Työviikon jälkeen syksyisissä tunnelmissa

Vielä on kesää jäljellä nauttia ja ihastella. Tosin ilmassa on jo syksyn tuntu ja tuoksu, joka nousee mökillä viljapellosta. Linnut kerääntyvät  jo sähkölangoille. Siitä tulee haikea olo.
                                                 

Mehumaijalaatikkoni kyljestä olen löytänyt 

syksyyn niin ihanan ajatuksen:

"Päivän kultaamissa pihoissa

tuuli torkkuu vehmailla lehdillä

aurinko venyttelee varjoja vasten

kesä hiljalleen kypsyy."

Ilta-auringon pitenevät säteet luovat syksyistä tunnelmaa pihapiirin ylle.

Savusaunan eteen mieheni "naputteli" vilvoittelupaikan jämäkästä lankusta.

Sisälläkin tuoksui syksyltä. Vilvoittelupaikkaa viimeistellessään  mieheni oli  laittanut kotoa poimimani marjat "tirisemään". Mehustaminen  kun piti siirtää tänä syksynä mökkihommaksi; Mehumaija ei sopinut kotiin hankkimaamme induktiolieteen.

Punaviinimarjat mustikoiden kera täyteläiseksi mehuksi!

Viime kesänä istutin mökille Maurin Makea -nimistä puutarhavadelmaa. Aikalailla huolettomalla huolenpidolla vadelmat ovat siellä olleet, lähes oman onnensa nojassa! Tukikehikkokin jäi rakentamatta, mutta jämäkät varret ovat  pysyneet suht´koht´pystyssä. Olemme saaneet suut makeiksi ja pieni pussukka on juhlakiisselliä varten pakkasessa.

"Maurin makeaa"!

Metsästämme löytyi tänäkin kesänä huikean komeita mustikoita...

.

...ja nyt läheiset tienoot ovat punaisenaan puolukoita. 

Hyytelöä niistä jo saisi, mutta me tähtäämme puolukkasurvokseen. 

Kotona syksy näkyi omenoiden poskien punassa. 

Tämä yhteenkasvanut pariskunta on nuorimman omppupuun satoa. 

Lajiketta en kyllä muista, mutta ihanan makuinen on!

Saunan jälkeen kuljin kameran kanssa pitkin metsiä. Mieli lepäsi lempeässä elokuisessa illassa, sen lämmössä ja ohikiitävältä tuntuvassa tunnelmassa. Ajatus kirmaili väkisinkin neljän kuukauden päässä odottavaan jouluun ja siihen liittyviin askarteluihin. Metsä on täynnä kaikkea ihanaa värkkiä...

Jäkäläiset ajatukset veivät jouluajatuksiin

-väkisin! :)

Nämä kelottuneet oksat saavat ajatukseni aina laukkaamaan. 

Josko tänä syksynä väsään  niistä jotakin?

Kun kulkee hiljaa ja katsoo tarkasti, löytyy ihania luonnon omia asetelmia.

Aurinko on tehnyt tehtävänsä,

vilja on kypsää,

tuuleentunutta.

Kohta on aika heittää haikeat hyvästit menneelle ihanalle, lämpimälle muistojen kesälle. Kesästä voimaantuneena otamme vastaan syksyn, sen väriloiston ja tunnelmalliset kynttiläillat sekä takkatulen lämmön. 

Mutta - ei vielä, sillä kesä kypsyy hiljalleen!

:) Kaisu :)