Islantilaisneuleen hiojen korjaus

Niin kuin viime postauksessa jo kerroinkin,

on mukava neuloa toiveneuleita, 

mutta yhtä tärkeää on pitää niitä kunnossakin. 

Olen luvannut lähipiirilleni 

 paikata, parsia ja poistaa nyppyjä 

neulomistani neuleista. 

Kurkkasin "kirjanpidostani" neuloneeni 36 isoa ja pientä islantilaista.  

Yksi neule on tullut aiemmin huoltoon 

ja kirjoittelin siitä silloin täällä, klik. 

Nyt tuli vähän haastavampi tapaus; 

 paita, joka on ollut vajaa viisi vuotta aktiivisessa käytössä 

ja varmaan myös ryskähommissakin mukana.

Neule on saanut osumaa arjessa ja 

paidan kyynärpäät oli paikattu jo aiemmin. 

Minä jatkoin tuosta kuvan tilanteesta. 

Youtubesta löysin hyvän ohjevideon

 ja sen vinkeillä sain kuin sainkin korjattua paidan hiat. 

Neuloin toisen hian kyynärpäästä alkaen uusiksi 

ja sain onnekseni hyödynnettyä kuvio-osuuden langat uudelleen, 

sillä niitä minulla ei enää olisi ollut jäljellä. 

Toiseen hiaan uusasin pelkän resorin

-tässä vaiheessa. 

Virkkasin kokeeksi hiojen suihin ja helmaan piilosilmukat 

niin kuin hailuotolaiseen neuleeseen ruukataan tehdä. 

Josko lisäsilmukat vahvistaisivat työmiehen paitaa ja 

olisi kulutuspintaa enemmän. 

Siinä se nyt on korjattuna, pestynä, harjattuna. 

Onneksi oli Lettlopia jemmassa, 

hyvät ohjeet netissä ja into korjata. 

Lankojen pieni värierokin tasoittui mukavasti villapesuohjelmassa;

oli nimittäin tarttunut elämän väriä silmukoiden sekaan. 

Tällaiset haasteet ovat minusta mukavia, melkeinpä parhaita. 

Laitoin paitaan lisää lämpimiä ajatuksia, 

sillä onhan se hienoa, että paita on ollut kovassa käytössä. 

Korjaamisen kautta tämäkin paita,

 jonka kaarroke on käytössä huovuttunut kauniiksi ja pehmoiseksi,

 sai vielä lisäpäiviä ja -vuosia.

 

Toki tässä mietin, 

kun nyt parissa paidassa on nämä kyynärpäät haastaneet,

että onko paitojen pitäjillä "terävät" kyynärpäät

 vai onko syy neulojan käsialassa.

Lanka kuitenkin mainitaan kestäväksi ja lujaksi.

Onko muilla ollut Lettlopp-neuleiden kanssa tällaisia hiutumishaasteita? 

🧶🧶🧶

Nyt onkin ollut melko käsityöpainoitteisia päivityksiä!

Haave käsityövuodesta on alkanut siltä osin mukavasti.  

 

 

 

 

Neulominen tekee hyvää mielelle

Neulominen on enemmän kuin harrastus! 

Tuo lause löytyi Novitan sivulta, 

jossa psykologi pohdiskeli neulomisen vaikutuksia käsitöitä tekevien hyvinvointiin. 

Artikkelissa oli tosi mielenkiintoisia ajatuksia neulomisesta. 

Ei pelkästään valmis neule ole merkityksellistä,

vaan koko neulomisprosessi vaikuttaa ihmisen mieleen, stressin hallintaan ja 

jopa aivotoimintaan. 

Neulomisen hyödyt ja ilot tuntuivat stemmaavan omalle kohdallekin. 

Kymmenisen vuotta sitten aloin neulomaan, 

löysin neulomisen ilon ja mukavan vastapainon työarjelle. 

