Sanotaan, että toisen roska on toisen aarre.
Niin se oli tämän virkatun käsityönkin kohdalla.
Tyttäreni oli bongannut sen Facebookin roskalavalta
ja varannut minulle, kun tiesi minun tykkäävän
kalastajalangasta virkatuista käsitöistä.
Kun hain tämän 145x145 senttisen,
verhona käytetyn virkkauksen,
hoksasin heti saavani siitä peitteen
suojaamaan mökin vanhaa sohvaa
ja sen hiutunutta kangasta.
Vanha rouva kertoi verhon kulkeneen
parikymmentä vuotta hänen mukanaan
ja sille ei ollut löytynyt paikkaa heidän uudessa kodissaan
Lupasin antaa sille pysyvän kodin mökiltä!
Virkkuu lepää nyt lapsuuden kodistani saamani,
useampaan kertaan verhoilun sohvan päällä
ja äitini kutomien räsymattojen läheisyydessä.
Siinä on suomalaisten naisten käsityötä ja kädentaitoa kasapäin ja ritirinnan.
Ja minä iloitsen kierrätysajatuksesta
ja tarinoista esineiden takana.
Mökin tuomi oli kuvanottohetkellä puhkeamaisillaan kukkaan ja nyt se on siellä valkoisenaan kuin morsiushuntu.
Aurinko paistaa ja hellii meitä nyt täysillä.
Ajelemme lapsenlapsen rippijuhliin
sekä poikamme valmistujaisiin.
Tänään on taas ilon ja onnen
sekä yhdessäolon päivä!
🤍🍃
Oi, kaunis! Todellinen aarre🥰
VastaaPoistaIhana💚
VastaaPoistaNautitaan ihanasta kesästä💚 - helkky
Ihastuttavia nämä sinun löydöt. -Irmama
VastaaPoista