2. elokuuta 2016

Piikkilangasta väännettyä

Muistin tänään, että lupasin kynttelikkötuunauksen yhteydessä vilauttaa näitä piikkilanka-askartelujani. Nappasin tänään muutaman kuvan tuolta mökin pihapiiristä.

Tämä meidän piikkilanka on aika haurasta, mutta olen tullut sinuksi sen kanssa ja saanut sitä väänneltyä ja käänneltyä mieluisaan malliin. Isot pojat pitävät minua vähintään hassuna ja joku kysykin, että eikö ole muuta tekemistä. Ei ole tämän tärkeämpää tällä kertaa vastasin. ❤  Aina ei kaikki ymmärrä kaikkea eikä tarvitsekaan. Minä kuitenkin koin tämän kivana erilaisena haasteena ja tykkään näistä.

Tervetulokranssi  tienreunassa on minun ensimmäinen piikkilankakranssini ja on jo useamman vuoden vanha.


Puojirakennuksen neljään oveen tein tänä kesänä samankokoiset kranssit.
Koristeet ovat vielä hakusessa...



Olen tehnyt myös perhosia ja palloja.
 Yksi perhonen lensi aitan sinälle ajanpatinoiman hetekan viereen ja 
pallot roikkuvat humalan seassa.


Lankaa on vielä metsän reunassa.
Ehkäpä minä vielä jonakin päivänä haen sieltä kiepin,
 laitan paksut hanskat käteen ja aloitan taas...

-Kaisu-






21 kommenttia:

  1. Ruosteinen piikkilanka on niin kivqn näköistä. Kivoja juttuja oletkin siitä vääntänyt! :)

    VastaaPoista
  2. Hauska tuo perhonen! Noitahan voisit väännellä johonkin seinään vaikka parvellisen. Tuollainen vanha piikkilanka on kaunista. Niin hassulta kuin se kuullostaakin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös olekin soma perhonen karuudessaan! Minä ajattelinkin tehdä jonkun pienemmän perhosen jahka ehdin! Kiitos! 💛

      Poista
  3. Tosi ihania kransseja. On se hyvä, että kaikki eivät kaikkea ymmärrä. Mihin me sen ymmärryksen kanssa oikein joutuisimme!! Joskus kun jutelee jollekin jotain, niin toinen saattaa sanoa: ymmärrän. Ymmärtämättä mitään. Ainakaan asian ydintä. Siihen tulee itsekin syyllistyttyä. Pitäisi sanoa, että yritän ymmärtää... Pitääkö edes aina ymmärtää, voihan rinnalla kulkea ymmärtämättä. Minä kuitenkin ymmärrän askartelujesi päälle. Nyt on saanut vääntää rautalangasta sanan varsinaisessa merkityksessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta ymmärtämisen analysoimisesta! 💛
      Meillä perhe on oppinut kulkemaan rinnalla mahdottomien projektienkin aikana. Pääasia, että tekijä on tyytyväinen ja on hyvällä mielellä. Se riittänee heille tuotoksista piittaamatta.

      Poista
  4. Minä en laittais noihin piikkilankoihin koristeita. Noin on hyvä :) Teet tietenkin niin, mikä sulle soppii. Kauniita kransseja ja tuo perhonen on valloittava! T. Pirta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne omimmillaan ovat noin piikkilankaversioina. Toki jos jotain ajanpatinoimaa löydän niin voisin lisätä...
      Kiitos Pirta! 💛

      Poista
  5. Ihastuttavia ja sopii niin hyvin tuonne vanhaan tunnelmaan!
    Ja hyvänä puolena vielä sekin, ettei tartte sääoloista välittää: nuo eivät tuulista ja paisteista mene rikki!

    maria pienistä jutuista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos maria! 💛

      Nämä taitavat kestää äidiltä tyttärelle. Kranssihuolet poistuneet. Kerrasta kestävät kranssit mökin oviin! Säätakuu todellakin mukana.

      Poista
  6. Aivan ihania kaikki ❤ tuollainen perhonen täytyy kokeilla itsekin tehdä. Meilläkin on piikkilankaa niin paljon että tekis vaikka perhosarmeijan 😁 jos olet tekemässä enemmänkin perhosia niin tekisitkö vähän ohjeentynkää tänne blogiinkin? Hauskaa muuten että sieläkin on puoji. Lapsuudenkodissa on vanha piharakennus jota sanottiin puojiksi. Ihana nimitys minusta ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nanni! 💛
      Minäpä teen yhden ja kuvaan vaiheet, kun ehdin!

      Puoji on kaunis sana minustakin. On kauppapuoji, pääpuoji käytön mukaan.

      Poista
  7. Kylläpä piikkilanka on taipunutkin kauniiksi koristeiksi! Sopivat kyllä vanhaan pihapiiriin aivan erityisen hyvin <3

    Ja tuo ruosteinen lyhty kranssin parina tuossa vanhassa ovessa! Rouhea, juuri tuollaisena tosi viehättävä. Juuri mietin tässä yhtenä päivönä, maalaanko oman lyhtyni uudelleen, kun on alkanut pahasti ruostua. Taidankin antaa sen ruostua rauhassa enemmän. Miten en ole tajunnutkaan, miten kaunis jokin asia voi ruosteisena olla?! Kiitos vaan tuostakin vinkistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaaru! 💛
      Ruostunut ajan syömä pinta antaa esineelle oman arvonsa. Ruoste antaa mielikuvan, että esine on käytetty, kulutettu, tykätty ja ns. ajan patinoima. Minäkin olen tykästynyt. Nakkasin säilykepurkkeja ulos sateeseen. Tahtoo lisää ruostetta! 😉

      Poista
  8. Voi miten ihania taideteoksia olet tehnyt😊 Ihastuin kyllä todella tuohon perhoseen ❤. Mukavan asian parissa puuhaaminen antaa niin paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kanneli! 💛
      Kokeilevaa piikkilangan vääntelyä täällä.
      Halpa huvi, joka antaa tekeisen ja onnistumisenkin ilon.

      Poista
  9. Täälläkin ihastellaan näitä sinun piikkilankatöitä, erityisesti tuota perhosta <3 Sopivat niin hyvin tuonne pihasisustukseen ja vanhojen rakennusten sekaan!

    VastaaPoista
  10. Minä niin ihailen kuvissa näkyviä vanhoja rakennuksia ja taidokkaita töitäsi. Sopivat kyllä erityisen hyvin maisemaan.

    VastaaPoista