19. heinäkuuta 2017

Lapsuuden järvimaisemissa

Ainakin kerran kesässä
ihastelen, ihmettelen tätä maisemaa.
Ja vuosi vuodelta tunnen yhä syvemmin,
syvemmältä
kesien muistot.

Inkeri Karvosen runon sanoin:

"Tutulla rannalla
kaipaus kirkastuu lähelle.
Vedessä sanoma taivaasta:
puhtaat pilvet.
Linnununtuva aallokossa,
joku on lähtenyt pois,
jättänyt turvallisen ikävän."


Katselin taas tätä tuttua maisemaa,
pilvien kulkua,
taivaan kannen värien kauneutta,
veden tyyneyttä ja liplatusta,
vaahtopäitäkin.

Tunsin vahvasti kesän, kesät.
Olevan, menneet, aavistuksen tulevasta.

Tällä rannalla menneet vuodet kulkivat ajatuksissani kuin pilvet taivaalla.
Ajatusteni pilvillä on paljon kultareunoja,
vaaleanpunaisia hörtelöitä,
mutta on myös surureunaisiakin.

Onnellisia oli lapsuuden kesäpäivät,
kumpupilvet.
Ja sää oli aina lämmin ja vesi lämmintä kuin linnunmaito.
Perheemme vuosikymmenten  kesämuistot, 
mökin laittaminen, yhdessä puurtaminen, 
yhdessäolon hetket.

Ja rakkaat muistojen pilvet,
omien lastemme kanssa tehdyt mökkireissut.
Tervetullut irtiotto kaupunkiarjesta.
Aurinkopäivät ja sateenropinat.
kirmailut saunasta järveen ja iloiset huudot.
soutajat kaislikon reunassa ja kauempana,
kalasaaliit,
sotkeentuneet siimat, 
reissussa rähjääntyminen.<3

Ja nyt tämä kesä tässä.
Minä rannalla.
Kädet tyhjinä ihmetellen katson ulappaa,
kuljen muistojen pilvitarhassa
ja tunnen vahvasti 
"aikansa kutakin".
Yksinäinen lokki istuu kauempana kivellä.

Mieleeni tuli runon sanat

"Ei ketään rantakiveltä järveen mulahtamassa, 
vain yksinäinen lokki, 
lähdössä."



 





Neljäkymmentäkuusi vuotta sitten  tulimme tälle rannalle,
vahvaan pusikkoon ja pajukkoon
raivaamaan tätä kesäpaikkaa.


Nämä vänkkyrät koivut, tämä koivikko ovat puhutelleet minua aina.
Ne puhuvat minulle vahvasti kasvusta, kasvun kivusta.
Siitä, miten käy, jos ei ole tilaa, valoa, huolenpitoa.

Nämä ihanat mökkirannan koivut 
saivat  mahdollisuuden kasvaa
ylväästi kohti pilviä
ja tuottaa iloa, kauneutta tähän mökkimaisemaan.


Katkoin pajuversoja puiden juurilta, väleistä
ja elin vahvasti menneitä kesiä, 
työn aikaa.

Minä, me 
nyt touhussa ja  työssä
tässä kesässä.
Meidän jälkeemme uudet sukupolvet.


Ja aika patinoi,
se kultaa muistot ja muistojen pilvet! <3

Kesäpäivien iloa Sinulle! 
Mikä on sinun kesämuistojen rakas paikka?

~~Kaisu~~




17 kommenttia:

  1. No juurikin ne lapsuuden kodin ranta- maisemat ja vanhan maalaistalon piha- miljöö muistoineen. Joka kerta siellä käydessäni muistuu mieleen se mistä aikoinaan 73 v sitten on lähdetty ja missä ollaan nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suvi, sinulla on ollut ihanat lapsuuden kasvupaikat. <3 Ranta ja vanha maalaistalo. Sieltä on varmasti ihania luonnonläheisiä muistoja ja sinne on taatusti kiva aina palata. Ikä tuo tähänkin asiaan oman lisänsä; asioita katsoo aikuisena eri perspektiivistä.

