Eilen aurinko paistoi jo ihanan keväisesti, innostavasti.
Tuli mahtava siivousfiilis.
Yllätyksekseni löysin itseni siivoamasta kodinhoitohuoneen kaappeja
ja siinä samassa inspiraatiossa tuli korjattua muutama rikkinäinen vaatekin!
Joskus hommat vain sujuvat ilman ennakkosuunnitelmia!
ja siinä samassa inspiraatiossa tuli korjattua muutama rikkinäinen vaatekin!
Joskus hommat vain sujuvat ilman ennakkosuunnitelmia!
Hyvän työrupeaman jälkeen piipahdin kirppiksellä,
josta löytyi kaunis lasilautanen ja keräämääni sarjaan pieni lasipullo.
Niitähän ei koskaan voi olla liikaa
ja niille aina on käyttöä! ;)
ja niille aina on käyttöä! ;)
Pentikin liikkeestä löysin vihdoinkin vaaleanpunaiseen ikävääni pellavaisen tyynynpäällisen
ja ostin kauniin harmaan kaverin sille poistohintaan,
vaikka harmaatahan minulla kyllä on omasta takaakin.
Jotta saisin kestävät kukat, poikkesin kukkakauppaan.
Valitsin tällä erää terttuneilikoita ja
isolehtisen eucalyptuksen oksan.
Pieni kirppislöytöpullokin pääsi heti käyttöön maljakkona. :)
Pieni kirppislöytöpullokin pääsi heti käyttöön maljakkona. :)
Näistä lauantain touhuista
ja pienistä sievistä asioista tuli tosi hyvä mieli.
Niistä on iloa pitkään.
Niistä on iloa pitkään.
Tällä viikolla on meidän kotipesän reunalla taas risahdellut,
kun yksi lapsista muutti "työn perässä" lähikaupunkiin.
Minulla näihin hetkiin liittyy paljon äidin tunteita. <3
Kun minun tehtäväni olisi "tuupata" lähtijä lentoon
hänen siinä pesän reunalla siipiään oikoessa,
minä haluaisin vielä kerran vetää takaisin
turvaan
kodin lämpöön ja suojaan
huolettomuuteen.
Mutta niin vain on ja oli taas kerran "kovetettava" itsensä ja sanottava
hyvää matkaa
sinä pärjäät
eväät on repussa
juuret on annettu
nyt kantavat siivet.
Luotettava, että ne kantavat.
Uskottava, että kaikella on aikansa.
Uskottava, että kaikella on aikansa.
<3
Elämäni rikkaus on
lapset
ja elämä, joka jatkuu eri tasoissa, eri suunnilla,
uusissa, muuttuvissa elämäntilanteissa,
Elämässä on monenlaisia sävyjä,
tunteita ja tunnelmia,
lähtöjä ja palaamisia,
arkea ja juhlaa.
Ja ne herättävät aina ainutkertaisia tunteita.
Niin nytkin! <3
Tammikuun viimeinen sunnuntai.
Aamulla on taas aika avata työn ovia
ja kohdata arjen haasteita.
Kaikkea hyvää tulevaan viikkoosi
ja keskipäivän auringon iloa.
-Kaisu-
tunteita ja tunnelmia,
lähtöjä ja palaamisia,
arkea ja juhlaa.
Ja ne herättävät aina ainutkertaisia tunteita.
Niin nytkin! <3
Tässä me kasvamme ja sopeudumme uusiin vaiheisiin
-minä ja hän-
yhdessä lastemme ja heidän perheiden rinnalla.
Ja samalla ihmettelemme vanhempina ajan kulua. <3
Ja samalla ihmettelemme vanhempina ajan kulua. <3
Tammikuun viimeinen sunnuntai.
Aamulla on taas aika avata työn ovia
ja kohdata arjen haasteita.
Kaikkea hyvää tulevaan viikkoosi
ja keskipäivän auringon iloa.
-Kaisu-
Oijoi, tuttuja tunteita. Esikoinen asuu jo omillaan Turussa ja lukiolainen kovasti suunnittelee omaa opiskeluaan. Sekin sijoittuu Tampere-Turku-Helsinki akselille. On tämä muutosten aikaa! Kuopuskin siirtyy yläasteelle syksyllä. Toisaalta, tämä on aivan ihanaa ja nuorten itsenäistymistä on etuoikeus seurata.
VastaaPoistaÄitien tunteita. 😍
PoistaAM Kaskinen kirjoittaa runossaan: 'tätä ei kerrottu synnytysvalmennuksessa, että synnytys jatkuu, poltot ja äitien parkaisut, kun lapset lähtevätmaailmalle repuissaan unelmat, äitien ohuet eväät'.
Kiitos jakamisesta. Ihana, että lähtevät. Pärjäävät kyllä! 😚
Ihania kukkasia Kaisu ,minullakin kukkia milloin minkäkinlaisissa kipposissa. Kun näyttävät alkavan kuihtumaan, katkaisen varret ja saavat uuden alun kukkamerenä lasikipossa. Tuntuu niin sopivalta itsellenikin tuo lainaamasi A-M Kaskisen runo..."tätä ei kerrottu synnytysvalmennuksessa.....Runo tulee niin lähelle juuri nyt.
PoistaTammikuun lopussa sen aina huomaa: valo kajastelee taivaanrannassa eri tavalla kuin pitkiin aikoihin. Kutsuvasti, lupaavasti, keväisesti.
