20. heinäkuuta 2017

Terveisiä kukkapenkistä

Tänään saimme poutaisen päivän,
jonka hyödynnin ruohonleikkuuseen ja taisteluun vesimaltoa vastaan.
Sitä näytti puskevan joka paikassa vihreänä mattona.

Viime talvena etupihan kukkapenkistä hävisi mm. syysleimut
ja pikkusydän, jota on ollut vuosikaudet pitkin tuota kukkapenkin pitkää reunaa.
Keväällä oli tosi harmillista huomata talven tuhot 
ja kylmä kevät sekä kesä ei ole tuoneet oikein intoa pihatöihin.

Väriä ja kasvua on kaikesta huolimatta saatu päivien iloksi
ja tänään nautin kyykkimisestä tuolla pihalla.
Työstä tuli näkyvää jälkeä ja 
perennat palkitsevat taas kauniisti.














Siinä muutama kuvamuisto tältä päivältä ja tältä kesältä.

~~~~~~~~~~~~~~

Eilen piipahdin pikaisesti mökillä.
Olin jo autossa lähdössä, 
kun ilokseni hoksasin Punalehtiruusun avanneen kukkansa.
Tämähän on se ruusu, jonka siirsin lapsuuskotini naapurista 
muutama kesä sitten. 💜



Puutarhatyöt ovat kyllä mukavia,
kun sää on kohdillaan.
Kukat palkitsevat kauniisti työn ja vaivan.

Toivon itselleni kuitenkin muistia sen suhteen,
että en tulevana kesänä innostu liikaa noista ruukkuihin laitettavista kesäkukista.
Niistä on oma huolensa,
jos ja kun on kesällä pois kotoa.
Mutta se vaiva tahtoo unohtua talvikuukausien aikaan
ja keväällä uudella innolla käydään toimeen.

Tykkäätkö sinä touhuta pihalla ja puutarhassa?
Onko teillä niitä lavakauluskasvimaita?

Kukkaisajatuksia Sinulle!

Kaisu

13 kommenttia:

  1. Minä en oo koskaan ollut puutarha- ihminen, kesäisin kasvatan kukkia laatikoissa. Ihana naapuri huolehtii niistä reissujen aikana.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kesäkukat ovatkin kauniita, mutta ne vaativat huolehtimista kuin perennat.
      Hyvät naapurit ovat kyllä lahja! Ilon aihe sekin.

      Poista
  2. Suvi, minäkään en ole yhtään puutarhaihminen. En sitten tippaakaan. Onneksi meidän vanhassa pihapiirissä on paljon luonnonpuita ja ikivanhoja edellisten omistajien istuttamia pensaista ja jonkun verran kukkiakin. Kauniisti Kaisulla kukat kukoistaa. :) Ihana, tuo erikoisruusu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perennoissa on sitä jotakin! Kestävyyttä, kukkivuutta, ihanuutta.Huippu, että entisen omistajan kukat ilahduttavat vielä sinuakin. Ne on monissa tuulissa, tuiskuissa ja kylmyyksissä koulaantuneet kestämään. Siihen on pyrkiminen, mutta menneen talven jäljeltä ei hyvältä näytä minun viherpeukaluus. ;)

      Kyllä noista kukista on paljon iloa. Tarkoituksella laitoin tämän perennapenkin tuohon kulkuväylälle niin saa sitä ain kulkiessa katsastaa.

      Tuo punalehtiruusu on kyllä hauska yksinkertaisuudessaan ja terälehtien malliltaan. <3 Ja se tunnearvo on oma lukunsa!

      Poista
  3. Ja minä rakastan perennoita. Hyvät pohjatyöt ja kitkeminen, kun taimet on pieniä. Paökitsevat lopulta niin ettei juuri tarvi kuin aina välillä jakaa. Olen monta vuotta kasvattanut itse ryhmäsamettikukkia. Niitä laitan ruukkuihin. Pärjäävät muutaman päivän ilman vettäkin. Ja täyttävät astiat tosi nopeSti. Kukkivat koko kesän, kunhan muistaa lannoittaa reippaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kitkeminen taimien ollessa pieniä on kyllä kukkapenkin perustamisen A ja O. Sen jälkeinen aika onkin sitten melkeinpä vaan nauttimista! ;)

      Samettiruusuja on minullakin ollut tuossa penkissä joskus. Niiden tuoksuhan on hyvä ötököiden karkoittaja.
      Nyt sävyt ovat tuossa penkissä melkolailla vaaleanpunaiseen taittavia ja valkoista. Onkohan samettiruusua valkoisena? Krassiakin löysin vaaleana...

      Kiitos ajatuksistasi! <3

      Poista
