19. lokakuuta 2016

Lokakuisia aatoksia ja kuvia

Viiime loppuna oli ihania kohtaamisia siellä lapsenlapsen ristiäisissä
ja täällä kotona, 
kun äitini oli pitkästä aikaa yökylässä.
Saimme pitää vieraana myös blogiystävääni ja hänen perhettään.

Ne olivat lokakuisen viikonlopun huippuhetkiä;
toistemme rinnalla kulkemista,
ajatusten jakamista,
kuuntelemista ja kuulluksi tulemista,
eri elämäntilanteiden ymmärtämistä ja tukemista.
Hetkiä, jotka kantavat, ilahduttavat, tekevät muistoja. <3



Syksy näkyy luonnossa ja kuistilla,
mielensopukoissa.

Mökillä käydessämme otin kännykällä muutaman kuvan mökin pihapiiristä.
Päivä oli kylmä ja kolea,
vahvan sumuyön jälkeinen.
Luonto oli riisuuntunut kesäpuvustaan.
Sitkemmät lehdet enää pitelivät oksistaan kiinni.
Tuon sydänlehden taakse kätkeytyy ihanien kesähetkien vanha sauna, kesän muistot.
Ja koivunlehden muodolla on oma vahva viestinsä! <3







Astelin metsässä syksyisessä,
pikkulintuja kuulin,
jotka jo ammoin vaienneiksi
viimahan, viluhun luulin.

Eivät ne soinehet enää laulut
elämän myrskymielten,
soi joka oksalta onnellinen
pilpatus pienten kielten.

Käyskelin, kuuntelin kummakseni,
seisahduin sekä mietin:
Mitä ne laulavat pienet linnut
vaieten vaiston ja vietin?

Mitä ne miettivät pienet linnut
metsässä syksyisessä,
kun pilvet riippuu ja mätäs on märkä
ja kuuset on kyynelessä?

Sitä ne miettivät pienet linnut:
”Pois meni kevät ja kesä,
mennee syksy ja mennee talvi,
tullee päivä ja pesä.”

Ja sitä ne laulavat pienet linnut:
”Syksy kun rinnan riittää,
jää elon pieniä iloja paljon,
joista voi Luojaa kiittää.”

Vielä ne virkkavat pienet linnut:
”Kellä on sydämensuru,
hänelle laulu on lahja kallis
kuin joka onnen muru.”

Astelin metsässä syksyisessä,
pikkulintuja kuulin,
tunsin ma rintani riemahtavan,
jonka jo kuolleen luulin.

– Eino Leino-


 ~~~~~~~~~~~~~~

Arki on tuntunut välillä arjelta isolla A:lla.
Pienet asiat ovat näyttäneet isoilta,
kärpäsistä uhannut tulla härkäsiä.
Mieleeni  on tullut olkapään vihoitellessa, että "urheilija ei tervettä päivää näe". 
Uni ei ole ollut hyvää eikä syvää.

~~~~~~~~~~~~~~

Harmaana päivänä meren rannassa tuli mieleen,
että välillä elämässä
 ei tahdo nähdä kauas,
ei lähellekään,
saati vastarannalle.


Siihen saumaan ilmestyikin Facebookiin J.T.Hakalan juttu 
jossa puhuttiin taas kerran hidastamisesta,
jopa pysähtymisestä,
armollisuudesta itseä kohtaan.
Siitä, että kiitettävä on hyvän vihollinen.
Että tyydyttäväkin riittää.

