Ihanat yllätysjuhlat

 Arkea, juhlaa, arjen juhlaa.

Nuo blogini tunnussanat kävivät eilen kyllä toteen.

Nimittäin arki muuttui mökillä puolen päivän aikaan juhlaksi

ja arkiset mökkivaatteet juhlavaatteiksi.

Kirjoitan eilisestä vielä muistiin ja muistoksi tännekin,

vaikka jo onnessani kerkesin aamulla

jakaa tuntojani tuolla toisissa foorumeissa.

~~~~~~

Olimme viettämässä perusviikonloppua mökillä.

Aamulla oli tienhoitokunnan tienreunustalkoot.

Vanhin poikamme oli tullut illalla parin lapsensa kanssa mökille ja 

siistimme porukalla pajut mökille johtavalta koivukujalta pois.

Ruokailun jälkeen esikoisemme

halusi lähteä käymään takametsässä katsomassa,

miltä hänen vanha majansa näyttää 

ja miten metsä on hakkuun jälkeen lähtenyt kasvamaan.

Kun palailimme mökin pihapiiriä kohden,

sieltä kuului voimakasta laulua.

Suureksi ilokseni ja yllätyksekseni

 yksi rakkaistani toisensa jälkeen 

tuli eteeni rakennuksen takaa.

Olin hämilläni ja liikuttunut.

Minä en ollut osannu aavistaa mitään tällaista.

Siinä oli lapseni

puolisoineen ja tyttöystävineen

sekä lastenlapset.

Olivat ajelleet matkojen takaa,

yöpyneet kotonamme

ja nyt olivat siinä minun edessäni

laulamassa ja onnittelemassa.

"Onnenkyyhky lentää,

kaukomailta entää,

onnenkirjettä kuljettaa 

kelle kirjeen antaa.

Kuka tänä päivänä onnen saa?

Äiti tänä päivänä onnen saa!"

Tuota laulua olemme lasten kanssa aikoinaan harjoitelleet

 lukuisia kertoja erilaisiin juhliin.

Nyt oli minun vuoroni kuulla laulu omalle kohdalleni

ja miten komeasti se laulu kajahtikaan sinitaivaan alla.

Pihaan saapuessani ymmärsin

metsäkierroksen kuuluneen päivän käsikirjoitukseen.

Pihalle oli katettu poissaollessamme juhlakahvit.

Kaksi kesäistä kuppikakkua koristi pöytää.

Juhlijoilla oli mukanaan makeat ja suolaiset.

Pyttipannua valmistui kilokaupalla iltaruoan aikaan isossa muurikassa.

Ja illalla oli vielä suomalaiseen mökkikulttuuriin kuuluvat 

makkarat ja salaatteja.

Kaupan kassalla joku ulkopuolinen oli kuulema sanonut,

että meinaatteko koko kylän syöttää.

"Ei kun vaan meidän perheen!" olivat vastanneet.

Tantereen tömistessä ja iloisten äänien kiiriessä ilmoille 

nousi taas vahvasti mieleen lastemme lapsuuden kesät ja kesätunnelmat.

Lastenlapset löysivät heti tekemisensä ja 

elivät menneiden kesien serkkuleiritunnelmissa.

Tuntui, että heidän leikkinsä jatkuivat siitä, mihin viimeksi olivat jääneet.

"Jo isoiksi varttuneet" poikamme ja vävyt innostuivat 

pallopaikkasille ja osa löi pesäpalloa pellolla.

Aika menetti merkityksen

ja leikkimielisyys sai vallan.

Kiitollisena katsoin tuota kaikkea,

vilpitöntä iloa ja huumorin pilkettä silmäkulmissa.

Se on kyllä  lahjaa,

että lähes viisikymmentä ihmistä on koolla 

ja kaikki tuntuvat löytävän paikkansa siinä.

Illan päälle lämpeni sauna ja palju.

Se kruunasi pientenkin mökkipäivän.

Onneksi mummun kaappien kätköistä löytyi varauimapukuja 

ja pikkupojan kaipaamia "vesihousuja".

Päivä oli myös leikkisällä tavalla historiallinen.

Tauvonniemellä ikänsä asunut henkilö

pyöräili illan päätteeksi pihapiiriimme ilmoittamaan,

että minulle, miehelleni ja lapsillemme on myönnetty

arvonimi "tauvolainen" eli olemme nyt oikeita "tauvolaisia".

Se titteli ei kuulema helpolla irtoa

ja sen eteen pitää täyttää tietyt kriteerit.

Ehkäpä 27 vuotta mökkiläisenä näillä rannoilla on riittävä aika

 ja ehkäpä perinteiden vaaliminen myöskin on yksi meriitti.

Toukokuisen syntymäpäiväni aikaan

ajattelin jättää juhlimisen väliin

ja kutsua poppooni heinäkuulla mökille.

He ehtivät ensin.

Kesäkuisen lauantain yllätyksellinen tunnelma

piirtyi kyllä syvälle sydämeeni ja muistoihini.

Onnellinen päivä kaikkinensa.

Yhdessäoloa, lämpöä ja rakkautta.

Niillä jaksaa pitkälle.

 "Kun yllätettiin äiti/mummu" -päivästä riittää muistelemista vielä moneksi kertaa!