Olen rohkaistunut ottamaan haasteita vastaan 

ja heittäytynyt myös epämukavuusalueelle 

oppiakseni uutta. 

Käsillä tekeminen sekä onnistumisen kokemukset ovat vahvistaneet itsetuntoa. 

 Neulominen on antanut myös omaa tilaa ja aikaa omien ajatuksien käsittelyyn ja pään selvittelyyn. 

Välillä voin kuunnella musiikkia tai äänikirjaa 

ja toisen kerran on suloista olla sohvan nurkassa

 omassa neulekuplassa rauhoittuen ja rentoutuen.

Neulomisessa on noussut merkitykselliseksi myös yhteisöllisyys. 

Erityisen onnellinen olen neulovasta lähipiiristäni,

äidistä ja siskoistani. 

Olimme viikonloppuna koolla lapsuudenkodissamme  

ja toki kutimetkin olivat mukana.

Minä sain auttaa siskojani pienen kolmiohuivin teossa

ja siskoni neuvoi minua muun muassa ranskalaisessa kantapäässä,

joka tulee helmikuiseen haastesukkaan. 

Neulominen on kodin perintöä; 

 yhteinen mielenkiinnon kohteemme

ja se yhdistää meitä. 

Meillä on myös ystävien kanssa käsityöilta kerran kuussa.  

Neulomme, kahvittelemme ja juttelemme. 

Jaamme ideoita ja innostumme yhdessä. 

Yhdessä tekeminen on mukavaa. 

Somessa on paljon käsityöhaasteita, -ideoita ja -vinkkejä, 

jotka innostavat osallistumaan, 

kokeilemaan uutta, 

oppimaan lisää käsityön saloja 

ja myös jakamaan omia ideoita. 

Nykyään on mahdollisuus olla myös osa isoa käsityöporukkaaa

ja se tuo yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. 

Neulominen itsessään tuo paljon iloa arkeeni. 

Yksi ihana ekstra ilo ja juttu on se, 

kun saa neuloa tarpeeseen ja toiveeseen; 

saa käsityön kautta olla hyödyksi ja iloksi rakkaimmille. 

Nämä metsänvihreät sukat ovat tyttären toivomussukat töihin. 

Hän toivoi ne työpaikkansa värissä  

ja melkolailla nämä ovat Mehiläisen vihreät. 

Koska näihin ei tullut toista väriä 

kokeilin kohopintaa Seiska veikalla. 

Sukkalaatikko -haasteen Vuodenvartija -malli oli silloin mielessäni tuoreeltaan 

ja lähdin kokeilemaan sitä. 

Varren lopputulema oli pliisu,

mutta nurjalta puolelta löysin kivan pinnaan.

Käänsin varren ennen kantalappua päällepäin

jatkoin ohjetta loppusukassa käänteisenä. 

Nurin ja oikein.

Silmukoilla on kiva leikkiä ja leikitellä, 

sekä ohjeita noudattaen että niitä muokaten. 

Perinteinen varret yhteen ja kiepsautus toisen sukan resorin sisään

venyttää villasukkien resoria. 

Olen nyt opetellut itse ja opettanut jälkikasvulleni,

että taittelisivat villasukat. 

Elikänsä oppia ikä kaikki neulomisessa ja neuleiden säilytyksessä 

sekä hoidossa ja korjaamisessa. 

Yksi päivitys islantilaisneuleen rispaantuneiden hiojen korjaamisesta tulossa lähipäivinä.

Onneksi on Youtuben hyvät ohjevideot! 

