Diy Helminauha -matto

Olen pitkään etsinyt mieluista mattoa sänkymme viereen.

Anoppini kutomat valkoiset räsymatot ovat tulleet tiensä päähän 

ja ikealainen nukkamatto ei tuntunut omimmalta.
Kysyin jo siskoltanikin, josko hän kutoisi minulle uuden maton.

Nähtyäni kuvan tällaisesta Lankavan Helminauha -matosta

olin varma, että siinä on etsimäni malli.
Sen halusin.

Ostin aluksi trikookudetta 6 rullaa.
Jouduin hakemaan vielä rullan lisää, koska neljä kuviota tuntui paremmalta mitalta.

Tein mattoa kolmen viikon ajan;

"vähän päivässä, paljon viikossa" -tyyliin.
Hinnaksi tuli 40 euroa plus tekemisen ilo.

Pelkäsin etukäteen kuinka jumiin hartiani menisivät virkatessani.

Pidin yläkropasta tietoisesti huolta kuntosalilla käydessäni 

ja hartiat ja kädet pysyivät  kuin pysyivätkin vetreinä! :)

En ole virkannut aikoihin kirjoitetun ohjeen mukaan
ja olisin tykännyt enemmän piirrosohjeesta.

Niinpä virkatessa tuli muutama "töplinki" ja jouduin välillä pitkästikin purkamaan.

Mutta niin vain sain maton virkattua vähän oman näköisenä,
aavistuksen sovellettuna
 ja olen siitä tosi iloinen.
Sain itse tehtyä sen mitä halusin, :)

Helminauha -matto.
Omatekoinen,
omannäköinen,
varpaan alla pehmoinen.
Tykkään tästä kovasti.

-Kaisu-

Hankien aikaan

Tänä aamuna Positiivareiden päivän ajatuksena oli
Aaro Hellaakosken runon säe

"Tietä käyden tien on vanki,
vapaa on vain umpihanki."

Sanat  sopivat hyvin tähän vuodenaikaan,
niin  luonnossa samoamiseen kuin aivan arkiseen ahertamiseen.

Monta kertaa hiihdämme tuttuja latuja
ja talsimme urautuneita polkuja,
olemme tapojemme orjia.
Enemmän pitäisi rohkaistua kokeilemaan uutta,
kuunnella sydämen ääntä,
tehdä jotain sellaista,
missä voisi kokea oman käden jälkeä ja omien ajatusten ääntä.


~~~~~~~~~~~~~~~

Olen mukana Pikku Lintu -blogin Makro Tex -haasteessa
teemalla "Maaliskuu"


Mökillä ei ollut paljon lunta peltoaukeilla, 

mutta sitä oli kasautunut menneitten talvien tapaan suojaiseen pihapiiriin;

ovea kohti piti edetä lumikolan kanssa.

Pihapiiri oli hiljainen, puhtaan valkoinen, koskematon.
Lumikiteet  kimmelsivät,
hanget kertasivat auringon valoa.

Umpihangessa näkyi eläimen kulkureitti; 

liekö valkohäntäpeura siitä kipittänyt.
Kokenut siinä vapautta ja elämisen iloa talvisessa luonnossa.

Istutuspöytäkin odottelee kesää lumisen liinan alla.
Ajatukset kulkevat lumen alle,
kevääseen, kesään.

Mieli on malttamaton,
kun talitintit jo virittelevät maaliskuisia laulujaan
ja aurinko hellii säteillään.

Nyt pitäisi yrittää tarttua tähän hetkeen
 ja ´nähdä maaliskuiset ilot.

Toivottavasti viikonloppunakin saamme nauttia
kevättalven kirkkaasta säästä ja ulkoilun riemusta.

Virkistävää viikonloppua Sinulle!

-Kaisu-

Lisää maaliskuisia kuvia löydät täältä, klik