Lauantaina kotonamme oli juhlakahvien aika,
kun vietimme nuorimman tyttäremme ammattiin valmistujaisjuhlia.
Tämä alkutalvi tuntui kivalta ajalta järjestää näitä kodinjuhlia,
kun elämme juhlatonta aikaa verrattuna toukokuun viimeisten viikkojen juhlasumaan.
Ja toki juhlijastakin oli mukava viettää juhlahetkeä tärkeimpien ihmistensä kanssa,
kun koulu on ohitse hänen osaltaan ja todistus kädessä.
Sitten keväällä varsinaisen kevätjuhlan aikaan tämä asia olisi ollut hänelle
jo tavallaan väljähtänyt ja vanha juttu,
kun työelämässäkin jo olisi ollut.
Täytin perinteisen mansikkakakun valmiiksi ilman erillisiä kostuttamisia ja pakastin sen.
Pakastamisessa on minusta etuna se,
että kakkujen tekeminen ei jää viime hetkeen,
kakusta tulee sulaessaan kivan kostea
ja juhlan alla tarvitsee laittaa vaan kermavaahto päälle.
Juhlakattauksessa näkyi ammattiin liittyviä elementtejä,
Nämä kakunkoristeet olivat tilaustyötä
ja karkkikulhosta löytyi hammaskarkkeja.
Tällä kertaa oli tarjolla suklaakakku, jota olen jo muutaman kerran tehnyt ja siihen tykästynyt.
Kuvassa näkyvä amerikkalainen juustokakku oli tyttären leipoma
uusi tulokas kahvipöytään.
Tällä kertaa "en saanut tehdä" pullakranssia,
vaan meillä oli tarjolla laskiaispullia ja turkinpippurimarenkeja.
Juhlajuomana oli mansikkainen booli, johon laitettiin
1 ltr mansikka Juissia,
1,5 ltr sitruslimsaa,
1 Twister -mehujää
sekä tuoreista mansikoista viipaleita pinnalle.
Tuo hanallinen juoma-astia on kätevä, kun siihen saa isommankin määrän tarjolle
ja se näyttää kivalle tarjoiluopöydässä.
Viime kertaisiin juhliin teimme puuleikosta korokkeen,
jotta juomalasi sopii hyvin hanan alle ja tuo alusta on toiminut hyvin "siinä virassaan".
Tässä juoma-astiamallissa kansi on tosi tiivis ja siksi sen on oltava auki,
jotta mehu pääsee kulkemaan ulos hanasta.
Tämä mansikkainen juoma oli mukavaa muutetta ja vaihtelua
meillä perinteisesti tarjolla olleen omenatuoremehu-sitruslimsa- juoman tilalle.
Lukulampun himmeä valo
paloi ikkunassa iltojen hämärään.
Päämäärä oli kaukana,
kätkeytyi joskus sumuun
niin kuin aamuinen askel
koulutien kiveyksellä.
Tänään aukeni aamu
talven kirkkaaseen päivään.
Kukkien tuoksussa sinun ilosi
ja sinua kantava kiitoslaulu.
Huomenna on aika
avata työn portteja,
löytää arkipäivän rikkaus
uusien tehtävien keskellä.
Huomennakin kiitoksen aika.
-Marjut Vannas-
Elämä kantaa ja kuljettaa.
Näissä elämän taitekohdissa aika tuntuu menettävän merkityksensä;
kaikki edeltänyt tuntuu pikakelauksella katsotulta filmiltä,
silmänräpäykseltä,
ohikiitävältä hetkeltä.
Tämän lapsenkin elämä ristijäisjuhlista tähän hetkeen tuntuu jälkikäteen
niin lyhyeltä ja nopeaan huvenneelta ajanjaksolta.
Kastejuhlassa oli kiitollisuus pienestä tummatukkaisesta tyttövauvasta.
nyt valmistujaisissa ilo nuoresta, reippaasta työelämään siirtyneestä naisesta.
Sydämen sopukaan painuneena muistoja ja iloa menneistä päivistä.
On kiitoksen aika
-äidilläkin.