6. tammikuuta 2017

Joulun jälkeen

Loppiainen.

Kovin on tänään hiljaista täällä kotosalla.
Kaikki omissa touhuissaan.
Viimeinen lomalainen pakkasi tavaransa, autonsa ja lähti omaan arkeen. <3

Pakkasta on piisalle asti
-vähempikin riittäisi,
Onneksi on tulisija;
 tulen humina ja kuivien puiden ritinä ja rätinä rauhoittaa
ja leivinuunin lämpöön on hyvä paeta kylmää. 


Eilen töistä kävellessäni taivaan ranta oli ihanan vaaleanpunainen.
Aurinko oli näyttäytynyt lohdullisesti keskipäivällä
hetken verran
ja valanut uskoa, että  valo voittaa pimeän.


Siinä kävellessäni päätin, 
että tällä kertaa meidän joulu riisutaan ennen loppiaista.
Joulutunnelma oli jo niin väljähtynyt.
Joululintu sai laulaa oksallaan tämän joulun viime laulunsa.


Todeksi tuli Maaria Leinosen runon säikeet,

Onni odotuksessa ja muistoissa
suurempi kuin täyttymyksessä,
on joku sanonut.

Aatto, odotus pian ohi
vaan ei joulun tarvitse olla
eikä olekaan, jos oikea -
se jatkuu
jotain säilyy
      pysyy
      säteilee
ensi jouluun
      joulusta jouluun.

Oikea joulu jotain muuta
enemmän kuin sammuva kynttilä
       kuihtuva kuusi...


Joulua on niin ihana laittaa  pikkuhiljaa,
tunnelmoiden,
hitaasti kiiruhtaen kohti joulua.

Mutta kun se joulun h-hetki on lasten kanssa ohi,
 alkaa katse tähytä kohti valoa ja kevättä.
Joulun siivoaminen sujuu niin rivakasti 
ja se tuo kotiin tilan ja uuden ajan tuntua. <3

Tähti jäi vielä ikkunaan 
ja kodinikkuna sekä valokranssi.
Ne saavat tuoda valoa vielä tämän tammikuun pimeän selkosen yli.


Meillähän oli eka kerran se tekokuusi,
joten erilainen oli kuusen purkukin.
Ei neulasia, ei pahaa siivoa niistä.
Sain yllättäin joulunpurkajaiskaveriksi ison pojan.
Yhteinen ohikiitävä hetki siiinä kuusen ympärillä hänen kanssaan, 
yhdessä, rinnatusten,
vielä joulun lämpöä sydämessä.
<3

Laitoimme koristeet tuttuun laatikkoon odottamaan uutta joulua.
Kauniisti, arvokkaasti.
Niissä on menneiden joulujen ja muistojen kirjo mukana;
niiden myötä tulee aina joulu ja joulun tuntu,


Latvatähteä asetellessa jätin laatikkoon jo myös ajatuksen tulevasta joulusta.
Tuttu tähti ei ehkäpä ole enää ensi jouluna "virassaan",
sillä aloitin jo ensi joulun valmistelut tilaamalla siskoltani virkatun latvatähden! :)


Olohuoneen pöydällä on ollut tänä jouluna sydämellinen liina.
Posti toi sen joulun alla juurikin sopivasti joululiinan miettimisvaiheeseen.
Lämpimiä ajatuksia mieheni siskolta,
joka aina hoksaa ihanasti ilahduttaa pienillä postiyllätyksillä. <3

Kirppikseltä löytyi sydänvuoka
ja samaisella kerralla nappasin mukaani 20 centin arvoisen raastinraudan.

Poika (17 v.) totesi autoon mentyäni, että onko sitä romua pakko kerätä.
En minä siihen osannut mitään sanoa! <3
Sehän oli miehinen, huumorinsävytteinen näkökulma asiaan.

