8. maaliskuuta 2026

Oksia ja varpuja vihreän kaipuuseen


Aurinkopäivien myötä tulee 
keväisen hennon vihreän kaipuu,
johon vuosi vuoden jälkeen on yksi apu;
oksien ja varpujen hyötämine
eli silmujen avautumisen aikaistaminen maljakossa. 




Piipahdimme eilen pitkästä aikaa mökillä. 
Aurinko helli ja oli lämmin keli;
suorastaan kevättä ilmassa ja rinnassakin. 

Hain tuvan pöydälle lepän oksia. 
Ne ovat osa minun pääsiäisperinnettä. 
Oksiin tulee piakkoin viherrystä ja 
lepän oksien käpyset ovat kuin pikkuruisia pääsiäismunia. 

Toisen kerran taitan mökin pihasta tuomen, sireenin ja koivun oksat. 
Kotipihasta löytyy 
omenapuun leikkaamisen jälkeen oksia, 
jotka tuovat myös sisustukseen 
kevään raikasta vihreyttä ja jopa omenapuun kukinnotkin. . 

Olen hyötänyt myös punaviinimarjapensaan oksia ja 
nyt ajattelin kokeilla myös vaahteraa, 
johon voisi saada kauniin keltaiset kukinnot avautumaan. 
Oksat kannattaa muuten leikata oksasaksilla. 

Mustikanvarvut ovat aina yhtä palkitsevia.
 Vihreä lehdet kasvavat pian ja sinipunaiset herkät kukinnot. 
Sitä voi vaan ihmetellä, 
miten ne ovat olleet siellä hangen alla 
odottamassa valoa, lämpöä ja vettä
ja sitten näin maljakossakin lähtevät iloisesti kasvuun; 
tuomaan iloa ja kaivattua vihreyttä kevään malttamattomalle odottajalle.  




Mökiltä löytyi viime kesääkin. 
sai väriksi ja lisäkoristeeksi 
viime syksyllä pyöräyttämäni humalankukintokranssin.
Tuplakranssituksella ulko-oveen päivittyi
 keveä ja keväisempi koriste,
josta jäi kuva nappaamatta. 




Keittiön ikkunapöydältä löytyi 
viime kesä kukkijat, laventelit, 
jotka vein syksyllä kaupungista mökille talvehtimaan. 

Kovin raakkeja ne olivat ja olin jo viemässä niitä pihalle,
kun huomasin kuivien lehtien välissä pilkistävän uutta ja tuoretta kasvua.
Perkkasin vanhat lehdet pois ja leikoin kuolleet oksa pois. 
Sinne ne nyt jäivät valoon ja lämpöön.

Saapa nähdä onnistuuko talvetus sittenkin! 
Palaan tähän myöhemmin, 
kun näen miten kukkien käy,
sillä laventeli ei ole ilmeisesti helpoimpia talven yli vietäviä kasveja. 






Valo ja valon leikki tuvassa. 
Istuskelin sohvalla ja ihmettelin itsekseni;
olemme aloittamassa taas uutta mökkikautta, 
kevättä, uuden alkua. 
30. kesää näillä huudeilla, 
Tau(v)onpaikassa. 

Pikku hiljaa fiilistellen edetään. 
Lumihanget peittävät vielä tienoot 
ja routa on syvällä maan syövereissä,
mutta kohta vihertää ainakin maljakossa! 

Joko sinä olet kerännyt oksia 
tai kylvänyt siemeniä multaan?

Näiden päivien iloa ja valoa Sinulle! 






 

6 kommenttia:

  1. Pitääkin hakea oksia sisälle maljakkoon. 😀
    Mukavaa Naistenpäivän iltaa sinulle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava, kun ollaan samoisa puuhissa ja tunnelmissa.
      Oksat ovat kevätpuuhia ja ihanaa kasvun ihmeen seuraamista.

      Poista
  2. Minäkin innostuin ajatuksesta hakea jotain oksantynkää sisälle. Mahtaako onnistua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun innostuit! <3 Näissä taitaa onnistua jokainen, jos vaan vettä vaasiin muistaa laittaa! ;)

      Poista
  3. Mukavia kevään touhuja sinulla. 🌿🌱🌸 Minullakin suunnitelmissa omenapuun oksia laittaa maljakkoon ja oispa ihana nuo mustikan varvut pitkästä aikaa. Kevät on uusien alkujen ja kasvun aikaa meille ihmisillekin. Heitetään talvi harteilta ja nautitaan kevään keveydestä. Ihania mökkeily hetkiä teille. ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keväällä on nämä omat perinteiset hommansa.
      Juuri nakkasin kaapin perukoilta löytyneet rairuohon siemenet multaan. Saapa nähdä itävätkö! Ja maissin jyviä. Kasvun seuraaminen on mukavaa.

      Tänäänkin niin ihana sää! Nautitaan ja käännetään kasvot aurinkoon päin niin varjot jäävät taakse!

      Kiitos Paula, kun jätit terveisesi! <3

      Poista