Aurinkoisen sunnuntain hetki mökillä

Tänä kauniina helmikuisena sunnuntaina tuntui jo kovin keväiselle.

Tällaisena päivänä tulee väistämättä mökkifiilis ja 

niinpä päädyimmekin sunnuntaiajelulle mökille.

Aurinkolasit olivat  olleet kovasti tarpeen,

sillä niin kirkkaasti aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta

ja valo heijastui valkoisesta hangesta.

Aurinko leikitteli ja peilaili varjoja sisällekin.

Minusta nämä verho- ja ikkunapeilaukset ovat aina niin kauniita.

Oikeita kauneuden kertaumia! 

Ja tämä vanha tuvan ovi on jo itsessään aina lämmin kutsu tupaan.

Tuvassakin oli yksi auringon maalaama ikkuna ja 

valtaisa valon määrä sen myötä.

Tuo valo heijastui myös minun sisimpääni;

tunsin, kuinka talvinen jää ja routa suli sisästäni jo hurjaa vauhtia
ja tässä miljöössä mökki-Kaisu alkoi heräilemään talviunestaan.

Auringon voima näkyi mökin nurkalla,
missä vesi nolkkasi rännistä tasaisena pisaroiden ketjuna.

Kaikkialla näkyi ja tuntui sellainen kevään voimauttava valo

ja toivorikas lohdutus, että vähitellen talven valta hellittää.

Kevättä ja mökkikautta kohden mennään! :)
Nautin.
Tykkään.

Kaisu