’Pieni ja punainen’ tuntui aluksi haastavalle.
Punainen kun ei ole oikeastaan minun värini.
Haaste jäi näköjään kuitenkin kutkuttamaan mielensopukoihin ja kytemään ajatuksiin.
Eilisellä retkellä hoksasin aika ihanan vastauksen
tuohon huhtikuiseen haasteeseen.
Se on se
-pieni ja punainen,
sisukas ja sinnikäs.
Se kasvaa kuivassa, karussa maassakin;
kiven kolossa, missä on ollut multaa siemenen verran.
Mieleeni nousi unikkojen äärellä
myös lapsuuden ’maatiaisunikot’,
keltaiset, oranssit ja valkoiset kukkaset,
joiden karvaisis nuppupalleroita tuli
joskus poksauteltua auki.
Anteeksi äiti!
Ne olivat vaan niin houkuttelevia, pehmoisia pallukoita!
Ihastuin punaisiin unikoihin Kreetalla kolme vuotta sitten.
Kylvin niitä sitten kotona lavakaulukseen.
Tuloksena oli hailakat, oranssiin taittavat
ja kovin hentoiset kukkaset,
joista löytyi sattumalta vielä kuvakin.
Viime keväänä ostamani unikonsiemenet löytyivät harmikseni keittiön kaapista.
Sinne olivat unohtuneet!
Ripottelin siemenet kokeilumielessä multaan,
josko kukkaset nousisivat sieltä keväällä.
Saapa nähdä.
Epäilenpä, että ei.
Kolmas kerta toden sanoo!
Tänä vuonna kylvän kyllä ajatuksella ja aikataululla
näitä päivän pirteyttäjiä ja väripilkkuja kotipihaan.
Nämä nimittäin viehättävät minua helppohoitoisuudellaan!
Palataanpa syksymmällä pieniin ja punaisiin.
Ehkä erivärisiinkin!
Löysit kauniin pienen ja punaisen🥰 Unikkoa kylvänyt minäkin siemenpusseista mutta ei niistä niin värikkäitä ole tullut. Täytyy tänäkin vuonna taas ostaa kuitenkin unikon siemeniä👍🌸🏵🌺
VastaaPoistaPienet ja punaiset ovat kyllä söpöjä väriläiskiä. Niitä oli siellä tähän aikaan välillä aivan punaisenaan. Siementen kylvö edessä! ;)
PoistaMinäkin muistan ne pienet hentoiset "maalaisunikot", oranssit, keltaiset..
VastaaPoistaEmpä ole onnistunut kasvattamaan noita ihania isokukkaisia unikoita ja kuinka kauniita ne onkaan! Ah! 💚🩵
Kivasti aina joitakin muistoja palautuu tällaisissa asiayhteyksissä. Ne "maalaisunikot" tuntuivat itävän kivien ja laattojen koloissakin.
PoistaNämä villit ja vapaat unikot tuntuvat olevan kyllä oma lajinsa!
Ihania punaisia! Vastaavia kukki niityllämme viime kesänä, toivottavasti tulevanakin!
VastaaPoistaOi, niityllinen näitä kuullostaa aivan unelmalta.
PoistaJospa näkisin sellaisen pellon!
Ihana pirteä punainen. Noista maatiaisunikoista tulee niin mieleen äiti. Äiti ja kukkaset. Heti kun kukkapenkit sulivat,äiti oli ahkerana laittamassa niitä . Ihana kuvamuisto jäänyt mieleen. Kuten noista unikoistakin ,niitä pilkisteli milloin mistäkin.
VastaaPoistaUnikot kyllä on kauniita! Ja ne karvapallerot - niitä itsekin olen lapsena silitellyt ja poksautellutkin. :)
VastaaPoistaTunnen sormenpäissäni sen tunteen, kun sormet painavat palleroa ja sitten poks -terälehdet tulevat kurttuisina esiin ja väri paljastuu.
PoistaLapsen uteliaisuutta se oli, kokeilevaa tutkimusta varmaankin nykysanoin.
Idänunikko on kukkapenkissä melkein riesa. Leviää mahdottomasti. Joka kevät saa osan repiä pois, valtaa muutoin koko maan.
VastaaPoistaKyllähän nämä unikot on viisainta kylvää omaan "osastoonsa", missä saavat levittäytyä vapaasti ja villisti.
PoistaUpaet punaiset unikot! Kukkien terälehdet näyttävät silkkisiltä hehkuessaan punaista.
VastaaPoistaHyvä valinta pieni ja punainen haasteeseen.
Juurikin noissa terälehtien kepeydessä ja silkkisyydessä, niin kuin kuvasit, on tämän kukan herkkä kauneus.
PoistaKiva, kun hoksasin tämän tähän haasteeseen!
Ihanaa lomaa!
VastaaPoistaIhanat lomatoivotukset kannattelivat lomaamme ja siitä tuli ihana loma. <3
PoistaUpaet punaiset unikot!
VastaaPoistaKiva, kun sinustakin nämä ovat upeat. Punaiset ja pirteät!
PoistaUnikot kuuluvat minunkin lempikukkasiini ja erityisesti pioniunikot.
VastaaPoistaPioniunikko kuulostaa jo asteen hienostuneemmalta. Pitääpä Googlettaa!
Poista