24. tammikuuta 2019

Kotona paras



Tulin iltapäivällä kotiin työhöni liittyvältä Kiila- kuntoutusjaksolta.
Jakso alkoi heti viikonloppureissumme jatkoksi.
Minusta tuntuu, 
että olen ollut tosi kauan poissa kotoa.
"Äiti kun on sellainen kotihiiri" niin kuin joku lapsistani on joskus sanonut. <3

~~~~

Pakkasta on tänäänkin yli 20 astetta.
Ensitöikseni kävin hakemassa polttopuita
 ja sytytin tulet leivinuuniin.
Se on niin mukavaa puuhaa ja siitä tulee niin kotoinen lämmin.

Keitimme kotoisat kahvit 
ja pojat siemailivat lämmintä kaakaota.


Piipahdin pihapiirissämme ihastelemassa talvista kauneutta,
joka on ripustautunut puihin ja kasveihin.

Ja niitä lumisia oksia jaksan kyllä ihastella ja ihmetellä.
Lumen valolla kuorruttuneet oksat tekevät maiseman niin satumaisen kauniiksi.

Kun tuulen vire nousee, niitä ei enää ole.
Ne  lumiviittaiset oksat on nähtävä ja noteerattava juuri nyt,
kun on niiden aika. 

Jänikset ovat näköjään löytäneet meidän pihan kulkureitikseen
ja ehkä ne hipuilevat vähän noita omenapuiden oksiakin.


Minusta tämä jänisten teiden risteys kotimme kulmalla oli hauska. 
Leikittelin ajatuksella,
että jänöt olisivat oikeasti tuossa kohdanneet.
Kummalta suunnalta tuleva olisi väistänyt,
olisiko toinen toiselle ihmetellyt mitä sinä tässä pihassa teet! ;)


Tuossa omenapuun alla näyttävät jänikset vierailevan hämärän aikaan
ja puun oksilla lintuystävät käyvät nauttimassa siemeniä
sekä tervehtimässä meitä.

Takapihalla pieni talitintti hyppeli lumipalloheisin oksilla 
kuin hoksauttaakseen minua, että eväs on loppunut.
Yllättävän nopeasti siemenet eväsmökistä häviävät;
ruoan tarve on lintusilla kova näillä keleillä! 

Omenapuuta katsoessani näin taas,
miten yksi oksa kääntyy ja vääntyy kotiamme kohti.
Maaliskuussa on aika tehdä sille leikkaus...


Koivupuun tuoksuinen savu tupruaa piipusta kohti pakkastaivaan sineä,
petivaatteemme tuulettuvat kuistin kaiteella ja 
pyykkikone "laulaa".

Arkeni alkaa asettua aloilleen.
Kotoisat askareet tuntuvat mukavilta
ja "kylässä hyvä, kotona paras" -ajatus tuntuu sopivan juuri tähän hämärtyvään hetkeen.

Huomenna vielä työpäivä ja sitten viikonlopun viikkoon.
Pian kaarratamme jo helmikuun puolelle.
Miten nämä päivät kuluvatkaan niin nopeaan?


Ihanaa pakkaspäivän iltaa Sinulle!
Nautitaan talven kauneudesta ja pakkasesta,
sillä ei  tämä loputtomiin kestä! ;)

-Kaisu-







8 kommenttia:

  1. Nyt on niin parasta talven aikaa, on pakkasta ja kaunista luontoa. Nautin kyllä kovasti.
    Kauniita kuvia olet ottanut 💛
    Mukavaa loppuviikkoa sinulle 🤗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kanneli! 💕 Minun kuvaaminen on tällä hetkellä kännykkäotoksia, mutta kivoja muistoja silläkin saa.
      Sinäkin olet ollut paljon tuolla luonnon
      äärellä. Olen ihastellut sinun talvisia kuvia!
      Ihastellaan nyt, kun on oikea kunnon talvi!❄️

      Poista
  2. Muualla hyvä, mutta kotona paras -
    niinhän se on. 💙 Tuo kotihiiri kuulosti kovin tutulta. Minä kuulin olevani sellainen lapsena ja taidan olla sitä vieläkin. 😉 Kotona on vaan niin mukava touhuta tai olla touhuamatta. ❤

    Ihania talvisia hetkiä olet kokenut pihapiirissänne. ❄🌬 Kun pysähtyy hetkeksi, voi kokea ja aistia kiireettä koko luomakunnan kauneuden. Talvisessa auringossa kimmeltävät timanttipuut ovat niin kaunista katseltavaa! Ne, yhdessä kuulaan kirpeän pakkaskelin kanssa tarjoavat mitä parhainta talvista kauneutta meidän ihasteltavaksi. 💎

    Sinulla onkin nyt sitten töiden suhteen pehmeä lasku viikonloppuun. Oikein mukavia kotoisia puuhasteluja Sinulle sinne 😙

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaaru 💕,
      Nämä päivät ovat olleet niin käsittämättömän kauniita. Tänään lauantain kiireettömänä aamuna ihastelin auringon valon hetkellistä paistetta tuolla metsän rajassa. Se pilkisti ja piristi.
      Täällä on alkanut vähän tuuleskella ja on 20 astetta pakkasta niin on pureva keli.

      Ihana sana tuo kotihiiri, kun miettii sitä. Eihän se sadun kotihiirikään kaupunkilaishiirin luona osannut olla vaan kotiin mieli. Voi meitä!💕

      Ihania talvisia ajatuksia sinulle!❤️

      Poista
  3. Mukavia tuokiokuvien luonnehdintoja. Kotona puuhailu parasta ja kun samalla on läsnä kulloisessakin hetkessä. Elämä on tässä ja nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irmama! 💕 Joskus on erityistä herkkyyttä nähdä arjen iloja. Niin kuin tuossa torstain kotiapaluussa. Ulkona oli ihanaa puhdasta kauneutta ja kotosalla tuttu, turvallinen oma arki. Se on hyvä!💕

      Poista
  4. Minä kävin hiihtämässä illalla pimeässä, otsalampun valossa vanhimman pojan kanssa. Oli aivan mahtavan paljon eläinten jälkiä. Niitä yritettiin tunnistella. Ainakin oli mennyt jänis, kettu ja saukko. Niin, ja hiiren jälkiä oli paljon. Se on sellaista hauskan näköistä lumitaidetta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa mukavalle yhteiselle ajalle. 💕
      Mekin piipahdettiin mökillä. En ole ikinä nähnyt niin tiuhassa eläinten jälkiä, kun nyt oli pihalla ja tiellä. Kauriit ja jänikset olivat tikuttaneet lumen täyteen jälkiä. Ja oli jälkiä, joita emme tunnistaneet. Mielenkiintoisia kulkureittejä aitan alle, talon vierellä, portaillakin oli pupu käynyt.
      Mukavia talvisia juttuja luonnossa!👍

      Poista