      Ihanaa muistojen kesää sinulle ja kiitos taas piipahtamisesta sekä kommentistasi! Se on aina niin mukava saada tätä vuoropuhelua käydä! <3

      Poista
  2. Ihana postaus taas, kiitos tästä 💛💛💛 Paljon nousi taas omia muistoja pintaan juurikin niistä lapsuuden ja nuoruuden mökkikesistä. Kultareunaisia ja vaaleanpunaisia. Tuota minulle rakasta paikkaa ei ole enää kuin muistoissa. Sen menettäminen kirpaisi aikaaan, ehkä juuri niiden kultareunaisten muistojen takia ja niiden rakkaiden ihmisten. Mutta elämällä on tarjota yllätyksiä, nyt me rakennetaan uusia muistoja omien lasten kanssa. Sellaisia joissa tuoksu taas metsä ja kukkuu käki 💛

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa ihana kuulla Eerika teidän kuulumisia. Ja se ajatus, että sen myötä rakennatte lapsillenne muistoja. <3

      Näistä lapsuuden sijoista joutuu jossain vaiheessa luopumaan elämäntilanteiden ja etäisyyksien vuoksi. Ne eivät ole kivuttomia vaiheita elämässä, mutta kipukin kuuluu elämään ja kasvamiseen ihmisenä.

      Kaikkea ihanaa sinun ja perheesi kesään sekä muistojen hetkiä sinne käen kukuntaan ja metsän tuoksuun.
      Kiitos ajatuksistasi! <3

      Poista
  3. Vastaukset
    1. <3 Kiitos lämpimästä ajatuksestasi.

      Poista
  4. Ihania ajatuksia ja tunnelmia muistojen rannalta ja mökiltä. <3 Paikasta, jossa mennyt aika elää vahvasti mukana tässäkin hetkessä. Eikö olekin jännä, miten aika hioo muistoja samalla tavoin kuin elämä hioo meitä ihmisinäkin. Kaikkein rosoisinkin muuttuu ajan myötä sileäksi kuin aaltojen muovaama kivi.

    Minä jäin katselemaan tuota kuvaa vänkyräkoivuista pitkäksi ajaksi. Minuakin tuo maisema tuossa kuvassa puhuttelee jotenkin erityisesti. Niin kuin elämä jättää meihin jälkiä, myös luontoonkin niitä jää, kun se elää yhä uudelleen kesästä kesään. Luonnossa katse kiinnittyy tavallisuudesta poikkeavaan. Säröisessä ja vajaassa voi nähdä kaikkein syvintä kauneutta. Elämän ja luonnon kolhimissa, hauraissa yksilöissä kasvun ihme näyttäytyy vahvimmin. Se koskettaa. Että kaikesta nuokin koivut tuossa ovat selvinneet.

    Minunkin kesämuistojen rakas paikka on lapsuuteni mökkimaisemissa. Siellä usva leikkii peilityynen järven yllä, kuikkaperhe uiskentelee rantakaislikossa uskollisesti joka kesä ja kultainen auringonkehrä nousee jo varhain järven takaisen metsän takaa. Siellä voi hetken aikaa nähdä ja kokea jotain äärimmäisen kaunista ja syvästi puhuttelevaa, vaikka samalla sydämessä soikin tuhansien haikeiden sävelten kaiku. Ehkä se haikeus kumpuaakin juuri siitä, mistä sinäkin mainitsit - menneisyyden, tämän hetken ja tulevan kohtaamisesta, jonka kokee niin voimakkaasti sellaisessa paikassa, jossa on saanut elää todeksi hetkiä, jotka ovat kannatelleet ja kannattelevat elämää yhä.

    Kesämuistojen täyttämiä hetkiä Sinullekin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaaru, nämä sinun sanasi täydensivät suloisesti minun ajatuksiani ja jopa toivat esiin sitä, mitä minä en saanut kirjoitettua. <3

      Juurikin tämä haikeus, tämä hetki, kaiken kauniin kokeminen, onnellisuus, ilo, tunteet, aika omille ajatuksille; ne kaikki yksin ja yhdessä saavat minut herkäksi.

