Kaipauksen musiikkia ja pyhäinpäivän ajatuksia

Kotikirkossa oli tänään pyhäinpäivän aattona kaipauksen ja surun musiikki- ilta.

Ihana pysähtymisen hetki ja laskeutuminen pyhäinpäivän viettoon.

Vanha virsi Taalainmaan karjamajoilta,  

tuttu, surumielinen urkukappale johdatteli ajatuksia 

niiden rakkaiden luokse, joita täällä kaipaamme, 

joita olisimme halunneet pitää täällä.

Virret ja laulut
soitetut sävelmät

täynnänsä muistojen kipua.

Kipua, joka  nousee mieleen tänä viikonloppuna erityisellä tavalla.

Samat virret ja laulut
eri soittimin soitetut tutut sävelmät

täynnä lohdutusta, levollisuutta, toivon  näköalaa. 

Lohdutuksen sanoja:

Aika on elää, aika kuolla,

aika on rakentaa, aika purkaa,,,

kaikella on aikansa.

Elämä kiitää ohi.
Se on kuin kedon kukka,
kämmenen leveys tai ei mitään.
Elämämme pituutta emme tiedä
-ei lapsi, nuori, ei kukaan.

Syksyinen luonto puhuu omalla luonnollisella tavallaan
kaiken kauniin katoamisesta,
Elämän kaaresta keväästä syksyyn,
ruohon lakastumisesta,
maaksi tulemisesta.

Hautojen kynttilät tuovat valoa pimeään,
valoa kaipaukseen.

Tänä iltana kirkkaana ajatus,
että muistaisin iloita tästä hetkestä, päivästä,
sanoa rakkailleni välittäväni, rakastavani heitä.

Kiitollisuus heistä, jotka sain pitää lähelläni
heidän täydellisen elämän pituisen ajan.

~~~~~~~~~~~~~~~~

Täällä kotosalla kodinikkuna on haettu tuttuun pyhäinpäivän tapaan keittiön ikkunaan.

Sen myötä ajatuksiin piirtyy meidän rakkaat ihmiset ja heidän muistonsa.

Neljä rakasta ihmistä, neljä kynttilää.

Lipaston päällä pienen pojan kuva, kynttilä

ja sandaalit, joilla hän otti viime askeleensa.
Lapsemme, pienen veljen muisto. <3

"Kiitos, että muistoissamme,

lähellämme, matkallamme

yhä lapsensilmin hän

lahjana on elämän."

Rauhallista kaipauksen ja muistojen päivää koteihinne.

-Kaisu-

Kuparin väriä, hankauspiirtelyä ja vieraiden tuomaa iloa

Lokakuisen sunnuntain ilta.

Viime yönä siirryttiin taas talviaikaan. 

Kynttilät ovat valaisseet tätä sateisen harmaata päivää.

 Minulla on jemmassa korillinen messinkisiä kynttilänjalkoja.

Valkkasin eilen niistä nämä kolme 

ja sumutin niihin kuparin värisen sprayn.

 

Minusta niistä tuli niin lämpimän sävyiset.

Oikeinkin syksyyn sopivat. :)

Suihkautin myös peltisen ruukun päällisen samaan sarjaan.

Kivasti sointuu Pentikin syksyiseen Haiku-kankaaseen, 

josta meillä on kappa keittiön ikkunassa.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Lapset keräsivät aamu-ulkoilun aikaan lehtiä pihalta.

Heille oli muistunut mieleen hankauspiirtely.

Siinähän pannaan lehden ruotipuoli ylöspäin paperin alle

ja hangataan lappeellaan olevalla vahavärillä paperin päältä.

Lapsuudessa minäkin ollen "tehnyt näitä taikoja".

Paperin alle pistimme joskus 

 kolikoita, kampoja, 

lehtiä, hakaneuloja ynnä muita littanoita esineitä. :)

Siinä lapsilla menikin  tovi lehtiä hangatessa

ja vieraita odotellessa.

Siskoni perhe vieraili meillä pitkästä aikaa.  <3

Kesäaika kun on aina sellaista hurottamista kussakin perheessä

ja vuorotyö asettaa omat haasteensa kulkemiselle.

Serkukset pelasivat lautapelejä ahkerasti

ja leikkivät keskenään,

sillä kännykät ja pelikoneet olivat tänään kiinni.

Se oli hyvä juttu.

Tuli nyt lapsilla oikeasti touhuttua keskenään.

Sadesääkään ei estänyt ulkona kirmailua! :)

~~~~~~~~~~~~~~

Mukava päivä takana!

Jälleennäkemisen iloa,

kotoisaa talostelua,

hyvin syömistä,

lasten iloisia silmiä.

muisteluita, elämän tarinoita, 

kohtaamista.

Tällaiset päivät ovat antoisia keitaita!

~~~~~~~~~~~~~~~~

Lähden tästä happihypylle elikä pikkulenkille

ja sitä myötä kaarratetaan uuteen viikkoon.

Mukavaa viikkoa 

ja sopeutumista tähän kellonsiirtoon taas kerran!

-Kaisu-

Jk. Poikani hoksasi tuosta sivusta, että tämä oli minun 200.teksti tänne blogiin!