Kun jokaisella on omat perheensä, menonsa ja tulonsa sekä vuorotyönsä,
yhteisen ajan löytyminen neljän sisaruksen kesken on monesti haaste.
Nyt saimme kuitenkin yllättävän helposti sovittua syyskuiset
polttopuutalkoot lapsuuden mökkirantaan.
Väkeä oli paikalla vauvasta vaariin
neljässä polvessa.
Sää suosi meitä ja se oli toki tärkeä osa päivän onnistumista.
Mökin ympärillä oli paljon sellaisia puita,
jotka kasvoivat liian liki toisiaan ja lähellä sähkölinjaa.
Siinä olikin miehillä oma hommansa
ja kielellä keskellä suuta olemisensa,
kun moottorisahalliset kaatoivat puita kohtuu kovassa tuulessa.
Mutta hyvin homma hoitui
eikä sattunut mitään haavereita.
Savottaan tuli hyvä rytmi ja työnjako,
kun puiden kaatajat katkoivat puut pölkyiksi
ja toiset ajoivat ne kottikärryillä rantaan
halkomakoneelle.
Näppärät pinontekijät latoivat halotut puut latoon
ja ladon molemmille seinustoille.
Oli kyllä mukava katsoa parikymppisten nuorten ja vanhempiensa
yhteistä touhua siinä rantteella.
Mummukin oli meidän naisten kanssa risuja kantamassa
ja jälkiä siistimässä.
Porukan vanhimman, kohta yhdeksänkymppisen Pekan sanoin
"oli henki päällä".
Tekemisen meininkiä, hyvää mieltä
ja yhdessä tekemisen iloa.
Tulosta tuli:
sauna-ja takkapuita tuleville kesille.
Porukka oli työntouhussa jo aamusta varhain
ja ennen puoltapäivää kokoonnuimme rantaan jauhelihakeitolle
ja mummun keittämälle marjasopalle.
Nyyttikestit toimivat hyvin!
Mummun ylläri päiväkahville oli syksyinen omenapiirakka
sekä tavallisena että gluteenittomana,
Kylläpäs se maistuikin hyvälle.
Siinä oli rakkauden vahva maku!
Hoksasin herkun olevan tämän syksyn ensimmäinen
ja varmasti viimeinenkin omenapiirakkanautinto.
Mökkipäivään kuului arvatenkin myös
avotulella paistetut makkarat ja salaatti
sekä saunominen ja uinti.
Kaikkialla huokui hyvästit kesälle.
Veneet makasivat rannalla ja
tuuli kieputteli koivujen lehtiä niiden peitoksi.
Pieni saari loisti syksyn keltaa,
joka heijastui kauniisti veden kalvosta.
Oli niin haikean kaunista.
Päivä tarjosi mukavia hetkiä ajatusten ja kuulumisten vaihtamiseen.
Näitä tilaisuuksia toistemme kohtaamiseen on yllättävän harvoin,
kun etäällä toisistamme elämme ja olemme.
Tällä rannalla on meillä jokaisella omat rakkaat muistomme.
Talkoopäivällä,
oman ajan antamisella ja työpanoksella vaalimme mökin puitteita ja
mökkeilyn mahdollisuuksia.
Sinne jäi mökki
rantoineen ja talkoopäivänkin muistoineen
odottamaan uutta kesää ja mökkiläisiä.
Ulkoilma sekä pölkkyjen ja risujen raahaaminen
ramaisivat kyllä suloisesti.
Päivän urheilut oli taatusti tehty siltä lauantailta.
Ei tarvinnut unta houkuttaa, kun pääsimme kotiin.