakin ja luukun avaajia. 

Nyt ei ole enää lapsia kotosalla avaamassa kalenteria 

eikä laskemassa aamuja jouluun.

"Armeijan poika" kyllä pilke silmäkulmassa laittoi viestissä,

 että "ostakko joulukalenterin mulle". 

Arvaapa ostinko?

💫💫

Meille "vanhuksille" ostin eka kertaa yhteisen joulukalenterin,

palapelikalenterin. 

Olemme nyt kolmena iltana kylki kyljessä  koonneet sitä tuossa keittiön pöydän äärellä.

Mukavahan se on yhdessä joulua odotella ja päiviä laskea.

Eikä me olisi kyllä ennemmin ehkä ehdittykään tällaiseen jouluttamiseen. 

Joulukalenteri-teeman äärellä minulla nousee väistämättä mieleeni 

lapsuuden joulupukki-kalenteri, 

jonka luukut suljettiin ainakin kahtena tai kolmena jouluna peräjälkeen 

odottamaan seuraavaa adventti. 

Vieläkin mieleeni nousee tupsussa ollut jouluaaton luukku,

josta löytyi kaunis joulukuusi.

Joulu oli tullut. 

Siskollani oli hileinen kuvakalenteri, 

jossa oli joulupukki säkkeineen ja jouluenkeli.

Hänenkin jouluinen kalenterinsa kesti joulusta toiseen. 

Tämä palapelikalenteri on kyllä niin laadukas 

ja mukavaa yhteistä tekemistä sekä pysähtymistä. 

Jos emme itse koko tätä ensi jouluna 

niin joku saa sen kyllä joulunodotuksen kierrätyslahjana vuoden päästä. 

💫💫

Joulua voi odottaa niin monella tapaa; 

yksin ja yhdessä.

Tänä jouluna meillä on taas perheen kesken Whatsappissa kalenteri, 

jonne vuorotellen laitamme aamulla  jouluisen tervehdyksen, 

kuvan, viestin, videon tai mitä itsekukin keksiikään. 

Tänä aamuna pikku tonttu esitteli meille oman perheensä kalenterit 

ja heitti kysymyksen 

"minkälainen joulukalenteri sinulla on" ja toivotteli hyvät joulut. 

Nyt minä kysäisen sinulta,

onko sinulla joulukalenteri 

tai muu tapa laskea aamuja jouluun?

💫💫

Joulunodotuksen lapsenomaista iloa Sinulle! 

💫💫

Pst. Näitä postausluukkuja voi aueta joulun innoittamana vähän tiiviimmin kuin tavallisesti! 

Olkaa kuulolla!