Mukavaa laskiaista! ❄️

 

Ystävänpäivänä

Silloin kun kuulee

jonkun äänessä

kaikuja omasta sielustaan

Silloin kun löytää 

toisen hymystä 

pilkettä omasta ilostaan

Silloin kun tuntee 

toisen surun 

kipuna omassa sydämessään

Silloin kun tietää

että toinen on lähellä 

vaikka välimatka mitataan kilometreinä

Silloin kun toinen on lähellä 

vaikka pimeä jo laski 

pysyy vierellä yhä

vaikka olisitkin aivan rikki 

Silloin sen tietää

löytäneensä

aarteen 

ihmeen 

Ystävän

-Alisa Martikainen-

Sydän

sydämet

sydämellä 

sydämeltä

sydämelle

sydämin

sydämestä 

sydämeen

Ompelin pienesti

sydämellisesti 

rakkaimmalle ystävälleni.

Jääkaapin ovessa on kerrallinen äitienpäiväkortti,

jossa lukee 

Kiitos, että olet! 

 

Se on lämmin ajatus jokaiseen päivään  

ja  nuo sanat sopivat tänään ystävänpäivän tervehdykseksi 

niin minulle kuin sinulle, 

meille molemmille. 

Että olemme, 

että meillä on toinen  toisemme. 

Ihanaa Ystävänpäivää Sinulle❣️

 

Halataanko kun tavataan

Halaus on täydellinen lahja. 

Yksi koko sopii jokaiselle

eikä kukaan ole pahoillaan, 

jos palautat sen. 

Nuo sanat olivat Muumi -kortissa

ja mikä aihe sopisikaan helmikuulle ja ystävänpäivän alle 

paremmin kuin halaaminen,  

josta Repolainen nakkasi haasteen. 

Halaaminen on enemmän kuin nyökkäys, käsipäivää tai käden heilautus. 

Se on ystävyyden ja sydämen kieltä, rakkauden murretta.  

Sanoja, joita ei osaa ja joita ei toki edes tarvitse sanoittaa, 

kun sydän on pakahtumaisillaan hetken ilosta ja onnesta

-tai surusta. 

Halaus on vahva viesti silloin, kun ei ole sanoja, 

mutta on halu olla lähellä, lohduttaa, 

kannatella, kuunnella ja jakaa hetki. 

Halaus on syli,

joka hoitaa ja voimauttaa. 

Se on enemmän kuin tuhat sanaa! 

Mietteitä maalta-sanoin:

Hän halasi. Halasi tiukasti.

Kietoi kätensä karhean

kuoren ympärille.

Ja tunsi, kuinka

syvältä puun ytimestä

levisi lämpö.

Aivan kuin olisi kuiskannut.

"Muista hengittää. 

Tulee vielä päivä, kun 

suurin tuska hellittää. 

Nyt riittää,

että hengittää."

Halaus on käsien kietoutumista toisen ympärille.

Sylittely ja halailu ovat luonteva ele ja näky vauva-vanhempi -suhteessa. 

Kukaan ei kuitenkaan koskaan kasva niin isoksi, 

etteikö tarvitsisi ja kaipaisi halausta. 

Halauksilla on tutkitusti terveysvaikutuksiakin;

halaus saa elimistön erittämään hyvänolon hormoneja 

ja turvaa sekä yhteyttä lisäävää oksitosiinia, 

jotka puolestaan vähentävät stressiä ja mielipahaa.  

Halaaminen on enemmän kuin ele tai tapa; 

se kuvaa kahden ihmisen välisiä syviä tunteita ja luottamusta. 

Halaus lähtee sydämestä ja tavoittaa sydämen. 

Halaamisen kulttuuri on ihanasti lisääntynyt suomalaisten keskuudessakin.

Halaukseen haluavan ja antautuvan tuntee kehonkielestä ilman sanoja ja lupaa:

halaus on kuin magneetti, joka vetää sen voiman ymmärtäneitä yhteen. 

 

Jotta itsekin saa halauksesta voimaa ja iloa,

on tärkeä halata vain sellaisia ihmisiä, jotka tuntuvat itsestä turvallisilta. 

On lupa halata, mutta olla myös halaamatta.

Onnellisuushormoni ja lämpö virrannee myös 

kädenpuristuksessa ja silmiin katsomisessa. 

