Heinäkuun lopun kauniina lauantaina
vietimme poikamme rippijuhlia.
Rippikirkossa katselin
valkeaan paitaan ja mustiin housuihin pukeutunutta nuortani,
pään tuttua muotoa.
Vasta äsken mahtui syliini koko lapsi.
Urut soivat,
pään tuttua muotoa.
Vasta äsken mahtui syliini koko lapsi.
Urut soivat,
mieli herkistyi.
Kertasin mielessäni muistoja.
Kertasin mielessäni muistoja.
Aika viidentoista vuoden takaisesta ensiparkaisusta konfirmaatiojuhlaan,
lapsuuden saduista nuoruuden päiviin,
ensiaskelkengistä nelivitosiim
on tuntunut kuluneen tämänkin lapsen kohdalla niin pian.
Urut soivat.
Aurinko paistoi ja ulkona oli kauniin vihreää.
Urut soivat.
Aurinko paistoi ja ulkona oli kauniin vihreää.
Konfirmaation aikana katseeni kiinnittyi kirkon kauniiseen ikkunaan,
jonka takana kymmenet pääskyset lensivät kesän kauneudesta iloiten,
huolettomina ja
toistensa seurasta nauttien.
Kuin nämä nuoret,
jotka olivat leiriviikon yhdessä viettäneet.
Kuin nämä nuoret,
jotka olivat leiriviikon yhdessä viettäneet.
Se oli minusta niin lohdullinen näky,
luonnon kaunis opetus ja muistutus itselleni sekä lapselleni jaettavaksi.
’Oi, katsohan lintua oksalla puun,
se laulaa niin kauniisti aina.
Se korkeimman kiitokseen aukaisee suun,
sen mieltä ei huolet ne paina.’
Sain saatella lapseni tästä eteenpäinkin luottavaisena matkaan
nuoruuden päiviin.
💙
Siinä kirkonpenkissä keskellä lämmintä kesäpäivää
pääskysten lentoa katsellessani mieleeni nousi
jouluinen Varpus -laulukin.
Siksi, että juhlahetkissä kodissamme on aina yksi paikka tyhjänä;
’olen pieni veljesi, tulin taivahasta’.
Josko hänkin toi pääskysen muodossa taivaan terveisiä!
Niin äidistä ainakin tuntui.
Heinäkuisten juhlien kakku oli arvatenkin mansikkakakku,
joka oli nuorimmaisen tyttären käsialaa ja siinä ei mansikoita säästelty! ❤️
Juhlimme rippilastamme kotosalla kotiväen ja sisarusten sekä heidän perheiden,
kummien ja mummun kanssa.
Juhlapäivänä oli aurinkoinen ja lapsenlapset saivat kirmata keskenään mummulan pihalla
ja patiollakin tarkeni vihdoinkin istuskella ja nauttia juhlaherkuista.
Ensimmäisen kuvan ruusut,
Mummun tuomat rippikukat ovat nyt parin viikon jälkeen juhlasta
maljakossa haalistuneina, kauniisti kuivahtaneina muistoina juhlapäivästä.
Muistojen ruusujen terälehtiin tulee ajan saatossa kultaiset reunat! ❤️
Onnea pojalle♥. Nuo tilaisuudet herkistävät.
VastaaPoistaKiitos Hannele! <3
PoistaNämä hetket tulevat niin liki sydäntä!
Kaunis juhla ja kauniisti sen taas sanoiksi ja kuviksi teit ❤ Rakkaamme ovat aina vierellämme, uskon, että sinuakin käytiin tervehtimässä juhlan aikana ❤
VastaaPoistarita <3
PoistaKiitos! Kesälomahyörinöissä meni pitkään, että ehdin tämän päivän muistoihin tänne kirjoittaa. Kesällä kun on niin paljon kaikenlaista ihanaa ja aika tuntuu kuluvan kuin siivellä.
Muistoissa, sydämessä, niin aina ovat. Juhlavieraina ajatuksissa! <3
Niin ihanat juhlat ❣ Mekin saimme viettää kesän alussa poikamme rippijuhlia 😍 Lämpimät onnittelut nuorelle ja vanhemmille 🌷🌷
VastaaPoistaKanneli <3
PoistaNuoren askel aikuisuuden kynnykselle. Niin herkkä juhlapäivä.
Onnittelut myös sinne teidän kotiinne nuorukaisen juhlapäivän johdosta! <3
Onnea ripillepääsystä :)
VastaaPoistaLasten juhlat ovat aina erityisen tunnepitoisia tapahtumia.
Kiitos! <3
PoistaLasten juhlat ovat kyllä iloisia ja tunteikkaita kodin juhlahetkiä!
Onnittelut koko perheelle nuoren miehen saavutuksista. Ne äidin tunteet on aina pinnassa kun on kyse omasta lapsesta♥.Kauniin juhlan olet valmistanut aarteellesi. Mukavia elokuun päiviä teille kaikille.
VastaaPoistaKaisa <3
PoistaKiitos sinullekin onnitteluista ja kauniista sanoistasi.
Kaunis juhla. Meillä on ensi kesänä kahden vanhimman rippijuhlat. Vuodet vierii kyllä niin uskomatonta vauhtia..
VastaaPoista