  4. Täällä ilimottautuu myös ihminen, joka ei ole puutarhaihminen😊Tykkään kyllä kukista. Onhan ne nättejä. Ostan amppelia ja joitain ruukkukukkia ja yritän muistaa kastella.Kaunis piha on Kaisulla⚘🌻, ihana! Mihin mulla aika hupenee? Jotkut ehtii/jaksaa puutarhankin hoitaa💛T. Pirta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukkaihminen voi olla monella tapaa. Jotkut tyytyvät silkkikukkiinkin.Kauneutta voi luoda ympärille niin monilla tavoin ja omaan elämäntilanteeseen sopivalla tavalla.
      Tuo minun kukkapenkki on melkoisella kulkupaikalla. Ihmeesti se on menestynyt. Talveksi laitan siihen pieniä mäntyjä maamerkiksi kulkijoille ja lumitöiden tekijöille.

      Puutarha on ollut minulle kesäinen henkireikä nämä 30 vuotta tässä kodissa. Nyt olen alkanut tietoisesti vähentämään työtä tuolta pihalta. Jos tuon penkin pitäisi ja ensi kesänä laittaisi kasvimaan laatikoihin. Tänä kesänä jo kokeilin sitä vähäsen.
      Pienet piltit ovat aikansa kukkasia, joista sinä nyt saat nauttia. <3

      Poista
  5. Oi, tunnistan tuon ruukkuinnostuksen! Joka kevät se iskee ja on istutettava sitä ja tätä purnukoihin. Samoin iskee myös reissukuume, eli koko kesää ei malta olla kotona. Onneksi meillä on hyvä yhteistyö naapurin tytön kanssa, hän on toiminut kukkien hoitajana reissujen ajan.
    Kukat ovat niin ihania, tarvitsen niitä! Värit ja pelkkä vihreäkin tuovat niin paljon iloa. Ja kun aikoinani olen parit eka kesät nyppinyt rikkaruohoja, niitä ei näköjään myöhemmin enää tule niin paljon eli kukkapenkit ovat muuttuneet helppohoitoisemmaksi. Minulla ei melkein ole tekemistä! Mutta onneksi on uusia haaveita: josko sitä jotakin taas istuttaisi :).

    maria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Maria. Juuri se innostus mikä kukkakuvastojen myötä keväällä iskee. Ajatus kulkee hankien alla ja mieli muovaa jo multaa...

      Perennapenkit on kyllä huikeita kukkameria. Niitä esiäitimmekin ovat vaalineet ja taimia keskenään vaihdelleet ja jakaneet. Aikansa kierrättäjiä tässäkin asiassa.
      MInä en kyllä taida uutta penkkiä tehdä tällä erää. Entisiä hoitelen ja pensaista olen nyt innostunut. Niitä jos laittaisi kasvamaan. Hoituisivat tuossa melkeinpä itsekseen ja toisivat iloa ja väriä pitkin kesää kukinnoillaan ja lehtien väreillä.

      Kiva oli lukea sinun kukkaisajatuksiasi! <3

      Poista
  6. Ihania kukkakuvia! ❤ Minä olen kukkaihminen, puutarhanhoito on voimavarani. Omien käsien aikaansaama ilo palkitsee. Siksi sitä niin mielellään tekeekin, vaikka työtä se vaatiikin.

    Tunnistan saman innostuksen, sellaisen keväthuuman, joka vie mennessään ja järki unohtuu. Vähempikin riittäisi, mutta kun sitä hullaantuu, vähän niin kuin lehmät kesälaitumille kirmatessaan 😉

    Odotan aikaa, jolloin pääsen suunnittelemaan ja toteuttamaan ikiomaa perinnepihaa. Siitä tulisi helppohoitoinen, sellainen, jossa olisi paljon pitkin kesää kukkivia pensaita, hedelmäpuita ja marjapensaita ja toki perennojakin. Ja koti siellä kaiken siimeksessä 😍

    VastaaPoista
  7. Kauniita kuvia sinulla. Nautin kukkakuvista!Onneksi en ole ainut, joka ei ole viherpeukalo. Olen kovasti aina yrittänyt, mutta se homma vaan ei rentouta minua. Mutta sisareni Pauliina on aivan toista maata. Laitanpa hänen bloginsa tähän, jos joku haluaa kurkkasta https://kukkaetkaali.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  8. Kiva kun kurkkasit blogiani ja liityit vieläpä lukijaksikin. Tervetuloa! Kivalta näyttää täälläkin ja sinulla on koskettava tyyli kirjoittaa. Jäinpä minäkin tänne lukijaksi :)

    Hyvää kesän jatkoa sinulle! Onneksi perennat pärjäävät, vaikka niitä ei aina ehtisi hyysäämään.

    VastaaPoista