Siinä hetkessä kun olemme läsnä, kasvokkain,

kohtaamme toisemme kiireettä. 

Ehkäpä joskus "siedätyshoidon" jälkeen sydän avautuu vastaanottamaan halauksenkin,

 käsien kiertymisen ympärilleen. 

Näin olen nähnyt ja kuullut tapahtuneen, 

että halaamiseenkin oppii, kun vapautuu!  

Anna jokainen päivä jotain pientä

Yksi lämmin halaus

ohimenevä hyväksyvä katse

hiljainen kaunis kiitos

-pieni pala taivasta

Anna jokainen päivä jotain pientä

-Tomi Parkkinen-

Olen huomannut, että halaan omiani spontaanisti usein eteisessä,

perheenjäsenteni tullessa tai lähtiessä.  

Se on kehollinen, kokonaisvaltainen tervehdys ja läsnäolo; 

Olet minulle tärkeä, ihana, että olet täällä! 

Kaikkea hyvää matkallesi! 

Joskus yksi hali voi olla 

kaikki mitä tarvitsen! 

Kun "akut" ovat tyhjät, annamme toisillemme voimahalauksen 

tai laitamme etähalauksen viestillä, 

sillä joskus ajatuskin voi olla teko!  

Myös läheisten ja läheisimpien ystävien kanssa halaaminen on luontevaa. 

