Reissussa hyvä, kotona paras

 Niin meni huhtikuu ja tuli toukokuu, 

meni loma, parin viikon irtiotto arjesta 

ja palasimme taas tuttuihin, turvallisiin kuvioihin. 

Tosin kovin kalsealtahan se tuntui palata tähän kotoiseen kylmyyteen.

 Sinivalkoiset tunnelmat siivittivät matkaamme 

ja onneksemme silloin oli vasta Finnairin lakon aatto.

Kirjoittelinkin lomalta,

että suomalainen puhdas juomavesi nousi reissussa taas arvoonsa. 

Samoin myös hyvä jätevesiverkosto, jonne sopii tipauttaa vessapaperiakin. 

Kierrättäminen on meillä viety kyllä hyvälle tasolle 

ja mm. pullojen palaututtamisesta saatava pieni summa on motivoiva pointti. 

Muovipullojen ja tölkkien määrä luonnossa oli kyllä niin surullinen näky

ja yleensäkin roskahuolto toisaalla näytti ontuvalta. 

Ihastelin näitä kauniita pieniä kohtia kotien pihoilla ja parvekkeilla.  

Kukat ovat sielläkin arjen kauneutta.

Vihreys ja vehreys tuovat iloa heidänkin arkeensa, 

joka on sitä samaa arkea kuin mekin elämme.

 Pyykkejä riippui parvekkeiden ja pihojen pyykkinaruilla 

ja perheet kävivät ostoksilla marketeissa ja markkinoilla. 

Kujilla tuoksui kotiruoka ja perheet näyttivät kokoontuvan syömään yhdessä.

Kovin pieniltä toki tuntui heidän pihansa

sekä kapeiden, asfaltoitujen kujien neliöt pienten leikkeihin ja pallotteluihin,  

mutta lapsuuden iloa loisti kasvoilta. 

Oli mukavan näköistä, kun perheet lapsineen kokoontuivat leikkipuistoihin. 

Sellaista yhteisöllisyyttä ehkä kaipaisin kotikaupunkiinkin. 

~~~~

Liikennekulttuuri on ’etelässä’ oma taiteenlajinsa. 

Porukka ajelee  skoottereilla ja mopoilla kypärä päässä tai kypärättä, 

itsekseen tai vaikkapa perheellä kolmestaan. 

Pieni kyytiläinen taittaa matkaansa vanhempansa sylissä tukka hulmuten. 

Autoilijat väistävät, antavat tilaa sivusta tuleville ja liikenne soljuu. 

Ei näkynyt keskarin näyttäjiä eikä tööttääjiä. 

Autot jäivät parkkiin siihen, mihin sopi. 

Ne pienet autot, jotka parhaimmillaan sopivat tien poskeen vaikk poikittain.   

Mielenkiintoista. Maassa maan tavalla. 

Yksi mielenkiintoinen asia oli muuten myös se, 

että näimme poliisiauton kolme kertaa

emmekä kuulleet ambulanssin hälytysääniä. 

Täällä kotona kaktus vastaanotti meidät muutamilla kukkasilla. 

Odotin, että perennapenkissä olisi ollut jo enemmän elämää, 

mutta vain muutama piipo pilkistää vasta mullasta. 

Pihapuiden lintumökit näyttävät olevan varattuna 

ja äsken huumasin eilen ripustetun, vanhan maahan pudonneen pöntön ovisuullakin

 olevan jo vuokralaisen tilaa mittomassa.

 Kevään ihania ihmeitä! 

Sanotaan, että pihan haravoinnin voi jättää tekemättä.  

Minä rapsutin eilen takapihalta lehdet ja risut pois. 

Nyt siellä näyttää siistille.

Kylmyydestä huolimatta on sellainen odottava, keväinen olo. 

Oma maa mansikka -fiilis. 

Ilo ja suru,

valo ja harmaus,

aurinko- ja sadepäivät vuorottelevat elämässä. 

Reissun ilon jälkeen pysähdyimme hetkeksi elämän katoavaisuuden äärelle.

Me kukin olemme täällä lopulta hetken.  

Syntymän ihmeen ja elämän moninaisuuden rinnalle kuuluu väistämättä myös kuolema. 

Elämä on kaikilla rajallista. 

Saattelimme eilen setäni, isäni viimeisen veljen haudan lepoon.

Olemme serkkujemme kanssa siirtyneet "etulinjaan", 

sukumme vanhimmiksi. 

Eilisessä ja tässä päivässä kantavat muistot.  

Laulun sanat muistuttavat meitä 

kauniiden sanojen sanomisesta ja kiittämisestä 

-ajallaan. 

Reissussa hyvä, 

kotona paras. 

Joskus täytyy mennä kauas,

nähdäkseen lähelle. 

Se tuli taas kotiuduttua mieleen. 

❤

Joko siellä on kevät edennyt ja kukkaset kukkii?