17. tammikuuta 2016

Keittiön ikkunan elävä maisemakortti

Tässä eräänä tammikuisena päivänä sämpylöitä pyöritellessäni
pysähdyin katsomaan keittiömme ikkunasta avautuvaa maisemaa.



Se oli niin kauniin talvinen.
Jollakin tapaa pakkasen pinteessä pysähtynyt!
Siinä katsellessa totesin, että tässä on
luonnon tarjoama vaihtuva taidenäyttely.
elävä maisemakortti,
joka näyttäytyy päivittäin,
sään vaihdellessa,
eri vuodenaikoina eri näköisenä.
Ja että minun mielialani ja herkkyyteni katsella sitä
vaikuttaa siihen mitä näen vai näenkö mitään. :)

Nyt viikon ajan olen pysähtynyt tähän keittiön ikkunan ääreen
eri aikoihin ja erilaisilla säillä.
Olen ottanut kuvia kahdesta suunnasta.
Perheen kysellessä mitä zoomailen,
olen sanonut tekeväni pitkittäis- ja seurantatutkimusta
ikkunasta avautuvasta maisemasta ja sen vaikutuksesta minuun!!! :)


Kauneus on katsojan silmissä, sanotaan.
Kauneutta ja silmän iloa on tarjolla lähelläkin
kun vaan osaa katsoa sillä silmällä,
kiireettä, pysähtyen,
tarkastellen ja pohtien.


Olen nähnyt lumisateen ja sateen loppumisen,
Lumipuut tyvenessä ilmassa ja meillepäin tyypillisen tuulemisen
sekä tuulen tyhjentämät paljaat tummat oksat.
Olen iloinnut sinistä hetkestä ja  talvisesta keskipäivän auringon hetkellisestä  valosta,
havainnut aamupäivän  ja iltapäivän valon eron,
jänisten jäljet ja lintujen ruokahetken
sekä oravan hyppelyn kotikuusessaan.

Tämän viikon kestäneen kokemusperäisen tutkimuksen tulos on arvattavan selvä! :)
Olen nähnyt yllättävän paljon yhdestä ikkunasta.
Ja oletus tämän tuloksen siirtämisestä laajempaan perspektiiviin on, 
että miten paljon kaunista näkisinkään ympärilläni, 
jos vain kiiruhtaisin hitaasti! 


Terveisiä tästä keittiön ikkunan äärestä.
josta näkyy nyt vain pimeyttä ja katuvalojen valojen kajastus 
sekä kynttiläni valon heijastus.

Ensi viikko antaa taas uudet näkymät tästä ulos.
Rikkaus se on tämäkin! <3

-Kaisu-

.


22 kommenttia:

  1. Kauniit näkymät teillä <3 Mullakin on tapana tarkastella ja ihastella keittiön ikkunoista luontoa kun siellä puuhastelen (ikkunat kahteen ilmansuuntaan, niin saa useamman kuvakulman ;) ) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä. <3 Onneksi sitä pystyy tekemään montaa asiaa kerrallaan! ;)
      Meillä tämä näkymä on yhdestä ikkunasta tontin rajalle tuollaiseen luonnonpuistokaitaleeseen.

      Poista
  2. Kauneutta on kaikkialla, kun muistaa katsella!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 vauhtia pitää hidastaa, että ehtii nähdä!

      Poista
  3. Meilläkin näkyy keittiön ikkunoista kivat maisemat. Toisesta näkyy marjapensaat, joiden takana alkaa metsä. Toisesta ikkunasta näkyy kirsikkapuu. omenapuu, valaistu kuusi ja peltoa. Tänään lenkillä ollessa pysähdyin monta kertaa ihan vain ihailemaan maisemia. Oli niin kaunis pakkaskeli. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakkasella kaikki onkin erityisen kaunista. <3 Jäinen maisema on kuin pysähtynyt, paitsi jos lisäksi viima puree, niin silloin ei haluata paljon katsella...

      Täällä mittari huitelee -30 asteen huiteilla. Nyt on paras katsella töppösiä ja uunin kylkeä! ;)

      Poista
  4. Minä olen tänä talvena jotenkin aivan erityisen paljon ihastellut pysähtynyttä talvista luontoa. Niin kaunista sielläkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onkohan tämäkin joku iän tuoma juttu! <3 Vai olemmeko pitkästä aikaa saaneet nauttia näistä postikorttikeleistä ja -maisemista. Joka tapauksessa tämä on yhdenlaista terapiaa ja mielen hyvinvointia tämäkin! <3 Kiitos Essi!

      Poista
  5. Kauneutta on kaikkialla, kun vaan sillä silmällä osaa ,muistaa ja ehtii katsomaan.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin tässä on jo useampi todennut. Vauhtia vähemmän, elämyksiä enemmän! :)

      Poista
  6. Siinäpä haastetta :) joskus sellaiseen osallistuinkin entisessä blogissani,kuukauden kuva ja aina samasta ikkunasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kuulostaa kivalle haasteeelle! Pitääpä tässä napsia kuvia tästä keittiönäköalasta tulevinakin viikkoina ja kuukausina....