Kietaisin rusetin "romun" kylkeen ja laitoin tuikun sesn sisälle palamaan.
Sehän näyttää tosi kauniilta, totesi lapsenlapseni, joka oli kuullut keskustelun autossa.
Niin minustakin, ajattelin!
Yhdenlainen pläkkilyhty. 


Keväällä vuoka ja raastin pääsevät mökille  muiden samanmoisten joukkoon.
Tai ehkäpä valan tuolla vuokalla sydämiä betonista.
Kohtahan sitä nimittäin ollaan ystävänpäivässä!
Ja raastimesta voisi tehdä lyhdyn lisäksi vaikkapa puun oksalle tuulikanteleen oloisen kellon...
Tai, tiedä sitten, mitä tuosta tulee.
Jos ei tule mitään, lupasin pojalle viedä sen kierrätykseen.


Joulukukista on ollut paljon iloa.
Viimeiset hyasintin kukinnot leikkasin maljakkoon .
Vielä pienen hetken ilahduttavat siinä.
On sitten otettu iloa euron hyasintistä  koko hinnan edestä! 


Näillä joulun jälkeisillä ajatuksilla ja tilannekatsauksilla tervehdin tänään.
Olen saanut joulun aikaan monia ihania viestejä ja kauniita sanoja 
blogini tiimoilta kommenteissa ja yksityisviesteissä.
Kiitos niistä.
Olen iloinnut niistä ja kätkenyt ne sydämeeni. <3

~~Kaisu~~




11 kommenttia:

  1. Myös meillä joulukuusi sai lähteä jo ennen loppiaista. Joulu on ihanaa aikaa, mutta nyt haluan kääntää katseeni kohti valoa. Kevätkin tulee sitten aikoinaan...
    Leppoisaa loppiaisen jatkoa sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikansa kutakin -niinhän se menee. :)
      Joulun myötä valmisteltiin valoa kynttilöillä ja valoilla; tehtiin tietä valolle. Nyt luonnon valo lisääntyy päivä päivältä. Valo voittaa pimeän. Eletään taas ihanaa aikaa. Jokaisella ajalla puolensa, kauneutensa, ihanuutensa.

      Ihanaa tammikuuta ja keskipäivän valoisia hetkiä Sinulle ja kiitos käynnistä täällä. <3

      Poista
  2. Minä "sytyin" tälle joulun laittamiselle jotenkin viime tingassa ja löydettiin kaunis kuusi kotipihan reunasta .ettei raaskisi edes pois viedä.
    Jotenkin lämpöinen tunnelma siitä tulee tähän pimeän ja pakkasen keskelle.
    Mutta nautitaan nyt tämä viikonloppu ja ennen Nuuttia kuusi pihalle. 😊

    Valokranssit ja kyntteliköt voi olla talvivaloina tammikuun pimeän ajan. .
    Ihanaa vuoden jatkoa sinulle!
    -Harakka -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuusen hakeminen omilta tiluksilta on aivan ihana juttu, jouluperinne. Kaunis kuusi teillä näytti olleenkin! <3 Ei ihme, jos sitä haluaa katsella ja viivytellä sen vihreydessä pitempäänkin.

      Onnellisia uuden vuoden päiviä ja hetkiä teille sinne! <3

      Poista
  3. Meillä täällä vielä on ihan täysi joulu - tai ei ihan täysi, kun tontut ovat poissa. :) Ehkä ensi viikolla jonain päivänä töiden jälkeen puretaan pois. Huomenna meille tulee vielä jouluvieraita, niin annetaanhan kuusen ja muiden olla. :) Mukavaa viikonloppua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin sieltä toiselta foorumilta, että olitte olleet reissussa täälläpäin. Ajakaapa josku "mutkille" ja kulkekaa tätä kautta! <3

      TUnnelmallisia joulufiilistelyn viime hetkiä Sinulle sinne! Arki tulee. Huomenna alkaa täällä koulut pitkän loman jälkeen!

