Pullantuoksua ja tuoksumuistoja

Useamman kerran isoin "kotipojista" on kaivellut pakastinta ja 

kysellyt pullan perään.

"Meillä ei ole pullaa"

on täytynyt ykskantaan vastata.
Ei ole tullut vaan leivottua! 

Viikonloppuna juttelimme naisten kanssa muistoista,

tuoksumuistoista,

kokemuksista, joista on piirtynyt lähtemätön muisto sisimpään.

~<3~

Tänään päätin yllättää pojat pullantuoksulla! <3

Kotia päin ajellessa minulle tuli mieleen kotiäitivuodet,

jolloin leivoin paljon.

Koulusta palaavat lapset huikkasivat usein jo oven raosta,

että kadun päähän asti tuli tuoksu vastaan ja me arvattiin, että meidän äiti leipoo.

Sama kotoisan lämpimäisen muisto on minullakin omasta kodista.

Ja miehelläni.

Ja varmaan useimmilla "meillä vanhemmilla ihmisillä".

Pulla ja kylmä maito,

isompana kahvikupponen tuoreen pullan kanssa

ovat olleet arjen juhlahetkiä.

Syksyisiin pullamuistoihini kuuluvat omenasoseella täytetyt pullasarvet,

joita tein äsken muutamia makunautintoa testatakseni.

Ja se oli kuin olikin yhtä ihanan makuista

kuin silloin lapsuuden kodissani äitin tekemänä.

Tänään on ollut pullantuoksua sekä 

tuoretta pullaa ja kylmää maitoa tarjolla.

Ehkä tämä päivä on osa nuorimpien lasten pullapäivämuistoja. <3

Laitoin saksituista pitkoista kuvan Watshappin perheryhmään.

Sieltä olisi tulossa iltakahviseuraa 

ja tuoksua  pyydettiin lähettämään ilmojen teitä pitkin! <3

Voi, että nämä pullamuistotkin ovat ihania!

Ikiomia,

ainutkertaisia,

rakkaita,

lämpimiä,

unohtumattomia.

Minkälaisia muistoja sinulla liittyy pullanleivontapäivään?

-Kaisu-