Halaus on kuin sosiaalinen liima, joka lujittaa suhdetta ja luottamusta. 

~~~~~

Tuli mieleen tässä kohden Tabermannin runo veden hyväilystä 

ja löysin tämän vanhan postaukseni loppukaneetiksi tälle aiheelle. 

Kun halaan sinua,

saat kaiken huomioni.

Mikään muu ajatus ei mahdu silloin

meidän väliimme. 

Siksi,

halataan! 

Pehmoinen kaulahuivi

Minä olen niin tykästynyt tähän pieneen kolmiohuiviin, 

jota Sophie-huiviksikin kutsutaan. 

Tämä on sellainen sopivan pituinen, 

näpäkkä, kaulanmyötäinen, 

joka ei liehu eikä roiku tiellä.

Mieluista asustetta on mukava olla useampi. 

Neuloin itselleni  tällaisen vihreän lämmikkeen Viola-ja Tuuli-langoista. 

Tästä tuli pehmeämpi verrattuna tuohon beigeen Nalle-langasta neulomaani huiviin. 

Kevyt, pieni, nopeasti valmistuva käsityö. 

Tämmöiset sopivat minulle juuri nyt!

Ehkä neulon vielä yhden tällaisen pienen  

ja se hupullinen versiokin kiinnostaa. 

Sydänlämpöiset terveiseni Sinulle 

ja mukavaa alkanutta viikkoa! 

Ihana, että pääsin taas päivittämään blogiani.

Oli nimittäin "pieni jummi jammi" tässä kuvien siirrossa viikonloppuna.

Ohjelmapäivityksen jälkeen tuli joku viba, 

joka oli minulle kyllä ihan hebreaa,  

kun yritin itsekseni tutkia. 

Nyt aamulla tytär auttoi minut siitä pinteestä pois. 

 Loppu hyvin, kaikki hyvin. 

💝

 

Pakkaspäivien mukavaa tekemistä

Perinteiset jäälyhdyt jäivät menneen joulun aikaan tekemättä, 

mutta nyt pakkasien myötä tuli taas mieleen tuo mukava talvinen tekeminen,

jääaskartelu tai miksi sitä nyt kutsutaankaan. 

Tällä kertaa jätin sangot sivuun 

ja lähdin kokeilemaan muilla muoteilla. 

Keittiön pöydällä ollut metallitarjotin innoitti ensimmäiseen kokeiluun. 

Näin sen reunoissa jotain sellaista kaunista, 

joka voisi tulla esiin jäätyössä ja niinhän se tulikin. 

Pohdin aikani, miten saisin sopivan ja kivan näköisen ripustusreiän. 

Etsin ensin pientä piparimuottia,

mutta pursotinpussin suulake olikin yllättävän hyvä väline.

Laitoin sen pystyyn tarjottimelle veteen. 

Työn jäädyttyä toin tarjottimen sisälle. 

Laitoin varovasti kuuma vettä suulakkeen sisään

ja se suli mukavasti jäästä irti 

-eikä mennyt rikki. 

Ripustin nämä jäälasiset työt omenapuun oksille.

Erkkerin ikkunasta voin katsota,  

kun ne liikkuvat ilmanvirrassa. 

Keskipäivän auringonsäteet peilautuvat kauniisti jäähän 

 ja oksat heijastuvat kivasti jääkoristeen läpi. 

Talvipäivän iloa ja kylmää kauneutta! 

Tämän työn tulppanit olisivat saaneet olla värikkäämpiä, 

mutta näillä mentiin nyt tällä kerralla. 

Jääaskartelu - tunnisteella löydät blogistani edellisten talvien jääaskarteluja 

ja siellä on aika ihania, värikkäitä tulppaanitaulujakin. 

Betonitarjottimella tarjoilen jäämuffinsseja, 

joita tein muffinssipellillä. 

Kokeilin yhdistää jäähän pitsireunuksista kakkupaperia, 

mutta se ei tullut toivomallani tavalla näkyviin. 

Ehkäpä joskus laitan tuon pyörylän vuoan pohjalle ja veden siihen päälle, 

niin kuin tein tässä sydänkoristeessa, 

jonka taakse sytytän illan hämärässä kynttilän. 

Sitten vielä "tämän pakkasviikon tuotannosta" ystävänpäivälyhty, 

jonka tein muovikippoon. 

Näissä jäätöissä on muuten samaa kuin betonitöissä;

pitää nähdä muoto ja lopputulema jo siinä muotissa! 

Mutta se vissi ero, että nämä jäätyöt häviävät lopulta kuin tuhka tuuleen,

mutta betonityöt -onnistuneet ja vähemmän onnistuneet- jäävät. 

Tuli muuten tässä touhutessa mieleen Tabermannin runon alku: 

Kaikkea saa tehdä

Kaikkea pitää tehdä

Kaikkia ovia tempoa

Kaikkia kuita kurkotella...

On siinä sitten järkeä tai ei! 

Pääasia, että on itsestä mukavaa ja innoittavaa tekemistä. 

Olipa kiva taas kokeilla talvisten koristeiden tekoa 

ja ihmetellä veden muuttumista jääksi

sekä jään kovuutta ja kylmää kaunetta. 

Tämä on helppoa ja halpaa askartelua.

Tätä voi tehdä kaikenikäiset 

ja kokeilemalla oppii sekä oivaltaa.

Oletko sinä tehnyt jäisiä koristeita tai aiotko ehkä nyt kokeilla? 

 

Toinen toista

 Helmikuun toinen päivä.

Kaksosten päivä ja Vihreän lipun päivä eli

"toinen toista" -päivä. 

Näitä teema-päiviä tuntuu tulevan ja menevän 

siinä tahdissa, että välillä tunnen putoavani menosta. 

Tuon kaksosten päivän muistin vielä aamulla, 

mutta kun iltapäivällä sain tulppaanikimpun sanojen 

"toiselta toiselle" siivittämänä, 

olin jo ns. ulalla. 

Vihreän lipun viesti: 

tärkeämpää on tänään ja joka päivä keskittyä 

ympärillä oleviin ihmisiin ja ympäristöön 

kuin kuluttamiseen. 

Kauniita ja ihania ajatuksia on varattu tälle päivälle; 

aineettomia lahjoja, 

hymyjä, halauksia ja hyvän mielen tekoja. 

Ideioina oli myös jäälyhdyt ja jääkoristeet pihalle iahduttamaan ohikulkijoita. 