      Poista
  4. Ihanasti kirjoitit muistiin ajatuksiasi menneestä joulusta sekä uuden vuoden toiveista ja mietteistä niin tässä kuin edellisessäkin postauksessa ❤

    Ajatella, vuotta 2017 on eletty kohta yksi kokonainen viikko! Eihän se pitkä aika ole, mutta on siihenkin mahtunut jo monenlaista. Tässä vaiheessa vuotta ei oikeastaan osaa kuin toivoa, että elämä kantaisi yhtä hyvin kuin se kantoi viime vuonnakin. Vielä on niin monta päivää edessäpäin kuin tyhjiä, puhtaita sivuja, joille tämän vuoden tarina alkaa hiljalleen tallentua muistiin. Luottavaisesti menemme kohti tulevia päiviä ❤

    Tulipa jotenkin haikea olo, kun kirjoitit joululinnusta ja viimeisestä laulusta kuusipuun oksalla. Kerran loppuun satu joulun saa on totta jälleen.

    Meilläkin pidettiin kuusenriisujaiset ennen loppiaista. Se oli ollut lähes viikon ilman vettä, joten kuvittelin sen varisevan kamalasti. Kun sitten riisuttiin kuusi koristeista, ei se niin kamalasti varissutkaan. Melkein ripustin koristeet takaisin paikoilleen. 😄

    Tammikuun ensimmäiset päivät ovat usein tosi kauniita. ❤ Uudenvuodenpäivänä, kun auringonsäteet pilkahtelevat pilven raoista, melkein itkin. Miten se tuntuukin niin hyvältä taas, kun kauan kaivattu ja odotettu ihana aurinko on taas täällä! Se hivelee mieltä ja hellii lämmöllään koko kehoa. Pimeys on voitettu. 💛

    Kauniita ovat löytämäsi kirpputoriromut 😉 Söpö idea tuo "pläkkilyhty".

    Iloa ja aurinkoista mieltä tähän hetkeen ja tulevaan viikkoon 💛

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tammikuun kahdeksas. 27 vuotta sitten tulin pakkaspoikavauvan kanssa kotiin. Vuodet vierivät, muistojen nauha täydentyy. Aika tuntuu kiitävän. Eilen juuri ihmettelimme ääneen, että meidän nuorimmainenkin menee ensi syksynä jo vitoselle. Minä en melkein kestä tätä! <3

      Tämän joulun muistot on laskostettu mieliin, jouluasiat vaatehuoneen kätköihin. <3 Kun tätä joulua katselin -vuoden vanhempana naisena, puolisona, äitina, mummona, anoppina - monta kertaa sydämessä läikähti menneiden joulujen muistot, tämän joulun ilot, tulevien joulujen haaveet... Monta joulusatua on saanut loppunsa, niin tämänkin joulunsatu. Toivottavasti monta kirjoittamatonta, lukematonta tarinaa edessäpäin.

      Vaaleanpunaiset taivaanrannat ovat kauniita, haaveellisia. On ollut ihania yhdessäolon päiviä ja hetkiä. Kiireettömyyttä. Minuun iski vaaleanpunan kaipuu. Kaipuu väriin, jonka tykkäyksen olin jo luullut pois menneen. Piti käydä kaupoilla ja jotain suloisen väristä harmaaseen yhdistää. Ihmeellinen tämä ihmisen mieli. <3 Tunteilla on värinsä ja väreillä tunteensa.

      "Romut" ovat ihania! Niitä pitää olla. <3

      Tammikuun "arjen" alkamisen iloa. On se hyvä,että normirytmi alkaa! <3

      Poista
    2. Tunnen tuon joulusatu-tunteen. Joulun aikaan ajattelen aina, että tämänkin joulun sain ♡.

