Vaahteranlehtikranssi

Meidän pieni vaahtera sai syksyisen ruskavärinsä 

aika myöhään

ja kohta ne ihanan keltaiset lehdet olivatkin jo tuulien teillä. 

Kauneus on katoavaista, totesin! 

Onnistuin kuienkin keräämään pihalta löytyneistä lehdistä helppotekoisen kranssin. 

Laitoin erikokoisia lehtiä nippuun samansuuntaisesti 

ja napsaisin niistä saksilla varret pois. 

Pujotin niput pari kolme milliseen rautalankaan, 

jonka olin asetellut kranssin muotoon. 

Kyllä siinä sai aika monta kertaa kyykistyä ja poimia,

että tuo kehä tuli täyteen.

Tein rautalangan aloituspäähän lenkun, johon oli hyvä sulkea kranssi. 

Lehtiä onnistui siirrellä ja asetella tasaisemmin pujottelun jälkeen. 

Kranssillinen syksyn keltaa ja lempeää kynttilätunnelmaa. 

Kranssi elää tuossa omaa syksyistä kulkuaan. 

Ehkä tämä pikaisesti koottu kranssi on katoavaa hetken kauneutta, 

mutta on hauska seurata miten lehdet alkavat kuivua ja käpreentyä toistensa lomiin. 

Tänään kranssi oli jo eri näköinen kuin eilen. 

Lehdet kuljettivat ajatukset muistoihin. 

Lapsena teimme vaahteranlehdillä hankauspiirtelyä. 

Muistathan sen halvan huvin, 

kun laitettiin lehti paperin alle ruotipuoli paperia vasten 

ja hangattiin poikittain olevalla väriliidulla lehti näkyviin.

Kauniimpia puidenlehtiä laitoimme kuivamaan 

sanomalehtien sivujen väliin askarteluja vartena.

Joskus kontaktoimme vaahteranlehtiä, leikkasimme irti 

ja laitoimme lehdet ikkuna eteen leijailemaan. 

💛

Syksyssä on ihmeellistä taikaa, 

se on voimauttavaa, inspiroivaa aikaa. 

Vuodesta toiseen.