~~~~

Teemapäiviä löytyy  täältä, klik.  

Niitä on kehitelty, keksitty ja muistiin merkitty 

melkoinen määrä. 

Ihana helmikuinen Ystävänpäivä onkin jo lähellä.  

Silloin on ihana antaa oikeita pieniä lahjojakin,

herkutella ja iloita ystävistä. 

Mitäpä sinä tuumaat näistä teemapäivistä? 

Mikä teema kiehtoo sinua alkuvuodesta eniten? 

Siinä tulppaanit nojailevat toinen toistaan vasten. 

Söpön värisiä, sopivan sävyisiä tähän päivään ja hetkeen.

Lämpimät ajatuksetkin olisivat riittäneet,

mutta tulppaanikimppu oli kuulema ekstraa toipilaalle. 

Ja toipilaalla on nyt aikaa kirjoitella postauksia tiheämmin niin kuin näkyy!

Mukavaa helmikuun toisen päivän iltaa Sinulle! 

Pidetään huolta toinen toisestamme! 

💝

Talvisessa merenrannassa

Olemme saaneet nauttia viime viikkoina talvesta täällä Perämeren pohjukassakin.

Päivien yhdet eniten lausutut sanat lienevät,
että kylläpä onkin talvista ja kaunista! 

Eilen aamulla kymmenen maissa tein pienen kävelylenkin merenrantaan. 

Pakkanen kipristeli poskia ja kuvien ottaminen avokäsin tuntui melkein mahdottomalle.  

Aurinko oli heräämäisillään matalalla metsän rajassa. 

Sieltä se  kiipesi hitaasti, mutta varmasti. 

Se herätti edessä olevat isot kuuset 

ja ne heittivät pian pitkiä, venytteleviä varjojaan jään pinnalle. 

Auringon kirkkaus ja valon voima oli 

sokaiseva ja  tenhoava,

hämmentävä ja hetkeen pysäyttävä. 

Kiirehtimättä, ajallaan se sieltä kapusi taivaan laelle 

puhuttellaakseen ja ilahduttaakseen meitä valollaan muutaman tunnin ajan. 

Maadoittaakseen tähän maisemaan ja luonnon kauneuteen, 

tähän kiireettömään tunnelmaan, 

jossa  mieli ja aistit lepäsivät hiljaisuudessa sekä valon ja varjon leikissä. 

Hoitaakseen meitä ajatuksella, että näitä hetkiä tulee joka päivä lisää;

Että lopulta valo taas voittaa pimeyden 

ja lämpö kylmyyden. 

Tuo ihmeinen pallero valaisi tienoon,

sytytteli lukemattomiin lumitimantteihin kimalluksen

ja silitteli säteillään lumen sekä jään vaientamaa maisemaa,  

joka on kuin välitilassa, levossa 

ja pitää vielä hetken piilossa kaiken kauniin ja värikkään, 

meren aallonkin. 

Ja  sitten nuo talventörröttäjät,

menneen kesän kaunistukset. 

mun lempitalvikukkaset. 

Ne töröttävät lumihangessa muistoina menneestä,

mutta muistutuksena, että kaikki kaunis on edessäpäin. 

Hohtava lumi

verhoaa alleen

mennyttä elämää.

Jossakin kylmän maan 

kätköissä,

roudan raossa, 

odottaa jo lupaus 

uudesta alusta.

Lumen hohdossa 

välkkyy myös lupaus,

jossa kaikki

entinen 

on jäänyt taakse. 

-Hanna Ekola- 

Lumi on tarttunut puihin ja pensaisiin kuin liimattuna. 

Pienet männyn taimetkin olivat kauniisti lumella kuorrutettuja havupalleroita.

❄️❄️❄️

Luonto hengittää syvään,

kun elämän kirjavat värit 

lepäävät valkoisen viltin alla. 

