Lapsityövoimaako?

Eräs ihminen mietti vierasvaraa ja kysyi minulta, 

mitä teillä syödään viikonloppuna.

Sanoin, että 12 -vuotias laittaa lauantaiaamuna marinoidusta suikalelihasta kastikkeen. 

Siitä seurasi kommentti:

 "käytetäänkö teillä lapsityövoimaa!"

Ehkä se oli huoleton heitto tai keskustelun avaus 

ilman sen kummempaa kyseenalaistamista.

Menin kuitenkin siinä vähän hämilleni 

enkä osannut sanoa muuta kuin,

että poika oli ollut edellisenä iltana kanssani kaupassa,

valinnut siellä lempiruokavärkin "tulisen kastikkeen"

ja aikonut tehdä sen ruoan itse. 

Eilinen keskustelu tuli mieleeni tänä aamuna pojan tehdessä ruokaa

ja kerroin sen hänelle.

Kokkaajapoika sanoi minulle oitis,

että "tämä on hauskaa 

ja itsehän minä halusin tämän tehdä".

Juttelimme sitten enemmänkin kotitöistä.

Poikani sanoi, että onhan se hyvä osata jotakin ruokaa tehdä itsekin.

Hän ynnäsi osaavansa ainakin paistaa sekä keittää kananmunia,

tehdä perunamuusin,

salaatteja,

raasteita,

 suklaakaurakeksejä... 

Ja samantien hänelle tuli mieleen, että isähän voisi tuoda kaupasta pizzavärkit

niin hän tekee tulevalla viikolla pizzoja tortillapohjiin.

Niinpä! <3

Ei lasten osallistuminen kotitöihin suinkaan ole lapsityövoiman käyttöä,

vaan arjen taitojen oppimista omassa lapsuuden kodissa tulevaa elämää varten.

Ja silloin kun  joku asia kiinnostaa,

on paras aika oppia

ja tekemällä oppii aina parhaiten.

Pärjäävyys on matkaevästä, 

elämäntaitoja,

joilla pohjustetaan ja rakennetaan omaa elämää

ja siinä selviytymistä.

Näitä pärjäämisen eväitä kotitöissäkin harjoitellaan

ja siksi meillä lapset joutuvat sekä saavat tehdä niitä.

Pieniä, arkisia asioita.

Tiskikoneen täyttöä ja tyhjentämistä,

yhteisten tilojen imurointia,

oman huoneen siivoamista,

roskapussin vientiä,

ruoan laittoa,

pyykkien taittelua,..

Silloin tällöin,

vuorotellen,

päivittäin,

viikottain,

sopivassa määrin ajallisesti ja määrällisesti. 

~~~~~

Jos työhön tarttuminen "ei ole maullaan ja moti on mennyt" 

sanon usein huumorin pilke silmäkulmassa lapsilleni, 

että tämä ei ole palvelukoti.

Eikä täällä auteta äitiä ja isää,

vaan jokainen tekee omansa yhteisestä potista.

Ihanaa viikonloppun jatkoa

 ja mukavia puuhasteluja

niin yksin kuin yhdessäkin! 

-Kaisu- 

Aurinkoisia kuvia ja ajatuksia 'kaaoksen selätys' kirjan tiimoilta

Harmaana sumuisena päivänä ilahduttavat aurinkopäivien kuvat.

Ja ihana ajatus siitä, että aurinko paistaa pilvien takana.

Liitän tähän muutaman kevätaurinkoisen päivän kuvan mökiltä.

Aurinko sulattaa pälviä lumeen ja seinänvierustat paljastuvat.

Kylmyys ja talven valta väistyy. Kaikkialla viipyilee odotuksen tunne, kevään riemu.

Auringon voima on valtava luonnossa ja meissä ihmisissä.

Huhtikuun alussa on meidän juhlapäivä. 

Sekin oli aurinkoinen päivä monella tapaa,

Auringon säteet leikittelivät olohuoneessa.

Yhdessä kävimme meren rannassa kevättä katselemassa ja kuuntelemassa.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Aurinkopäivän päivälevolla luin kirjastosta löytämäni Elina Alasentien "Joka kodin raivausoppaan". Kirja oli mielenkiintoisen houkuttelevan koukuttavasti kirjoitettu. Sen ideana on auttaa. opastaa ja kannustaa pienempään tavaramäärään siirtymisessä ja tavaroiden järjestämisessä. Jokaista esinettä pitäisi puhutella erikseen. Sen merkitystä ja tarpeellisuutta elämässäni. Lajitteluun on hyvä ottaa muutama kori ja pussukka, johon niitä voi lajitella sen mukaan mikä on "puhuttelun" lopputulema. Säilytys, kierrätys, mietintä...

Odotin innoissani arkea. Eilen aloitin raivaamisen päättäväisesti kodinhoitohuoneesta. Kaappeihin oli kertynyt erinäinen määrä korjattavia, kierrätettäviä, "entiedämitätälletekisi" -esineitä. Topakkana tartuin toimeen ja eilen vielä muistin, että lyhyt aika tehokkaasti siivotaan ja  hyvällä mielellä lopetetaan vielä voimissa ollessa.

Muutama kuminauha tuli pujotettua siltä seisomalta kalsareihin ja korjattavien kasa näin pieneni. Lapset ottivat urakan parittomista sukista. Roskakori täyttyi ja jotakin lähti nettikirppikselle. Kaappiin tuli yllättävän paljon tilaa. Oli todella hyvä mieli ja tyytyväinen olo tästä pienestä hommasta. Usein juuri alkamisen vaiva on suurin hidaste näissä kaapin oven taakse piiloutuvissa haasteissa!

Nyt taidan leipasta ysiluokkalaisen toivomuksesta peltileipää, klik .

Ja sitten jatkan "kaaoksen selättämistä" seuraavassa kohteessa.

Toivotaan, että homma etenee kirjan opin mukaan onnelliseen loppuun!

Tai jos  puoliväliin tai vaikka neljäsosaan....

Kaisu