Luonnonkukkakauppa

Arjen juhlaa!

Pihalla kuuluu lasten leikin ääniä.

Nuorimmaisemme kirmaavat siellä lastenlasten kanssa.

Nauttivat kesästä 

-ehdoitta.

On kylmähköä, sateista, nuhruista, 

mutta se ei latista heidän kesämieltään, kesäiloaan, yhdessäolon riemuaan.

Pihalla on monenlaista touhua. Leikki kumpuaa, rönsyää, poukkoilee...Välillä pelataan palloa ja kohta ollaan jo hyppimässä  trampalla. Pienet tuovat minulle pieniä kukkakimppuja pyöräretkeltään lähimetsästä. Laitan ne kastehelmi-lyhtyyn ja joku hoksaa sanoa : 'Leikitäänkö kukkakauppaa!'

Seuraa mielenkiintoinen leikin rakentamisen vaihe. 

Sisään astelee  harjan ja 'sen mihin otetaan ne roskat'' (=kihvelin) hakija, 

luutujen pyytäjä, maton kyselijä. 

On alkanut leikkimökin siivous ja kukkakaupan pystytys. ;)

Sitten etsitään saksia ja sanomalehtiä, kippoja. 

Kohta kysytään, onko yhtään vanhaa pankkikorttia maksuvälineeksi. 

Mahtava homma! <3

Nyt meillä onkin sitten kukkakauppa omasta takaa!

Minä katselen ja kuuntelen.

 Iloitsen tästä hetkestä. <3

Ikkunasta näen, kun kukkaiskeijut juoksevat kevein askelin ja kantavat  luonnon kauneutta käsissään. Pienet tytöt, ihanan näköisinä, elämäninnostuksen punat poskipäillään. Ovat niin täysillä tässä hetkessä, tässä leikissä; kuljettavat uusia kukkakimppuja kaupan tätille ja välillä ostavat niitä. <3

Asiantuntijat puhuvat leikin vähyydestä. Leikin, lasten työn köyhtymisestä, katoamisesta. Minulla on nyt  leikkiä tässä silmieni alla, käden mitan päässä ja minä imen siitä kaiken ilon irti. Kirjaan ajatuksia sekä kuvaan tuokiokuvia tänne muistoksi itselleni näistä lapsista ja tästä ohikiitävästä kesälomapäivästä; aarteeksi heille itselleen tästä yhdessäolon hetkestä.<3

Jospa Puna-ailakki, Niittyleinikki ja Koiranputki 

jäisivät kukkimaan heidän mielen maisemiinsa 

muistoksi näistä lapsuuden huolettomista kesäpäivistä. <3

Ekaluokkani kevätjuhlan laulu alkaa soida mieleni sopukoissa. Kummastelen tunnemuistia, muistin ihmeellisyyttä.  Miten se vanha koululaulu sieltä tähän hetkeen virkosi?

 "Me kainoja ollaan ja pieniä vaan, 

mutt' Luoja ei unhoita kukkiakaan. 

Hänen kenttänsä kirjomme, laaksot ja haat, 

ja viehkeiksi verhoomme vihreät maat."

Leikin jatkuessa otin esille Pala - maljakon. Sen, jonka ostin sieltä Antiikkikirppikseltä näiden hetkien varalle. :)  Niin vaan sainkin kukkakaupasta leikisti ostettuja kimppuja maljakkoon laitettavaksi asti. Juuri sellaisia  KUKKAkimppuja, joita pienet poimivat. :) Ilonkimppuja, hyvän mielen kukkalähetyksiä! Yksi päivänkakkara oli kuulema vahingossa tullut mukaan mummun penkistä. <3

Minäkin haluan poimia kukkia

 heille, Sinulle, iloksi kaikille. 

Teen sen Marleena Ansion sanoin:

Haluaisin poimia sinulle kukkakimpun,

jossa on kaikki maailman kauneimmat kukat,

kaikki maailman ihanimmat värit ja

kaikki maailman ihanimmat tuoksut.

Ja kun ojentaisin kimpun sinulle,

toivoisin,

että ne kaikki kukat jäisivät kukkimaan jokaiseen päivääsi.

Kukkaisterveisin,

Kaisu

Leikin paikka

Kun hankimme tämän paikan, yksi tärkeä lähtökohta oli saada tilaa lasten leikeille ja mahdollisuus erilaisiin elämyksiin. Kaupunkikotimme on ihanalla paikalla; se rajoittuu kolmelta sivulta puistoon. Kotona on  myös luonto lähellä ja omalla tapaa vapauden tunnettakin. Täällä kuitenkin on erilainen rauha ja tekemisen vapaus.

Vaaleanpunainen mökki oli täällä jo tullessamme. Se on ollut aikanaan talon tyttären  kesäloma-ajan majapaikka. Sittemmin se oli vanhimman tyttäremme "neidonkammari" ja nykyään uudella paikallaan lasten leikkimökki.

 Pappa teki tänä kesänä leikkimökkiin uuden kuistin ennen lastenlasten serkkuleiriä.

Täällä kiehuu leikisti puuro!

Pikku tytöt ovat olleet aivan onnessaan suodattaessaan kahvia kahvinkeittimellä ja tehdessään hiekkamuffinsseja uuniin paistumaan. Mökissä on kahviteltu posliinikupeista ja syöty ihania sireeninlehti -leivoksia. Papalle on löytynyt gluteenitonta kahvileipääkin! Välillä on pikkuinen käsi tarttunut toimeen ja leikki-imuroinut tai ihan oikeasti tiskannut astioita.
On ollut ihana katsoa, miten pienet touhuavat kuten heidän vanhempansa -ja isovanhempansa. <3

Leikkimökissä on paljon  kierrätystavaraa ja oikeita astioita.

Navettaan siivosimme nuorimman tyttäreni kanssa hevostallin.

 Isommassa hevosessa on kottikärryn renkaat, joilla hevosta voi liikutella.

 "Ratsastamaan" pääsee oikean satúlan kanssa.

Pienemmän hevosen pilttuu on navettakeittiön muuripadan vieressä!

Ikkunan takana ruoho on vihreämpää! 

Talon menneen perinteen mukaan tänne kuuluu yksi lasten lempileikeistä  eli kauppaleikki, joka on ns. kauppapuodissa.

Kierrätyskeskuksesta ostamani kassakone 

ja nykyaikainen näppäimistö rintarinnan tiskillä. 

Naulakoissa ja hengareissa roikkuu vaatteita roolileikkeihin...  

...ja kenkätelineessä kenkiä joka lähtöön. :)
Mökin varakengät löytyy täältä kauppaleikistä.

Joku on shoppaillut oikein olan takaa! ;)

<3  <3
Lapsen läheisyys
puuhakkaat pienet sormet:
Niin paljon innostusta,
elämänriemun ruusut poskipäillä.
Ota talteen arkipäivän onni.
<3  <3

Ihanasti Maria Ahlstedt on kirjoittanut tuon ajatuksen.  Täällä on ollut aikaa katsella ja iloita pienten ja isompien leikistä. Leikistä, joka kumpuaa ja versoaa mielikuvituksen ja  lapsen elämän kokemusten pohjalta. 

Ohikiitäviä ovat leikin ajat ja leikkiin antautuminen.
Kukin vuorollaan näillä leikin paikoilla.