Ulkona vihertää nurmi ja välillä sataa vettä.
Ulkonaisesti ei ole kyllä kovin jouluista,
mutta joulun odotus kuitenkin nousee pikku hiljaa
kynttilöiden, jouluisen musiikin ja allakan mukaan.
On marraskuun viimeinen päivä, ensimmäinen adventtisunnuntai
ja ensimmäinen kynttilä on syttynyt.
Se oli meilläkin sytytetty jo ennen minun ylösnousua
ja ilolla huomioin pienen mökin tuikkivan valon aamun hämärässä.
Tule joulu kultainen
tule joulu hopeinen
tule joulu valkoinen
vai vaikka harmaa sateinen
Tule joulu kotikutoinen
tule tutun tuntuinen
meidän perheen näköinen
ja kuuloinen
Tule joulu
sellaisena kuin tulet
ja ole sitä mitä olet
kunhan minäkin saan
seurassasi hetkisen
vain olla
-Elina Salminen-
Antti joulun aloittaa,
Tuomas tupaan taluttaa,
Kari kuuset karistaa
ja Nuutti juhlat lopettaa.
Näihin tuttuihin nimiin joulun kulminoituu.
Tässä joulunodotuksen alkumetreillä meinaa tulla jo haikea olo;
nämä ihanat päivät hupenevat aina niin nopsaan;
kerkeänkö pysähtyä hetkeen ja
nauttia näistä joulunaluspäivistä.
Joulumuistot ovat lahjoja menneisyydestä,
jotka kimaltelevat sydämessä.
-Elina Ryynänen-
Ehkäpä jonkunj joulun perinteen voinkin jättää hyvillä mielin tekemättä
ja vaalia sitä edellisen ajatuksen sanoin menneiden joulujen muistona;
ajatella, että se oli silloin hyvä niin ja nyt on paras näin, miten tänä vuonna teen.
Amaryllikset kuuluvat minun näköiseen jouluuni.
Tämä kaunis nimipäiväkukka on kukoistanut jo viikon.
Eilen sain äidiltä kolmivanaisen, valkean amarylliksen,
joka on vielä aivan nupuillaan.
Sen kasvun seuraaminen on yhdenlainen joulun kalenteri,
josta avatuu ajallaan joulun iloa ja kauneutta.
Siinä äiti kulkee mukanani tulevaan jouun.
Joulun odotuksen onnellisia, tunnelmallisia ja
muistojenkin sävyttämiä päiviä toivottelen Sinulle ja itsellenikin.
💓
Mitä sinä odotat tältä joululta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti