Kesälomaviikko lapsuuteni mökkimaisemissa on siirtynyt taas muistoihin.
~~~~~~
Ilma ei lämmennyt koko viikon aikana,
mutta tämä miljöö tarjosi kuitenkin itsessään
rauhaa,
kiireettömyyttä,
ihania tunnelmia
ja mieleenpainuvia hetkiä.
Käsintiskaamista ulkona,
vessareissuja metsänreunassa seisovaan punaiseen sydänikkunaiseen "hyyskään",
saunan lämmittämistä,
veden kantamista,
pulahtamista viileältä tuntuvaan veteen,
laatuaikaa tyttärien kanssa,
lenkkeilyä metsätiellä,
kylällä käyntejä ja vanhojen koulukavereiden sekä muiden tuttujen tapaamisia.
Kaikkea sellaista,
mikä poikkeaa arjestani.
Näiden mökkitapojen ja -käytäntöjen kautta löytyi taas
lomamieli sekä sitä kautta voimautuminen.
Mökin tiskauspaikka ei voisi olla paremmalla paikalla!
Tiskatessa voi samalla ihastella järvimaisemaa,
tuntea järven tuoksun
ja laineen liplatuksen kiviä vasten.
Siinä näkee joutsenperheen talostelun kaislikon reunassa
ja kalojen hypähtelyn jälkeiset pyöreät renkaat veden kalvossa.
~~~~
Viipyilin muutoinkin pitkiä toveja tässä rantaviivan tuntumassa
ihmettelemässä ja ihastelemassa alati muuttuvaa maisemaa,
järven aaltojen liikettä
ja taivaan sineä, pilvien kulkua;
muuttuvaa luonnon taidenäyttelyä ja tämän maiseman tuttuutta sekä kauneutta.
Viimeisenä iltana seurasin pitkään illan viilentyessä kuun kulkua
sen piileskellessä ja kulkiessa pilvien takana.
Lomamme parhautta oli pikkuvieraat, jotka tulivat poikamme kanssa mökille viikonlopuksi.
Kolme- ja neljävuotiaat lapsenlapsemme hellyttivät meitä
loputtomilla kysymyksillään,
hyvillä hoksauksillaan,
ihanilla sanomisillaan.
He toivat rantaan ’uutta verta’,
elämän ääniä ja lapsenomaista, aitoa iloa.
"Sinä mummu tykkäät kävyistä.
Sinulla on niitä kotona kuistillakin!
Ja sitten he keräsivät pitkän tovin kuusen-ja männynkäpyjä
ja tutkivat "päpyjen" muotoja ja kokoja.
Kerättyään ruukullisen aarteitaan
he päättivät tehdä käpylehmiä Pyhä-mummulle
eli Pyhäjärven isomummulle.
Käpyeläimet ovat kuulema hyviä koristeita ja niillä voi leikkiäkin!
Lapset kävivät setänsä kanssa soutelemassa
ja toivat järveltä ulpukan kukan ja lehden minulle.
Toinen tuumasi tiukasti, että se on laitettava maljakkoon, jottei lakastu.
Tein työtä käskettyä,
mutta pian lehti oli aivan lakastunut ja roikkui pitkin maljakon kylkiä.
Siinä sitten yhdessä ihmettelimme,
miten se ei pärjännytkään maljakon vedessä.
Pohdimme luonnon suuria ihmeitä pienen ihmisen kanssa kokemusperäisesti.
Ehkä hän muistaa tämän aina,
että ulpukka kuuluu sinne järveen ja on siellä kuin kotonaan.
Pappa lämmitti vettä muuripadassa ja laittoi pienille paljuun vesileikkipaikan,
kun järven vesi tuntui olevan liian kylmää pienille.
Vähänkö he olivat mielissään siinä vettä toistensa päälle priiskottaessaan!
Lasten touhuja seuratessa mielessäni soljui Maria Ahlstedin kaunis runo:
Lapsen läheisyys
puuhakkaat pienet sormet:
Niin paljon innostusta,
elämänriemun ruusut poskipäillä.
Ota talteen arkipäivän onni.
Astelut tällä tutulla rantapolulla ovat ohi tältä erää.
Tämä polku itsessään sisältään paljon muistoja
tiheästä pajukosta kapeaksi poluksi
ja nyt tähän leveämpään "raittiin".
Vuosien ja vuosikymmenten keveiden ja raskaiden päivien jäljet,
iloisten ja ilottomien päivien muistot.
Se on silta kesästä kerran tämän kesän tunnelmiin
ja tämän päivän mökkimiljööseen!
~~~~
Rannalla keinui mieheni vanha vene,
joka on kulkenut mukanamme yli nelikymmenvuotisen matkamme.
Sillä pojat tekivät tämänkin loman kalareissut,
joista todettiin, että "tyhjän saa pyytämättäkin".
Lapsuuteni mökkirannan kivi kantaa kesälomamuistojen ja -tekemisien pitsiliinaa yllään.
Huomenna vien sen ovistoppariksi ja matkamuistoksi omalle mökillemme.
Kukat kukkii ja luonto on täynnä ihanaisia tuoksuja.
Heinäkuun iloa meille kaikille!
Kaisu
~~~~~~~~~~~~~~~~
Pst!
Vielä ehtii osallistua blogini synttäriarpajaisiin täällä!
