Lokakuu.
Aamut ovat kylmenneet.
On aika etsiä pipoja, hanskoja
ja lämpimiä vaatteita kaikkinensa.
Löysin kaapista ilokseni juuri tähän vaiheeseen sopivat
kerralliset kirppislöydöt, uudet kynsikkäät.
Ostin ne helmikuussa Tampereen Fidasta
ja hintalappukin oli vielä paikallaan.
Viisi euroa.
Halvat olivat käsitöiksi.
Tällaiset sormen päät vapaaksi jättävät hanskat ovat hyvät autoilussa.
Tykkään.
Nämä on neulottu pehmoisesta langasta.
Klassiset palmikot ovat minusta aina viehättävät.
Näissäkin.
Tässäpä vielä tarkemmat kuvat,
jos jollakin alkoi neulomissormet vipattamaan
niin voi saa silmämääräistä vinkkiä.
Resorissa näyttää olevan 48 aloitussilmukkaa.
Nykyään minun tulee käytyä tosi harvoin kirppiksillä,
kun ajatuksena on välttää turhaa ostamista ja
vähentää kierrättämällä tuota omaakin tavaramäärää.
Tavarapaljouden äärellä voi joskus homma lähteä lapasesta
-tai kynsikkäästä.
Fidassa minulla oli mukana kuitenkin maltillisuutta.
Vai nämä
-tarpeeseen.
Olin silloin tyttöjeni kanssa reissussa
ja niihin reissuihin kuuluu useimmiten löytöjen tekeminen yhdessä.
Yhdessä shoppaillessa on hyvä,
kun on makutuomareita ja myös hoksauttajia,
muun muassa tyyliin tarvitsetko sinä tuota
tai että eikö sinulla ole jo kotona melkein samanlainen.
❤
Nämä sormettomat ovat lämmin muisto reissusta.
Ja muistuipa aiheen äärellä mieleen kerrallinen päivitys
lapsenlapselleni neulomista kynsikkäistä, klik.
❤
Käytätkö sinä kynsikkäitä eli räpikkäitä
tai millä sanalla näitä sormettomia teilläpäin kutsutaankaan?
Miten sinun kirppistelyt?
Jos käyt, niin etsit jotain tiettyä tuotetta
tai katselet vaan, josko jotain kivaa löytyy?
Onpas hauska sana tuo kynsikkäät tai räpikkäät 😊. Kauniit sellaiset olet löytänyt 🩶. Meillä niitä kutsutaan kämmekkäiksi. Sana tulee kaiketi siitä, että ne peittävät vain kämmenosan, mutta jättävät sormet vapaiksi.
VastaaPoistaJoskus aiemmin tuli kierreltyä kirppareita enemmän ihan vain ajan kuluksikin. Nykyään käyn enää harvoin ja silloinkin yleensä etsin jotain tiettyä tavaraa tai vaatetta, joka on hankintalistalla. Ihania paikkojahan ne on, oikeita aarreaittoja. Ja mukavinta varmasti se, ettei oikeastaan koskaan tiedä, mitä sieltä milloinkin löytyy ja tarttuu mukaan.
Olen iloinnut siitä, että omatkin nuoret ovat löytäneet kirpputorit ja osaavat etsiä ensin sieltä, jos jotain tarvitsevat. Siinä toteutuu kestävän kehityksen näkökulmakin, kun käytetty tavara löytää tiensä huushollista toiseen. Toisen roska on usein jonkun toisen aarre, siitä ajatuksesta tykkään aivan erityisesti. ❤️
On kyllä suloisen pehmeät ja lämpimän näköiset kämmekkäät (kuten meillä sanotaan) - Suloiset nuo palmikot ja mikä parasta. sormet jää vapaiksi vaikkapa kännyn käyttöön. Olisi muuten nuorisolle kivat koulumatkaa varten kun ovat lämpimät.
VastaaPoista