Joulukuisen pikkuisen tossut

Joulun ja joulukuisen lapsenlapsen odotus 

ovat kulkeneet  

mukavasti rintarinnan.

Tässä nuoren perheen rinnalla kulkiessani ja odottaessani 

olen  elänyt 39 vuoden takaisia tunnelmia.

Silloin minäkin odotin esikoistamme syntyväksi 

vuoden viimeisinä päivinä.

Äitini neuloi silloin pienokaiselle

villanutun ja -housut, lentäjänlakin

sekä tumput ja tossut. 

Nyt minulla on ollut aikaa ja mahdollisuus neuloa 

jotakin pientä ja lämmintä tulevalle pienokaiselle.

Kaikella on aikansa!

Syksyllä löysin käsityökaapistani yksinäisen, villaisen tossukan.

Olin ottanut sen talteen reilut kolmekymmentä vuotta sitten 

edesmenneen anoppini käsityökorista.

Greta- mummu ei ollut enää silloin kertomassa tossun historiaa.

Otin sen mukaani varmaan tunnesyistä,

sillä sehän saattaa olla vaikka mieheni lapsuuden töppönen.

Ja siksikin toki, että ajattelin ottaa siitä joskus mallia.

Nyt oli tämän vanhan tossun uuden tulemisen aika.

Tein sitä mallina pitäen pienet tossut odotetulle lapsenlapselle.

Tämän ajatuksen myötä mummu,

 jota tyttäreni  ei ehtinyt nähdä,

kulkee mukana hänen ja tulevan pienen elämässä. 

Uusi ja vanha vierekkäin.

Kovin erinäköisethän näistä minun neulomistani tossuista tuli,

sillä käyttämäni lanka, Novitan Baby wool,

 oli vahvempaa kuin mallineuleen lanka.

Näistä tossuista tuli aika reilut vastasyntyneen jalkaan,

mutta onneksi ne pienet jalat kasvavat.

Aloitin tekemään pienempää paria,

mutta lankaa ei riittänytkään kuin toiseen tossuun.

Niinköhän jää minunkin käsityökoriini kuljeksimaan yksinäinen tossu,

jota joku sitten ihmettelee, ehkä ihastelee ja laittaa talteen.

Hämärtyvässä maanantai-iltapäivän yritin ottaa näitä kuvia

ja ensimmäisen pakkaspäivä toi omat haasteensa kuvaamiseen.

Pujotin pellavaiset nauhat reikäkujaan.

Minusta ne sopivat niin kauniisti näihin tossuihin ja

tähän tossutarinaan,

jotka kantavat mukanaan kohta neljän sukupolven tarinaa.

~~~~

Me jäämme odottamaan joulua

-ja vauvaa.

❤