Hidastamisen äärelle olen nyt itseni pysäyttänyt.
Hakenut kirjastosta kaikki ihanimmat joulukirjat sekä -cd:t.
Noita ihania kirjoja olen nyt plarannut edestakaisin;
cd:t jätän seuraavaan sudenhetkeen kantamaan sen yli.

~~~~~~~~~~~~~~~~

Elämä on vuodenaikojen, kuukausien, päivien vaihtumista,
tunnetilojen ailahtelua niiden sisällä ja puitteissa.

Kohta alkaa näkymään
valoa, kynttilöitä, iloa, tuiketta.



Ihanaa lokakuista päivää sinulle! 

-Kaisu-

15 kommenttia:

  1. Kauniit syksyiset kuvat!
    Hyvää keskiviikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3
      Rakennusten harmaus ja syksyn kelta ovat hyvä kontrastipari. Kauniita molemmat yksin ja yhdessä!

      Ihania lokakuun päiviä!

      Poista
  2. Ihania kuvia! Hyvä juttu oli tosiaan hidastamisesta yhessä ammattilehdessäkin.Olen ennen tykännyt enemmän syksystä kuin nyt.Monia pieniä ja isoja huolia yrittää olla matkassani.Kannan kuitenkin matkassani suurta ihmettä-hidastan ja hidasta :) Täälläkin kuunneltu jo vähän joululauluja ja kirjastosta lapset löysivät joulua.... :) Iloa lokakuulle sinulle Kaisu! T. Pirta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirta! <3 Tuo Facebookin juttu pohjautui juurikin Tehy-lehden juttuun. Se on päivän sanaa! ;)

      Sinulla on kyllä täysi syy hidastaa ja pysähtyäkin. Elämä on aina suuri ihme ja sen äärelle kannattaa jo tuossa vaiheessa viivähtää. Se on teidän molempien etu ja oikeus! <3
      Syksyt ovat erilaisia, eivät ole veljeksiä keskenänsä. TOivotaan, että toinen syksy antaa tutut, turvalliset näköalat. On syksyt ennen ja jälkeen tämän syksyn. <3

      Onnellisia odotuksen päiviä Sinulle! <3

      Poista
  3. Kaisu <3 Kunpa osaisimmekin elää kuin taivaan linnut, vailla huolia huomisesta, vailla ikävää eilisestä. Tässä ja nyt. Mutta, tuntevina ihmisinä elämämme on valon ja varjojen vuorottelua. Omat kätketyt murheemme, huolemme ja jaksamattomuuden tunteet kaikilla meillä. Nekin tunteet ja olotilat osa elämäämme. Toistemme murheista emme tiedä, eiväthän ne useinkaan ulospäin näy. Usein emme myöskään tiedä miten tunteemme sanoiksi pukisimme. Sumuverho kun voi muuttua joskus pienessäkin hetkessä niin sakeaksi, ettei eteensä näe. Silloin tarvitsemme pysähtymistä, rinnalla kulkemista ja armollisuutta niin itseä kuin muitakin kohtaan, että valo voittaisi harmauden ja sumu maiseman yllä hälvenisi. Että maisema näyttäytyisi taas kirkkaana ja seesteisenä. Ilo voittaisi murheen ja huolen! Me olemme riittävän hyviä sellaisina kuin olemme.

    Kauniita kuvia tässä postauksessa <3 Pieniä hetkiä loppusyksyn riisutusta maisemasta, jonka yllä sumu kietoo säikeitään armollisena ja suojelevana, etteivät paljaat puut tuntisi niin suurta vilua talvea odotellessaan. Ehkäpä mekin voimme nähdä tuossa sumussa armollisuuden. Sen turvalliseen syliin voimme käpertyä niin murheinemme kuin iloinemmekin.

    Kiitos viimeisestä <3 Ilo yhteisestä hetkestä kantaa pitkälle. :)

    Jaksamista arkeen sinulle ja aurinkoa päiviisi. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaaru! <3
      Kiitos näistä sanoistasi ja jakamisesta. Luonto on puhutteleva, kun sen antaa puhutella. Sitä puhuvuutta näin näissä kylmän, kolean, sumuisen päivän kuvissa. Jotain kaunista, pysäyttävää on aina läsnä. Toivoa, väriä, kauneutta.

      Pysähtyminen antaa aikaa ajatuksille, niiden kokoamiselle. Se antaa asioille koon ja järjestyksen. Pienestä on tullut iso, mutta huokasemisen jälkeen se on melko pieni -monta kertaa. Kasauma pieniä on iso kasa, mutta kun niitä järjestelee ja asettelee uomiinsa, kasa pienenee.

      Ajattelin sinua äsken, kun levitin ihanan pehmeää hilloa pannarin päälle. Ajattelen lämmöllä sinua ja viestiäsi. Muistan sinua! <3

      Poista
  4. Päivä kerrallaan, se riittää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, Eilistä ei kannata murehtia, se on mennyt, huomisen aika ei vielä ole. Siihen läksyyn ja sen kertaamiseen tämä jää. <3

      Poista
  5. Ihana seesteinen tunnelma kuvissa! Syksyllä itse hidastan tahtia. Tulee enemmän pysähdyttyä ja oltua vaan. Syksyn väreistä ja pimeistä illoista nautin. <3
    Aurinkoista loppuviikkoa sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari, syksy itsessään ja olemuksessaan rohkaisee pysähtymään olevaan, vaipumaan lepoon. Ihanasti Luoja on säätänyt nämäkin asiat.
      Nuo syksyiset kuvat ovat minustakin niin kauniita, hetkeen tarttumisia, siihen ohikiitävään. Yksi tuuli ja lehdet olisivat olleet jo tipotiessään ja tunnelma mennyttä. Toki tilalla uusi, toisella tapaa puhutteleva! :)

      Lokakuisten päivien ilojen löytämistä Sinullekin!

      Poista
  6. Kaisu, edelleen ihastelen tuota sydämellistä saunakuvaa. Se on ihan tauluainesta. Tai vaikka kortiksi.

    Tuota vastarannan näkymättömyyttä minä mietin. Eikö ole kuitenkin hyvä, että sen vastarannan tietää olevan siellä jossain, vaikka sitä ei näe. Sen olemassaolon tietää, jos sen on joskus nähnyt. Ei ne vastarannat niin vain katoa. Täytyy vain uskoa, että se on ennallaan. Se vastarannan katoaminen on meille vain joskus hyväksi, luulisin. Silloin kun ei näe kauas, on pakko katsoa lähelle. Lähellä on monesti ne tärkeimmät asiat. <3

    Rentouttavaa syyslomaa Sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa - sä olet vaihtanut banneriin tuon ihanan sydämellisen saunakuvan.

      Poista
    2. Vähän syksyä banneriinkin. Kovin kesäinen oli entinen. Tyttäreni tykkäsi, että olisi vain yksi kuva ja hänestä tämä oli soppelein tähän hetkeen.
      Tau(v)onpaikka siinä syksyistä sydänlehteä ja sen kauneutta
      katsellessa, mennyttä kesää muistellessa. 💛

      Poista
    3. Niin ja tuosta vastarannasta. Siellä etäällä oleva, tulevaisuus ja toivo. 💛 Joskus asiat takkuavat ja ei näe, ei usko, että asiat voivat kääntyä parhain päin, selvitä. Silloin on hyvä katsella lähelle ja etsiä siitä hetkestä toivonkipeneitä, iloa. Ne kantavat! 💛

      Syysloma ollut paikallaan. 💛

      Poista