      Ja vaaleanpunainen - niin tammikuisen taivaan juttu! Joulun jälkeen alkaa vaaleampien kevätvärien kaipuu!

      maria

      Poista
    3. Onnea 27-vuotiaalle, onnea äidille! ❤ Niin ne vuodet vierivät, usein vanhemmiten yhä vain nopeammin.

      Sinulla vähän samanlaiset tunteet kuopuksenne kasvamisesta kuin minulla esikoisemme. Hän täyttää pyöreitä tänä vuonna eikä ole enää ihan pieni. Jonkinlaista tunnemyrskyä sekin on aiheuttanut omassa mielessäni. Sitä niin usein tässä vaiheessa, kun lapset ovat pieniä, tähyää ehkä liiaksikin niihin tuleviin vuosiin ja huokaa, kunpa kasvaisivat jo isommiksi. Ja sitten kun tajuntaan iskee tosiseikat, lasten kasvaminen ja sen tuomat omat haasteensa, alkaakin tähyillä päinvastaiseen suuntaan. Vuosiin kun lapset olivat kaikki pieniä ja tiiviisti omien siipien suojissa. Työntäyteistä se oli, mutta tavallaan helppoakin. Elämä oli aika selkeää.

      Minusta tuntuu tuon joulunkin suhteen siltä, että mitä vanhemmaksi tulee, yhä enemmän jouluissa elää mukana muistot. Johonkin ikään asti oman perheen jouluista halusi tehdä omannäköisensä, vaikka toki mukana on aina kulkeneetkin tietyt perinteet, ehkä huomaamattakin. Nykyisin muutokselle ei näe enää tarvetta, vaan yhä enemmän sitä huomaakin toistavansa historiaa. Elämään jouluja lapsuuden muistojen kautta. Muistoissa.

      Vaaleanpunaisen kaipuussa kuljen minäkin. Joulun jälkeen alkaa kaivata usein hempeitä pastellinsävyjä. Ehkä tällaiselle herkkikselle joulunpuna on vähän liian kovakin väri, kun tuntuu että sen värin haluaa sulkea visusti laatikoihin aina joulun jälkeen. Vaaleanpunaiset tulppaanit ovatkin aina ensimmäinen kukkaostos uuden vuoden jälkeen. Ei tehnyt tämäkään vuosi poikkeusta. Sieltä se hiipi, vaaleanpunaisen kaipuu. Ihana, että sinäkin löysit sen värin monien vuosien tauon jälkeen. 💗

      Ja noista "romuista" vielä. Niistäkin on moneksi. Olen minäkin saanut asian tiimoilta kuulla usein senkin miehisen näkökulman eikä se ole aina niin positiivista ollut, mutta aina nekin "romut" ovat paikkansa löytäneet ja sen jälkeen kehujakin keränneet 😉 Me näemme asiat niin eri tavoin: Hän näkee vuoan vuokana, minä kynttilälautasena tai kukkakippona jne.

      Kiitos 💛 Loma on tehnyt tehtävänsä silloin, kun arjen on valmis toivottamaan taas tervetulleeksi. 😊

      Poista
    4. Maria ja Kaaru,

      Minä kirjoitin jo niistä vaaleanpunaisista asioista ajatuksiani ylös. Olen niin innoissani. Kymmeniä vuosia sitten meillä oli vaaleanpunaista tai vanhaa roosaa. Hävitin kaikki pois. En enää tykännyt! Ja nyt 2017 vuoden alussa olen kuin kulkenut ympyrän joka sulkeutuu ja olen tässä -vaaleanpunaisissa ajatuksissa, onnellisena tästä kaikesta, tästä hetkestä. Juurikin niin kuin maria kirjoitit, että sain tämän joulun ja sen onnelliset hetket rakkaimpieni kanssa

      Nyt minun pitää alkaa aktivoitumaan perunan saloihin. Kohta nälkäiset ulkoilijat saapuvaat kotiin. Elämän eri sävyjä, värimaailmoja rinta rinnan tässä... <3

      Poista