Kevään ensimmäisen linnun laulu

on vielä hetken aikaa 

vain kivien unta. 

-Tomi Parkkinen-

Taivaanrannan maalarin laveeraus oli kaunis 

ja kauniimpi arvatenkin siellä meren selkosella. 

Paletista oli eilen käytössä ja silmin nähtävinä pastellinsävyt

sekä sininen ja valkoinen, 

nuo meille niin tutut värit vapauden.

Ja toki sitten pakkanen ja pieni viima toivat luonnon maisematauluun

ne muut aistimukset, tuntemukset ja elämykset,

 joita en edes osaa sanoiksi pukea. 

Pihassa vielä kurkkaus kotikadun päähän 

ja talvisiin puihin. 

Ja mielessä kaikui nuo näinä päivinä usein lausutut: 

kylläpä onkin talvista ja kaunista! 

❄️❄️❄️

Isoäidinneliöistä paita pienelle

Isoäidinneliö eli mummuruutu on klassikko,

josta on moneksi. 

Joskus syystalvella sain toiveen isoäidinneliö-paidan tekemisestä pikkuiselle, kohta kaksivuotiaalle. 

Innostuin ajatuksesta sekä haasteesta

 ja piakkoin otinkin jo lankakeriä esille. 

Lähdin ns.soitellen sotaan eli aivan kokeilevalla otteella. 

Tein lappuja ja mietin sanalla, 

miten veisin projektini loppuun. 

Hetimiten tuli mieleen neuloa hiat ja takakappale, 

ettei paidasta tulisi pienelle liian jäykkä 

monien saumojen takia.  

Sitten meinasikin loppua usko 

’omasta päästä’ tekemiseen ja lopputulokseenkin. 

En halunnut tehdä laatikkomaista aukkoa eli 

kaulalle tulevaa suoraa reunaa. 

Nakkasin tekeleen odottamaan 

oivalluksia etenkin kaula-aukon suhteen. 

Päädyin lopulta virkkaamaan etukappaleen 

olkapäille pylväitä neljä kierrosta vähän porrastaen. 

Pylväitten reunasta sekä keskimmäisen palan reunalta keräsin sitten virkkuukoukun avulla kaularesorin silmukat. 

Minusta mikään ei ole vaatteissa pienille, 

eikä isommillekaan, 

kurjempaa kuin tiukka kaula-aukko. 

Tein siksi vielä takakappaleeseen pienen halkion ja resoriin nappikiinnityksen. 

Nyt on väljyyttä pukea paita 

 ja tulihan siitä kiva yksityiskohtakin paitaan. 

Muutama asia paidasta muistiin tänne:

Nalle -lanka. 

Virkkuukoukku no 3,5.

Puikot 3,5 resorissa ja 4 neuleessa. 

Palasten koko on 11x11 cm. 

Palasten kiinnitys virkkuukoukulla oikeat puolet vastakkain ja uloimmaisista silmukoista yhteen.

Helmaresoriin löytyi neliöiden alareunasta 68 silmukkaa 

ja saman laitoin takakappaleeseen. 

Hiansuissa 38 silmukkaa 

ja levennyksiä 9x 

kuuden kerroksen välein.

Paidan koko 92-98 cm.

 

Pappa tekaisi mummun neliöille pingoituspohjan parrunpätkästä ja nauloista. 

Mukavasti neliöt tasoittuivat siinä ja 

sitten vielä valmiissa paidassa märän pyyhkeen välissä. 

Kolmevuotias serkku sovitti äsken paitaa. 

Pikkuisen kasvuvaraa näkyy olevan tulevalle käyttäjälle, 

mutta parempi niin! 

🤎🩷🩶

Tämä oli mukava haaste 

ja lopputulos miellyttää omaa silmää. 

Vielä menee hetki, että pieni F saa sen ylleen 

ja nähdään, miltä se näyttää hänen päällään.