12. elokuuta 2015

"Sivutaskussa enkelinkuva."

Eilen illalla siivosin perusteellisemmin meidän pikkueteisen elikä tuulikaapin. 
Se kuului tänä vuonna minun kouluunlaittovalmisteluihin, 
jotta jokaisella olisi "kesäkaaoksen jälkeen" paikka ulkovaatteilleen ja kengilleen 
ja että jokaisen varusteet olisivat edes saapusalla ja jonkinlaisessa kunnossa. 


Siinä järjestellessäni mietin menneitä syksyjä. 
Näitä koulunalottajaissyksyjähän on minun äitiydessäni jo neljännes vuosisadan verran. :) 
Jokaiseen syksyyn on kuulunut pienet shoppailut; 
ne pakolliset kynät, kumit ja terottimet,
jotka on pakattu innolla puhtautta kiiltävään uuteen tai pesaistuun reppuun.
Ja jokunen uusi vaatekappalekin on hankittu siivittämään tulevia koulupäiviä.  

Jokainen elokuu on ollut uuden alku,
toivoa ja mahdollisuuksia täynnä. <3

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Omat koululaiseni ovat aloittaneet koulun ja kulkeneet  koulutietä jo useamman vuoden.
Olen katsellut monta kertaa haikeana kouluun lähtevää lasta
ja usein herkistynyt.
Tunne on ollut, 
että juurihan ensiaskelkenkiä sinulle hankimme ja nyt...
Luopumista, luovuttamista, irti päästämistä.
Sitä se on!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

 Näinä päivinä ajatukseni ovat kulkeneet pienen lapsenlapseni luokse, 
joka lähtee ensimmäiselle luokalle sekä kahden eskarin aloittajan luo! <3

Helppo oli yhtyä poikani, nuoren isän ajatukseen siitä,
että kovin pienenä se koulutie pitää aloittaa.
Niin me vanhemmat tunnemme.

Jotain herkkää liikahtaa vanhemmissa, lapsessa, 
kun käsi kädestä irtoaa koulun pihalla.
Ja sen jälkeen siinä on myös kolmas
-opettaja. :)
Ja pienen koululaisen mielestä ope tietää monesti enemmän kuin vanhemmat yhteensä!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Vaula Kivelä on kirjoittanut ekaluokkalaisesta kauniisti:

Kesä tuoksuu
vielä iholla 
ja kasvot hehkuvat
lapsuuden leikeistä.
Silmät loistaen 
katsot juuri ostettua 
koulureppua,
johon on pakattu 
tulevaisuus,
täynnä toivoa ja 
luottamusta.
-Sivutaskussa enkelinkuva.


~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Näinä päivinä olen ajatellut niitä lapsia, joiden reppu on jo ensimmäisestä päivästä asti raskas. 
Niitä, joita jännittää uusi koulu tai luokka.
Tai mielessä kaihertaa pelko siitä, onko kavereita, osaanko, opinko. 
Tai että kiusataanko ulkomuodosta, uskonnosta 
tai siitä, että kaikki varusteet eivät ole "viimeistä huutoa".  
Toivon, että me vanhemmat muistamme jutella tästä asiasta kodeissamme. 
Että  muistutamme kaveruudesta ja välittämisestä sekä 
käden ojentamisesta, ystävällisistä sanoista hänelle, jolle muut kääntävät selkänsä.
Tällaisen raskaan repun raahaajalle laittaisin kaikkiin taskuihin enkelinkuvia,
kantamaan, lohduttamaan, rohkaisemaan. <3

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~


Koulun alkaminen tuo kotiin aikataulun ja rytmin.
Elämä normalisoituu monella tavoin.
Koulu on tervetullut juttu,
jota lapsetkin aivan selvästi ovat odottaneet
-vaikka ääneen loman lyhyydestä porisevat! ;)

Koulunaloittamisen iloa
ja varjelusta koulutielle kaikille koululaisille,
isoille ja pienille!

-Kaisu-
.

22 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus. Niin paljon tuttuja mietteitä. Tuota kadoksissa olevaa rytmiä olen kaipaillut jo pitkään ja nyt se on löytynyt, kotiäidille koitti "loma" koululaisten aloittaessa arkisen aherruksensa.. ;)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Raisa P kommentistasi! <3
    Nämä ovat varmaan monen äidin tuttuja ajatuksia.
    Niitä arjen tunteita!
    Ihania aamu- ja keskipäivän hetkiä Sinulle ja äidin koulussa oleville! <3

    VastaaPoista
  3. Ihanasti avasit niitä tuntoja .jota itsekin on miettinyt.Haasteet on kovat, mitä isot ja pienet koulumaailmassa kohtaavat!
    Enkeleitä tielle toivoen, Harakka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Elämänkoulu on haastava. Äidit sen tietävät, tuntevat, kun koululaisten kuulumisia kuuntelevat. Mutta on siellä paljon hyviä hetkiäkin!
      Oppimisen iloa ja kaikkea hyvää teidänkin lasten koulutyöhön. <3

      Poista
  4. Ihana kirjoitus<3 Se on vaan jännä, että vedet kihoaa silmiin, kun he lähtevät. Monta huokausta, kiitosta, iloa. Reppuun on sullottu myös paljon rakkautta. T. Pirta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja se rakkaus kannattelee siellä koulumatkalla, koulussa ja kaikkialla missä lapsemme kulkevatkaan! <3
      Ihania elokuisia päiviä Sinulle ja koululaisillesi!