      Poista
  7. Kauniit, suuret kuuset pihan reunamilla siellä teillä!

    Ikkunasta avautuvat maisemat ovat kuin tauluja, joiden värit ja tunnelma muuttuvat vuodenkierron mukaan. Herkkyyttä ja hidastamista se kuitenkin todella vaatii, jotta siitä kauneudesta osaa nauttia ja nähdä jokaisen vuodenajan erityisyydet.

    Meidän vanhassa kodissa, ikkunoista näkyi pohjoisen luonnon erityispiirteet hyvin vahvasti. Käkkyräiset koivut ja männyt suomaisemassa. Siitäkin oppi hiljalleen tykkäämään vaikka aluksi se kovin karulta näyttikin. Nykyisen kodin ikkunasta avautuu maisema vanhan asutusalueen pihapiireihin, joissa taas on omanlaisensa tunnelma. Tykkään siitäkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa on tosi korkeita kuusia, joita kaupunki harvensikin pari vuotta sitten aika rankasti. Kovalla tuulella pelottaa, josko kaatuu taas talon päälle. Nimittäin kerrattain yksi mänty rojahti tuohon kuistin katolle minun ja mieheni katsoessa kuistilla. Oli siinä kokemusta kerrakseen ja ei ollut voimaa luonnonvoimia vastaan. Katsomiseen jäi! :(
      Mutta ihana metsä ja luonnontilainen puisto tuo on meidän tontin kahdella sivulla. Antaa lisätilan tuntua tähän tonttiin! :)

      Poista
  8. Voi, näinhän se on. Pitäisi edetä kiiteettömämmin, niin näkisi enemmän kauneutta. Koen valokuvaamisen antaneen lisää herkkyyttä katsella ympärillä olevaa luontoa. Näin kauniina talvena tuntuu, että kamera saisi olla mukana jatkuvasti :-) .
    Kiitos tästä postauksesta. Antoi taas ajattelemisen aihetta :-)
    Mukavaa viikon jatkoa sinulle ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanneli, minä olenkin huomannut sinun löytäneen uuden harrastuksen ja kauneuden näkemisen sen kautta. Ihania maisemia olet taltioinut! <3
      Kiitos ja ihanaa tammikuuta Sinullekin. Kiva, jos sait tästä kirjoituksesta itsellesi ajateltavaa! :)

      Poista
  9. Minulla on tällainen maisemataulu meidän takaoven portailla. Siitä avautuu näkymä pellolle (harvinaista tuolla tiheään rakennetulla alueella). Olen ottanut tosi paljon kuvia siitä, kun jokainen säätila olisi kuvan arvoinen. On ollut aurinkoisia päiviä, sadetta, sumua, täysikuuta, hangen kimallusta.

    Tykkäsin erityisesti tuosta kirjoittamastasi ajatuksesta tuulen tyhjentämät puut. Lumiset puut muuttuvat mielestäni rumiksi, kun tuuli vie vaalean lumipeitteen pois. Mutta että tuulen tyhjentämät puut, siinä on jotakin tosi kaunista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Maria, kun löydät aina jotain kauniita sanoja kirjoituksista! :)
      Mutta näinhän se täällä rannikolla on, että tuuli tuo, tuuli vie! :)
      MInustakin nuo mustat oksat ovat kylmiä, kalseita. Lumihuuru ja lumipeite tekee ne niinä pehmeiksi, haaveellisiksi ja tavallaan hauraan herkiksikin.Jotenkin aivan pelkää niiden puolesta, milloin tuuli tuivertaa niiden läpi vieden kaiken kauniin mennessään! <3

      Poista
  10. Kaunis pihapiiri, onnea on sitä on seuratessa. Sään vaihtelut ja vuodenajat maalaavat siitä aina uuden taulun. Mikäpä onnellisempaa kuin nauttia arjen pienistä asioista, liian harva sen taidon omaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä juuri on asian ydin. Onni on tässä lähellä pieninä murusina. Pitää vain osata nähdä ja pysähtyä. Luonto on yksi ilon ja hyvän mielen lähde. Siellä on niin paljon kaunista ja puhuttelevaa, ihmeteltävää! Kiitos Kikka kommentista!<3

      Poista
  11. Kauniisti taas kirjoitit.Minä kaipaan välillä noita katuvaloja. Täällä metässä ei niitä ole. Näen kuitenkin paljon. Joskus on liian lyhytnäköistä- sellaista, että näen tahriintuneet ikkunat.Teillä on kotoinen ympäristö<3 t. Pirta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Kiitos Pirta! Kiva että tykkäät ajatuksen lennoistani. :)
      Minä osaan ajatella tuon katuvalojen kaipuu. Mökillä on aina niin sata prosenttisen pimeää sillä "metsässä". Toisaalta pimeydessä pääsee oikeuksiinsa kuu ja tähdet. Siellä ymmärtää valon merkityksen!

      Poista