Nupullaan

Arjen iloa. 

Istuin sohvalla.

Katselin siitä kotiamme,

tätä tilaa, jossa eniten vietämme yhteistä aikaa.

Olohuonetta.

Katse pysähtyi mökin varastosta päivän valoon tuomaamme

rottinkiseen kukkapöytään

ja siinä oleviin kukkiin;

noita viherkasveja yhdistäviin pieniin yksityiskohtiin,

nuppuihin.

Kukat ovat nupullaan,

täynnä kukkaan puhkeamisen voimaa ja eloisia ajatuksia,

tuomassa kukintojen väripisaroita näihin talvisiin,

lumivalkoisiin päiviin.

Tuomassa kevään iloa kotiimme

ja muistuttamassa kasvun ihmeestä.

Se on aina yhtä suuri ihme

ja voimauttava, toivoa luova asia.

Kaikki on mahdollista

on helppo uskoa ihmeisiin

sillä suloisia nuppuja

ilmestyy kaikkialle

 

Amatsonin liljan kukkavana roikkuu raskaana lehtien yllä

ja roskalavalta pelastamani kaktus tekee jo toisia kukkia tälle talvelle.

Jouluasetelmasta talteen nappaamani pieni tulilatva

 kantaa terhakkaasti lehtihangoissaan pienen pieniä kukkaterttuja,

joiden sisässä odottaa punaiset kukinnot.

Olen ihmeellisellä matkalla

kuljen ihastellen maisemia

pieniä ihmeitä ja omaa itseäni

pysähdyn usein huomatakseni

kaiken arvokkuuden

kiitän tästä ihanasta matkasta

Talvihorros on ollut pitkä

sydämeni lämpöisenä

odottanut rinnassani

että koittaisi jälleen

sydämeni kevät

aika

jolloin kaikki on keveää

ja polku hohtavana edessäni

selkeänä

että tiedän minne suunnistan

mitä tehdä

ja minne olen menossa

Avaudun valolle

aurinko luovuttaa

valoaan kaikille

kohotan kasvoni

kuten pienet krookukset tekevät

avoimesti

vapaasti

nauttien kohti valoa

💚

Minun kevätmielenikin alkaa olla nupullaan,

 toiveikkaana.

Kaivautuu jo tuonne valtavien hankien alle,

kuopsuttaa mustaa multaa ja 

näkee pienet vihreät piippanat mullan sylissä. 

Toivon näköalat vievät eteenpäin!

Runot ovat Sari Lehtimäki, runotalo.fi  kirjoittamia