VastaaPoistaOlemme tainneet tulla kevään porteille kolkuttelemaan jälleen kerran 💛
Kauniita löytöjä olet tehnyt niin kirpparilta kuin pentikiltäkin. Nuo pienet pullot ovat muodoltaan somia. Tuollaiseen kukka-asetelmaan ne sopivatkin ihanasti 💗 Ja tuossa pentikin harmaassa tyynyssä on viehättävät laskokset. Osaisikohan sellaisen ommella itse..?
Niin tuttuja äitiyden herättämiä tunteita. Tämä äitiys taitaa olla sellaista tunteiden ristiaallokkoa läpi elämän. Lapset kun ovat lahjaa, mutta myös lainaa. Tulevat ja lähtevät sitten, kun aika on kypsä. Vaikken olekaan samanlaisessa tilanteessa kuin sinä vielä ollut, ehkä silti jollakin tapaa kykenen ajattelemaan miltä tuntuu lähettää lapsi lentoon ja luottaa, että hänen omat siipensä kantavat läpi elämänmittaisen matkan. Kyllä niissä tilanteissa risteilee varmasti hyvin monenlaiset mietteet ja tunteet. Että pitäisi päästää irti ja luottaa, että pärjäävät omillaan tässä tuulisessa maailmassa. Mutta, he lähtevät, sillä tietävät, että kotiin voi aina palata. Elämän kolhimanakin. Minusta tuntuu, että heidän matkansa on monella tavalla turvattu. Maan korvessa kulkevi-laulussa on kohta, jossa sanotaan "käskyn hän antavi enkeleilleen, kun lapsi käy matkaansa vaaralliseen" Jotenkin lohdullista. Kotoa mukaan saadut eväät ovat reppuun pakattuina, lento alkamassa ja sitä lentoa suojelemassa ja varjelemassa sekä koko pitkää matkaa turvaamassa parvi enkeleitä. Nostamassa, kantamassa. Elämän jokaisessa hetkessä. 💛
Elämä jatkuu lapsen mentyä hetken aikaa vähän erilaisena. Varmasti vähän tyhjän tuntoisenakin. Jokainen muutos aiheuttaa kasvukipunsa, kunnes huomaa, että näin kaiken pitikin mennä. Näin on hyvä.
Auringonvaloa ja iloa tulevaan viikkoosi, Kaisu 💕
Kiitos Kaaru! 💕
PoistaIhanan lohdullisia sanoja ja ajatuksia. Näitä ajatuksia sitä on tullut tässä pyöriteltyä ja aseteltua järjestykseen. Hyvä, että lähtevät. Niinhän sen kuuluukin mennä. 🙂
Tuota tyynyä laskoksineen katselinkin, että joku näppärä tekaisisi sen itsekin. Sultakin varmaan onnistuu! Hyvä, että yksi oli jäänyt ale-kasaan minua odottamaan. Minä en olisi kyllä jaksanut tehdä sitä!
Tuuli ja lumimyräkkä tuokoon terveiseni Sinulle! 💕
Kauniit tyynyt! Minä olenkin joskus Pentikillä tutkinut tuota tyynyä ja noita laskoksia, että miten ne on tehty. Samanlaisia laskoksia voisikin hyösyntää omissa kevättyynyissä.
VastaaPoistaLähteminen on varmasti haikeaa. Itsellä ei ole siitä vielä omakohtaista kokemusta kuin oman lähtemisen verran. Toisaalta se on ihanaa, että nuori uskaltautuu omille siivilleen. Onnea nuoren elämään! :)
Sinä osaat varmasti ihanasti tuota laskosmallia hyödyntää. Saapa nähdä miten se näkyy sinun tyynyissä kevään aikaan! 😗
PoistaKiitos Pikku Akka! 💕 Onnea tarvitaan -me kaikki! 😘
Ihana kirjoitus sinulta taas. Voi noita tunteita. Antaa juuret ja siivet-siinäpä sitä onkin. Sijasin eilen uuden vuoteen pienelle. Siinä se nyt odottaa. Pientä kirpaisua siinäkin-kunpa vieläkin annettaisiin taitoa ja viisautta peitellä rakkaasti.Tykkään noista kukista, herkkiä. Valoisaa ja mukavaa työviikkoa Kaisu!T. Pirta
VastaaPoistaKiitos Pirta että siellä jaat kanssani näitä äitiyden tuntoja. Kaksi merkittävää elämänkaaren kohtaa tässä meillä rinnakkain.😘
PoistaSinä siellä pienen petiä petaat. Täällä peti odottaa; minä kiirehdin avaamaan päiväpeiton kulmaa hänelle, kun tulee käymään kotona tässä joskus.
Meille annetaan sopivasti voimia ja ymmärrystä; olemme riittävät tällaisina.
Kaukohalaus sinne!💕
Niin. lähdön ja rohkaisun hetki.
VastaaPoistaNiin. Hetki, joka ei toistu!
Poista'Sinä päivänä,
kun lapsesi on lähdössä,
kun pesän risukasan reuna vähän huojahtelee
sen siinä tepastellessa ja oikoessa lentimiään
katso ettet sano:
jää kotiin, et sinä vielä osaa mitään.
Sinä päivänä muista -
lähdön ja rohkaisun hetki,
hetki, joka ei toistu.'
-Veikko Polameri-
Minun läksyni! 😘