      Ja nuo erityiset koivut. <3 Sinä tiedät miksi ne puhuttelevat meitä! <3 Niillä on oma peilauspintansa meidän ajatusmaailmaamme, meidän mieleemme. Niin konkreettinen peilauspinta, jonka toivon muistavani arjessakin! <3

      Sinulla on edessä ihana loma siellä muistojen mökillä. Toivon sinulle aikaa kokea sitä kaikkea kaunista ja muistoja ruokkivaa. Muistan viime vuotisen postauksen sieltä; se oli niin kaunista luettavaa, niin kuin satumaasta. <3

      Ihania reissu-ja lomapäiviä sinulle ja perheellesi!
      Kiitos näistä ajatuksistasi! <3

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Kaaru, onneksi ehdin lukea kommenttisi! <3

      Poista
    4. Ja minä kun en ehtinyt sitä tässä edes nähdä, nyt olen kyllä hieman ihmeissäni.. 🤔

      Poista
  5. Ihania ajatuksia! Myös minun parhaimmat kesämuistoni ovat kesämökiltä. Ehkäpä siksi että siellä arki on aina kaukana, elämä yksinkertaisempaa ja luonto ihan siinä ympärillä. Lähellä monesti mummi ja vaari. Mitä muuta sitä lapsi kaipaisi...tai aikuinenkaan.

    <3 Suvi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suvi <3
      Jotenkin puhuttelee nämä kommentit ja ajatukset; se, että juurikin mökiltä nousevat ne kauniit, kantavat kesämuistot. Onkohan se sitä, että siellä ollaa lähellä toisia, ahtaassakin, kiireettömästi, rennolla mielellä, huolettakin. Ne ovat omiaan jättämään läheisyyden ja lämmön tunteen! <3

      Kiitos. <3 Ihania muistojen kesäpäiviä Sinulle!

      Poista
  6. Se on jännä, miten ne lämpimimmmät kesämuistot ovat juurikin mökiltä. Mikä siinä viehättää siinä yksinkertaisuudessa? Meidän mökille ei tule vesi eikä sähkö ja silti sinne haluttiin. Ja omat lapset haluavat nyt. Joku siinä kiireettömyydessä ja alkeellisuudessa tekee vaikutuksen.

    Kauniit on teidän mökkimaisemat. Muistot niin liikuttaviakin. Se on sitä sukupolvien ketjua. Aina tulee uusi mökkisukupolvi. Uudet kiveltä hyppääjät. Uudet polskijat. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PIkku Akka , siellä mökillä on sitä jotakin. <3 Sitä, mitä pieni lapsi ja aikuinenkin kaipaa ja tarvitsee. Yhdessäoloa, yhdessä touhuamista, kiireettömyyttä, leppoisuutta. Ehkä paluuta suvun tarinoiden juurille. <3

      Sukupolvien ketju on juurikin se, jossa voi saada elämyksiä itselle ja antaa niitä toisille. Jotain jää elämäään menneiltä meille ja meiltä tuleville. Se on sitä jatkumoa, ketjua, perintöä. <3

      Kiitos ja kesämuistojen päiviä sinne teillekin! <3

      Poista
  7. Kiitos kuvista ja muistoista💛Uiminen kavereiden kanssa läheisellä lammella on jäänyt minun rakkaimpiin kesämuistoihin ja toiseksi tykkäsin lapsena keinua ja sitäpä nuo meidänkin lapset tekevät. Todellakin; yksinkertaiset asiat liikuttavat.t. Pirta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirta muistojesi jakamisesta! <3 Pienet asiat ovat suuria, kun niitä jälkeenpäin mittailee. Olen yhtenä kesänä nyt aikuisena saanut uida lammessa ja siinä olikin oma viehättävä piirteensä. :)

      Ihania keinuttelupäiviä sinne ja kaikkea kaunista muistoihin! <3

      Poista