      Poista
  5. Samoissa tuntemisissa täällä tänä aamuna, kun toiseksi nuorin aloittaa tänään koulutiensä esikoulussa. Haikeaa, hellyttävää ja suloisen suolaista! Kaikkea sitä yhtä aikaa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on sitä äitinä olemisen koulua se! <3 Nähdä ja kokea niin läheltä oman lapsen lähdöt ja tulemiset. Pitää kiinni ja päästää irti samalla aikaa!
      Ihanaa elokuista tunnelmaa Sinulle ja perheellesi ja mukavia koulujuttuja lasten kanssa. <3

      Poista
    2. Niin reipas oli eilen oma Eskarilaiseni, ettei siinä ehtinyt edes äidin silmä kyyneltyä. :) Mutta ne kyyneleethän tuli jo aamulla, silloin kun luin tätä. :)

      Poista
  6. Sait aikaan kyyneleet silmiini :) niin tuon kirjoituksen luettuani kuin kommenttisi blogissani <3 Haikeaa se on aina syksyllä,kun koulut alkaa,mutta nykyään haikeus iskee myös keväällä,kun koulut päättää.Jotain lopullista ja eron+ haikeiden jää-hyväisten aikaa silloin...Onkohan se niin,että miten vanhemmaksi itse kasvaa,sen voimakkaammin näitä tunteita elää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3
      Kyllä se ikä tekee tehtävänsä tässäkin. On pohjaa mihin peilata, on muistikuvia ja tietoa, joka lisää tuskaa. <3
      Ja yhdessäololla on siivet ja eronhetkillä kainalosauvat! :)

      Poista
  7. Kauniisti kirjoitit <3 Täällä, kuten niin monessa muussakin kodissa koettiin eilen hyvin samantapaisia tunteita. On se vaan aina äitinäkin niin ihmeellistä, kun uusi koululainen aloittaa koulutiensä. Onnea ja menestystä teidän kodin koululaisille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ilman lähtemisen -ja matkaan laittamisen -kipua ei olisi jälleennäkemisen iloa! <3

      Poista
  8. Ihanasti kirjoitettu <3 täälläkin saatettiin jo toinen, uutta elämänvaihetta aloittava lapsi koulutielle. Selässään äidin rakkaudella ompelema ja pojalle niin mieluinen reppu. Kyllä sitä äitinä toivoo voivansa suojella omia pieniään liian suurilta taakoilta suuressa koulumaailmassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nanni! <3
      Äiti on ihminen ja sana, joka kantaa karikoidenkin yli.

      Poista
  9. Kaisu, niin kauniisti kirjoitit kouluun lähtijöistä. Herkistyin ihan, sydän sinulle! -M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, M! <3 Sydän itsellesi ja toinen sille pienelle koululaiselle. Ajatuksissa olette!

      Poista
  10. Kyynelsilmin luettiin täälläkin useampaan kertaan :') niin kauniita sanoja ja niin totta ❤️ Aivan ihana kirjoitus. Muistan, miten vuosi sitten meidän esikoinen koulun ovella iloisena vilkutti hyvästiksi ja minulla silmät kiilsivät kyynelistä. Jotenkin se koulumaailma konkretisoi sen, ettei lapsi voikaan enää koko aikaa olla äidin siipien alla ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Toiveettodeksi kauniista sanoistasi! <3
      Nämä kirjoittamani sanat nousevat vuosien tunteista, koetuista hetkistä, elämästä. Se on ollut niin värikästä ja vivahteikasta. On ollut tyventä ja tuulista koulurintamallakin. Kasvua ja kipua, kasvun kipuakin. On ollut monenlaisella lähtijää ja palaajaa. Jokainen on ottanut paikkansa siellä koulumaailmassa; turhaankin äiti on monta kertaa huolehtinut...

      Poista
  11. Kun meidän edellinen eskarilainen oli kevätkirkossaan, pappi puhui koululaisen repusta. Hänellä oli reppu mukana. Siellä oli kaikkea tarpeellista: kyniä ja muita kouluvälineitä. Viimeisenä sieltä löytyi enkeli, olikohan heijastin tai jokin sellainen. Mutta niin kaunis ajatus: jokaisella koululaisella on arkisten tavaroiden lisäksi suojelusenkeli matkalla mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin suojelusenkeli -ajatus repussa on aivan ihana. Laitoinkin pienelle koululaiselle koulunaloituspäivänpostia ja laitoin siihen mukaan sellaisen pienen suojelusenkelikiiltokuvan pienellä korttipohjalla. Sivutaskuun! <3

      Poista